En ehkä sittenkään edes halua parisuhdetta, mutta yksin asuminen kyllästyttää! Iso talo olisi ihana.

Elämäni aikana olen seurustellut pariin otteeseen (ja ollut silloin kai jopa rakastunut tai ainakin vahvasti ihastunut), tapaillut muutamia, kokeillut yhden yön juttuja jne. Kuitenkin aina olen tiennyt, että ei näistä mitään elämänmittaista suhdetta tule, ei olla muuttamassa yhteen ikinä eikä olla menossa naimisiin. Lapsia en ole oikein koskaan halunnut, välillä käväisee mielessä, mutta kun realistisesti enemmän taas asiaa ajattelen niin ei ole minun juttuni.

Mutta sitten se itse ongelma: En haluaisi asua loppuelämääni yksin! Se on tylsää, ankeaa, yksinäistä ja kallistakin. Lisäksi minusta olisi uskomattoman ihanaa asua isossa talossa, mutta en tule koskaan olemaan niin rikas, että voisin sellaisen itsekseni rahoittaa. Haaveilen talosta, jota saisi laittaa (edes osittain) mieleisekseen (asuinkumppaneitten kanssa yhteistyössä) ja joka ei olisi vain yhdestä huoneesta koostuva surkea koppero. Työpaikat kuitenkin enimmäkseen ovat pk-seudulla ja asuntojen hinnat sitten aivan pilvissä. Muuallekin voisin muuttaa jos töitä saisin, mutta ei minulla siis yksin olisi taloon varaa (taikka halua yksin sellaista edes omistaa) yhtään missään päin Suomea.

Kellään muulla samankaltaista tilannetta? Kommuunitkin aika harvassa, mutta sellainen se kai olisi minulle paras ratkaisu.