Raskaudenkeskeytys rv 22+. Mifegyne, lopettaako se istukan toiminnan?

Tehdäänkö keskeytys lääkkeillä vai kirurgisesti?

Miksi keskeytät raskauden noin myöhään? Olen utelias,en tuomitse.

Hei! Olen pahoillani, että joudut näin rankan kokemuksen kokemaan. Tietoa ja vertaistukea löytyy enkelinkosketus-foorumilta, tervetuloa sinne keskustelemaan aloittaja.

Minulla liikkeet tuntuivat vielä Mifegynen jälkeen, hiipuivat vasta vähitellen kun synnytystä käynnistettiin.

Sikiö on siis elinkelvoton? Keskoseni syntyi viikolla 25 ja on terve lapsi. Hurjaa tuo valinta.

Vähä ot, mut tuli mieleen kun ystäväni kertoa rankasta kokemuksesta synnytyssairaalassa.

Ystävälleni tuli siis kohtukuolema joskus about. viikolla 22. Siellä samassa huoneessa yöpyi henkilö joka oli tehny raskauden keskeytyksen samoilla viikoilla.

Syitä en tiedä, mutta ystävä vain sanoi että vaikka molemmat oli vauvan menettäny, ei pystynyt mitenkään jakamaan kokemuksia ja tunteita. Hirveä kokemus, vauvan menettäminen ylipäätään.

Nelonen jatkaa vielä. En ymmärrä, millainen luonnehäiriö tarvitaan siihen, että rupeaa aukomaan päätään ihmiselle, joka elää sanoinkuvaamattoman hirveää tilannetta. Toivon todella, että kyse on vaan ymmärryksen puutteesta, eikä täydellisestä empatiakyvyn puuttumisesta.

Noilla viikoilla ei todellakaan keskeytetä mitä tahansa raskautta. Meillä oli tiedossa, että lapsemme elää lyhyen ja kivuliaan elämän, jos sattuu elävänä syntymään. Sellaisessa tilanteessa on armeliaampaa päästää pieni pois, eikä odottaa hänen kuihtumistaan.

Aloittajan kysymyksiin vastaan, muuten en vaivaudu täällä enää puolustelemaan tällaisia valintoja. Onneksi suurin osa täällä kirjoittavista ovat fiksuja ja ymmärtäväisiä, valitettavasti muutamat huutelijat pilaavat koko keskustelupalstan ilmapiirin.

Miksi ap ei sitten avaa tilannetta, vaan tulee tänne kyselemään?

Tuen hakemisen ymmärrän, mutta eiköhän noihin lääkekysymyksiin vastaa parhaiten se lääkäri joka sulle lääkkeet kirjoittaa/antaa tai kätilö?

Ei lopettanut meilläkään liikkeitä, tunsin ne (valitettavasti) ihan loppuun saakka. Myöhemmin kuulin, että sikiölle olisi voitu antaa joku pistos ennen synnytystä pysäyttämään sydän. Nyt ei kuitenkaan näin tehty, joten elonmerkkejä oli edelleen.

Otan osaa. Kamala tilanne teilläkin edessä. Kommentoijille tosiaan tiedoksi, että näillä viikoilla keskeytyksen saa ainoastaan Valviran luvalla ja se vaatii kunnon perustelut. Eiköhän jokainen olisi ne epätoivotut tyypit hoitanut pois jo alkuraskaudessa. Vai kuvitteletteko, että monikin huvikseen käy synnyttämässä tuolla sairaaloissa puolikiloisia sikiöitä ja riemusta kiljuen sitten katselee kun ne pahimmassa tapauksessa hiipuvat pois vasta syntymänsä jälkeen?

On muutenkin aina käsittämätöntä, miksi tähän aiheeseen kommentoivat juuri ne, keillä ei varmastikaan ole omaa kokemusta. Vai kuinka moni on kantanut kohdussaan lasta, jonka tietää kuolevan ennemmin tai myöhemmin mahdollisesti kivuliaan kuoleman? Tai lasta, joka viettäisi ensimmäiset ja viimeiset vuotensa sairaalassa letkujen keskellä ilman ihmiskosketusta, ja jota pistettäisiin päivästä toiseen.

Sitten tukee joku ääliö urputtamaan, että niin mutta kun ne downit. Kuinka suuri osa näistä myöhäistä abortoiduista on oikeasti edes downeja? Väitän, että suurimmalla osalla on joku massiivinen kehityshäiriö. Mutta ei, kyllä taas muut tietävät parhaiten.

Rv 20 asti voi abortoida täysin terveen sikiön. Vaatii enemmän paperityötä mutta onnistuu. Ja nuo murhat ovat sairaita jos mitkä.

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen pahoillani, että joudut näin rankan kokemuksen kokemaan. Tietoa ja vertaistukea löytyy enkelinkosketus-foorumilta, tervetuloa sinne keskustelemaan aloittaja.

Minulla liikkeet tuntuivat vielä Mifegynen jälkeen, hiipuivat vasta vähitellen kun synnytystä käynnistettiin.

Yritin rekisteröityä sinne, mutta en onnistunut puhelimellä, vertaistuki olisi nyt todella tarpeen. Koitan myöhemmin uudestaan, kun tämä kaikki on ohitse.

Olisi sinulla synnytys nopeasti ohi? Pahin pelkoni on että vauva syntyy elävänä, hän on kyllä niin sairas, ettei kuulemma ole kovin todennäköistä, mutta toimiihan se istukka vaikka vauva olisi ulkona :(

Ap

Voimia sinulle ap! Itku täällä pääsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei lopettanut meilläkään liikkeitä, tunsin ne (valitettavasti) ihan loppuun saakka. Myöhemmin kuulin, että sikiölle olisi voitu antaa joku pistos ennen synnytystä pysäyttämään sydän. Nyt ei kuitenkaan näin tehty, joten elonmerkkejä oli edelleen.

Otan osaa. Kamala tilanne teilläkin edessä. Kommentoijille tosiaan tiedoksi, että näillä viikoilla keskeytyksen saa ainoastaan Valviran luvalla ja se vaatii kunnon perustelut. Eiköhän jokainen olisi ne epätoivotut tyypit hoitanut pois jo alkuraskaudessa. Vai kuvitteletteko, että monikin huvikseen käy synnyttämässä tuolla sairaaloissa puolikiloisia sikiöitä ja riemusta kiljuen sitten katselee kun ne pahimmassa tapauksessa hiipuvat pois vasta syntymänsä jälkeen?

On muutenkin aina käsittämätöntä, miksi tähän aiheeseen kommentoivat juuri ne, keillä ei varmastikaan ole omaa kokemusta. Vai kuinka moni on kantanut kohdussaan lasta, jonka tietää kuolevan ennemmin tai myöhemmin mahdollisesti kivuliaan kuoleman? Tai lasta, joka viettäisi ensimmäiset ja viimeiset vuotensa sairaalassa letkujen keskellä ilman ihmiskosketusta, ja jota pistettäisiin päivästä toiseen.

Sitten tukee joku ääliö urputtamaan, että niin mutta kun ne downit. Kuinka suuri osa näistä myöhäistä abortoiduista on oikeasti edes downeja? Väitän, että suurimmalla osalla on joku massiivinen kehityshäiriö. Mutta ei, kyllä taas muut tietävät parhaiten.

Niin, mulle ois tullu tuhat muutakin paikkaa mieleen keskustella asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Sikiö on siis elinkelvoton? Keskoseni syntyi viikolla 25 ja on terve lapsi. Hurjaa tuo valinta.

Tämäkö siis on se kriteeri, että lapsi pitää tähän maailmaan synnyttää? Ymmärrätkö nyt itsekään, mitä kirjoitit? Oma lapsesi on TERVE! Yksikään näillä viikoilla keskeytetyistä lapsista ei sitä olisi. Miksi muilla äideillä ei mielestäsi olisi oikeutta terveeseen lapseen?

On se nyt kumma, että vallalla on sellainen käsitys, että jos lapsen haluat, sinun olisi pakko myös hyväksyä kaikki mitä sieltä tulee. Miksi olisi? Kyllä jokainen saa ihan itse päättää, haluaako ryhtyä kuinka sairasta ja vammaista lasta hoitamaan. Ne jotka haluaa, siitä vain. Ei se silti sitä tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi.

Aika jännä. Laitoitko tunteet ihan tarkoituksella sivuun ja keskityt toimenpiteeseen lääketieteellisesti?

.. On nimittäin kylmää kuin pakastesei, ja aika kliinisesti haet vertaistukea..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei! Olen pahoillani, että joudut näin rankan kokemuksen kokemaan. Tietoa ja vertaistukea löytyy enkelinkosketus-foorumilta, tervetuloa sinne keskustelemaan aloittaja.

Minulla liikkeet tuntuivat vielä Mifegynen jälkeen, hiipuivat vasta vähitellen kun synnytystä käynnistettiin.

Yritin rekisteröityä sinne, mutta en onnistunut puhelimellä, vertaistuki olisi nyt todella tarpeen. Koitan myöhemmin uudestaan, kun tämä kaikki on ohitse.

Olisi sinulla synnytys nopeasti ohi? Pahin pelkoni on että vauva syntyy elävänä, hän on kyllä niin sairas, ettei kuulemma ole kovin todennäköistä, mutta toimiihan se istukka vaikka vauva olisi ulkona :(

Ap

Ensimmäiset Cytotecit laitettiin aamulla ja vauva syntyi vasta illalla, eli pitkäksi venähti. Jotenkin sen päivän vaan kesti, keskityin fyysiseen kipuun ja sitä kautta pysyin jotenkin järjissäni. Kamalinta oli palata tuon kaiken jälkeen kotiin, joka tuntui erityisen tyhjältä. Minäkin pelkäsin sitä, että vauva syntyy elävänä. Ei syntynyt, mutta muutaman tarinan olen lukenut elävänä syntyneestä vauvasta ja nämä kirjoittajat ovat lopulta olleet kiitollisista siitä pienestä hetkestä, kun ovat saaneet pitää vauvaansa elävänä sylissä.

Kannattaa jutella kätilön kanssa etukäteen omista toiveista. Haluatteko nähdä vauvan, ja jos haluatte niin haluatteko nähdä hänet heti vai siistittynä. Mitä vauvalle tapahtuu tämän kaiken jälkeen, haluatteko vauvan yhteistuhkaukseen vai haudata tämän itse. Sairaalapapin voi pyytää siunaamaan vauvan tai ihan vaan juttelemaan (meillä pappi ei tuonut mitään uskonnollista esille jutellessaan). Myös tuosta elävänä syntymisen pelosta kannattaa kertoa.

Voimia tähän hetkeen ja tulevaan! Tekemäsi/tekemänne ratkaisu on varmasti oikea, ja se on tehty rakkaudella vauvaa kohtaan. Vanhempien on tässä kohtaa parempi kärsiä, kuin pienen vauvan.

Nro. 4 edelleen

Voi kuule, jos jotain olen oppinut niin sen, että av ei ole vertaistuen hakemiseen sopiva paikka. Sen takia en sitä täältä haekkaan. Johan se nyt tässä ketjussa nähdään miksi ei kannata.

Onneksi on tämän kaiken keskellä sen verran vielä nuppi kunnossa, että osaan etsiä ketjun viestien joukosta ne asialliset kommentit.

Ap

Voimia ap. Toivottavasti et lukenut paskaa, mitä tässä ketjussa on kirjoitettu. 

Mulla ei ole kokemusta kyseisestä toimeenpiteestä, mutta ap, toivotan sulle ihan hirveästi voimia! Älä välitä näistä typeristä huutelijoista ja haukkujista ketkä ei ilmeisesti tiedä asiasta mitään.