Lue keskustelun säännöt.
Yllätys perunkirjoituksessa
17.01.2017 |
Annan äiti kuoli, kun Anna oli 16v. Perhe asui työsuhdeasunnossa Pohjois-Suomessa. Kaikki perheen omaisuus oli isän nimissä, mökki, autot, sijoitusasunto. Äidin omaisuus oli vain pieni pankkitalletus, jonka Anna peri. Kun Anna pääsi ylioppilaaksi, muutti hän opiskelemaan Helsinkiin, isä perässä parin vuoden päästä. Mökki ja sijoitusasunto myytiin, koska ne olivat ihan liian kaukana. Isä meni uudestaan naimisiin ja muutti uuden vaimonsa taloon. Anna sai samalla isältään alkupääoman ensimmäiseen asuntoonsa.
Kun isä kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuoli, selvisi, että isä omisti ainoastaan muutaman kymmenentuhannen euron talletuksen, auton ja pienen sijoitussalkun, jotka Anna peri. Kuitenkin isä oli ollut huipputuloinen koko elämänsä. Voiko Anna mitenkään selvittää, miksi isälle ei ollut kertynyt omaisuutta? Isä kuoli kesken työpäivän ja oli täydessä iskussa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
No mistä muualta voi todeta, onko vainaja maksanut laskunsa? Meinaatko, että perikunta odottelee millaisia huomautuslaskuja tulee mojovine huomatusmaksuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
Mun isä kun kuoli niin sain kaikki hänen raha-asiansa tietooni. Hänen tiliasiansa siirtyivät minulle samoin kuin monet muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
Tuo ei pidä paikkaansa, jos kaikilta kuolinpesän osakkailta on valtakirjat. Mutta tiliotteet maksavat. Tiliotteita saa ainakin vielä 70-luvulta alkaen, missä näkyy tilintapahtumat. Etsivät käsityönä ja tuntiveloitus oli 200€/h luokkaa.
Meillä oli äskettäin yllätys perunkirjoitus, jossa yksi osakas kuvitteli mummon omaisuuden paljon suuremmaksi, kun mummo oli käyttänyt eläketulonsa elämiseen, eikä säästöön. Ja kuvitteli mielessään jonkun käyttäneen mummon rahat.
Onneksi känkkäränkkä osakas luopui tiliotteiden selvittämestä, kun itse olisi joutunut maksamaan, jos ei löydy epäselvyyksiä.
Ahneus voi tehdä tepposia.
Vierailija kirjoitti:
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
Vainajan tilin käyttöoikeudet siirtyvät kuolinpesälle,,joka voi käyttää sitä kuin omaansa.
Kuulun kuolinpesään, joka on 80-luvulta ja yhä edelleen vainajan tililtä maksetaan kuolinpesään kuuluvia maksuja esim. vakuutukset, kiinteistöverot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta Annan äidillähän oli avioikeus puoleen avioparien yhteenlasketusta omaisuudesta, johon lasketaan siis mukaan isän nimissä ollut omaisuus, jollei avioehtoa ollut. Ilman avioehtoa ei ole merkitystä kenen nimissä esim. perheen kesämökki on.
Jos puolisoilla olisi ollut keskinäinen testamentti, olisi isän potti yhteen lasketusta omaisuudesta ollut 75 %. Ja jos testamettia eikä myöskään sitä avioehtoa tosiaan ei ollut, mielestäni Anna olisi perinyt 50 % vanhempiensa yhteenlasketusta omaisuudesta. Eli käytännössä siis puolet isän nimissä olleesta omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selviääkö henkilön kuollessa kaikki sijoitushommelit esim. veroparatiiseissa?
Jos on piilottanut varansa johonkin veroparatiisiin, niin sinnehän ne nyt sitten jää jos niistä ei kukaan edes tiedä ja osaa kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta Annan äidillähän oli avioikeus puoleen avioparien yhteenlasketusta omaisuudesta, johon lasketaan siis mukaan isän nimissä ollut omaisuus, jollei avioehtoa ollut. Ilman avioehtoa ei ole merkitystä kenen nimissä esim. perheen kesämökki on.
Jos puolisoilla olisi ollut keskinäinen testamentti, olisi isän potti yhteen lasketusta omaisuudesta ollut 75 %. Ja jos testamettia eikä myöskään sitä avioehtoa tosiaan ei ollut, mielestäni Anna olisi perinyt 50 % vanhempiensa yhteenlasketusta omaisuudesta. Eli käytännössä siis puolet isän nimissä olleesta omaisuudesta.
Höpö Höpö. Puolison ei tarvi luovuttaa tasinkoa kuolinpesään, eli perinnönjako meni ihan oikein. Anna peri äitinsä omaisuuden. Se taas ei kuulu Annalle mitenkään miten isänsä hoitelee omaisuuttaan eläessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät vain ole kovin hyviä rahankäyttäjiä, voi olla ollut velkoja, huonoja sijoituksia, peliongelmaa yms. Tai sitten kyseinen henkilö on lahjoittanut suuria summia hyväntekeväisyyteen, koska mitäpä ihminen tekisi älyttömällä omaisuudella. Onko verotiedoista tarkistettu, että tulot ovat tosiaan olleet niin hyvät kuin "Anna" olettaa?
Kyllä, joka vuosi on Annan isä ollut "listoilla".
Ja töissä julkisella sektorilla? Tässä on nyt pieni ristiriita. Julkisen sektorin pomot (ne tavalliset, ei mitkään Kelan tms. johtajat) tienaa hyvin harvoin yli 7000 e/kk eikä sillä tulolla vielä listoille pääse.
Julkisen sektorin lääkäri tienaa helposti paljon päivystämällä 10- 15 000e/kk
Ehkä tänä päivänä, lääkärien palkat nousivat vasta 2000-luvulla, mutta esim. 90-luvulla lääkäreitä valmistui suoraan työttömäksi. Muistelen 90-luvulla kunnanlääkärin palkkatason 15.000-18.000 mk, joka Euroiksi muutettuna on 2500-3000€/kk miinus verot.
90-luvun alussa keskituloisen ammattimeihen palkka oli noin 100.000mk vuodessa, eli tuo lääkärin palkka oli kuitenkin silloinkin tuplat tavallisen keskituloisen verrattuna, eli nykyrahaan muutettuna noin 7000€/kk. (keskipalkka on 3500€/kk)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
http://www.ositussopimus.fi/ositus-puolison-kuollessa/
Varakkaamman leskeksi jääneen puolison ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesään. Jos kuollut olisi varakkaampi, niin jäljelle jäänyt saisi puolet yhteisestä omaisuudesta, mutta kun jäejelle jäänyt on varakkaampi, niin hän saa pitää omaisuutensa ja vainajan perilliset jakavat vainajan omaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta Annan äidillähän oli avioikeus puoleen avioparien yhteenlasketusta omaisuudesta, johon lasketaan siis mukaan isän nimissä ollut omaisuus, jollei avioehtoa ollut. Ilman avioehtoa ei ole merkitystä kenen nimissä esim. perheen kesämökki on.
Jos puolisoilla olisi ollut keskinäinen testamentti, olisi isän potti yhteen lasketusta omaisuudesta ollut 75 %. Ja jos testamettia eikä myöskään sitä avioehtoa tosiaan ei ollut, mielestäni Anna olisi perinyt 50 % vanhempiensa yhteenlasketusta omaisuudesta. Eli käytännössä siis puolet isän nimissä olleesta omaisuudesta.
Jos heillä olisi ollut keskinäinen testamentti, niin Anna olisi saanut 50% äitinsä omaisuudesta, eli puolet siitä mitä nyt sai. Avio-oikeus ei periydy, eli Annalla ei ole oikeutta isänsä omaisuuteen äidin kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta Annan äidillähän oli avioikeus puoleen avioparien yhteenlasketusta omaisuudesta, johon lasketaan siis mukaan isän nimissä ollut omaisuus, jollei avioehtoa ollut. Ilman avioehtoa ei ole merkitystä kenen nimissä esim. perheen kesämökki on.
Jos puolisoilla olisi ollut keskinäinen testamentti, olisi isän potti yhteen lasketusta omaisuudesta ollut 75 %. Ja jos testamettia eikä myöskään sitä avioehtoa tosiaan ei ollut, mielestäni Anna olisi perinyt 50 % vanhempiensa yhteenlasketusta omaisuudesta. Eli käytännössä siis puolet isän nimissä olleesta omaisuudesta.
Höpö Höpö. Puolison ei tarvi luovuttaa tasinkoa kuolinpesään, eli perinnönjako meni ihan oikein. Anna peri äitinsä omaisuuden. Se taas ei kuulu Annalle mitenkään miten isänsä hoitelee omaisuuttaan eläessään.
Näin se taitaa olla. Mutta isä olisi VOINUT luovuttaa tasinkoa. Löysin seuraavan ohjeen jostain lakisivulta:
"Lesken ei tarvitse luovuttaa tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille, vaan hän saa pitää oman omaisuutensa. Leski saa vapaasti päättää, luovuttaako hän tasinkoa vai ei."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo siis omisti talon. Isä on voinut laittaa rahansa sen remontointiin ja kaikkeen muuhun elämiseen yhdessä naisen kanssa. Lisäksi voipi olla että Annalle ei ole kerrottu palkkatasoa tai lomautuksia, vaan on pidetty kulissia yllä. Naisella voi olla myös kesämökki johon on uponnut rahaa ihan niin paljon kuin kehtaa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko syytä epäillä, että tapaukseen liittyisi jotain hämärää?
Ei sillä tavalla, että Anna epäilisi isän puolisoa mistään. Hän on nimittäin hyvätuloinen itsekin, eikä hänellä ole lapsia.
Annaa vaan askarruttaa, että mihin hänen isänsä on käyttänyt hyvät kuukausitulonsa. Autoon isä oli aina laittanut rahaa ja matkoihin, mutta muuten hän eli työntäyteistä elämää. Vaimollekin rahojen vähyys oli yllätys, heillä kun oli erilliset rahat ja avioehto.
,
Jaa, että Annaa (eli ap:tä) nyt vaan vituttaa kun oli odotellut miljoonaperintöä, eikä sitä nyt tullutkaan :D
Ja on ihme, jos ei raha kelpaa, oma mahdollinen perintö siis? En tunne ketään, joka viittaisi kintaalla, jos isot rahasummat noin vain häviäisi. "Omiaanhan" hän vain kaipailee. Pistäis varmaan suakin v*tuttamaan. Mutta se vahingonilo, se on joillekin taivaan mannaa. Siitä se nirvana tulee, ai ai.
Mä ainakin selvittäisin, ellei isäni sitten esim. uhkapeluri tai narkkari ollut, että mitä tapahtui. Asiaan voi vaikka liittyä petos tai rikos. Itse asiassa mullekin sattui vähän saman tyyppinen juttu, jonka selvitin. LAPSELLENI sain asianajajan avulla petoksella viedyt rahat takaisin, itselleni en niistä senttiäkään ottanut (Kuten kaikki luulivat. Kuitit kaikesta oli lapselle aikanaan antaa, ja rahat pankkitililtä)
Mutta nautipa sinä muiden epäonnesta. Kivaa päivää. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta eikös se osoitus tehdä sinä joka tapauksessa, ja kuolleen äidin perillisille kuuluisi äidin avio-osuus eli puolet kaikesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Mutta eikös se osoitus tehdä sinä joka tapauksessa, ja kuolleen äidin perillisille kuuluisi äidin avio-osuus eli puolet kaikesta
No ei kuulu! Avio-oikeudella turvataan avioparin "köyhemmän" osapuolen asemaa avioeron tai kuoleman sattuessa. Tällöin tehdään ositus siitä omaisuudesta, jota ei ole testamentilla tai avioehdolla suljettu pois.
Tuossa Annan tapauksessa isä ei saanut tasinkoa, koska oli se enemmän omistava . Tasinkoa maksetaan ainoastaan leskelle, ei kuolinpesälle.
Miksi ihmeessä aikuinen ihminen ei saisi käyttää rahojaan miten haluaa, vaan niitä pitäisi säästää ja jemmata lapsille? Kaikkiko odottaa, että vanhempien kuoltua tulee rahaa ovista ja ikkunoista? Aika itsekästä teiltä lapsilta. Eiköhän ne teidän vanhemmat ole jo velvollisuutensa tehneet, kun ovat kasvattaneet teidät aikuisiksi. Ei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta säästää teille rahaa.
Olen itse omille vahemmilleni sanonut aina, että käyttäkää rahanne itseenne elinaikananne, nauttikaa elämästä, älkääkä enää pihistelkö. Minua varten EI tarvitse kerätä perintöä, en heiltä sitä odota. Veljeni varmaan odottaa, kun muutenkin on koko ajan kerjäämässä rahaa ja isän kuoltuakin tärkeintä näytti olevan se, että miten nopeasti saa oman osuutensa tililleen ja käytettyä. Ihan suoraan olen äidilleni sanonut, että se mitä häneltä jää, menee meillä lapsilla kuitenkin johonkin sellaiseen, mitä äiti ei välttämättä itse hyväksyisi. Äiti on itse eläkkeensä ansainnut, joten parempi, että käyttää sen itse elämän pieniin nautintoihin, kuten vaikka ulkona syömiseen ja kahvitteluun. En odota, että äidiltä jää senttiäkään rahaa jaettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko syytä epäillä, että tapaukseen liittyisi jotain hämärää?
Ei sillä tavalla, että Anna epäilisi isän puolisoa mistään. Hän on nimittäin hyvätuloinen itsekin, eikä hänellä ole lapsia.
Annaa vaan askarruttaa, että mihin hänen isänsä on käyttänyt hyvät kuukausitulonsa. Autoon isä oli aina laittanut rahaa ja matkoihin, mutta muuten hän eli työntäyteistä elämää. Vaimollekin rahojen vähyys oli yllätys, heillä kun oli erilliset rahat ja avioehto.
Usein se rahareikä löytyy viinasta ja nopeista naisista. Ei kai siinä sen mystisempää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tileissä pääsee 10 v. Taaksepäin.
Normitiliotteissta 5+1 ja maksavat 3.5 euroa kpl. Eli vuosi 3.5×12. Ei siis paljon mitään ja sekin kustannus menee vainajan tililtä jos asioita selvitetäänTyhmä kysyy, siis eikö tavallisia tiliotteita voi pankista pyytää pidemmältä ajalta kuin 5-10 vuotta? Mitä tuo 5+1 tarkoittaa?
Pitääkö paikkaansa? Eikö saa tilitietoja pidemmältä ajalta?
Ehkä tänä päivänä, lääkärien palkat nousivat vasta 2000-luvulla, mutta esim. 90-luvulla lääkäreitä valmistui suoraan työttömäksi. Muistelen 90-luvulla kunnanlääkärin palkkatason 15.000-18.000 mk, joka Euroiksi muutettuna on 2500-3000€/kk miinus verot.