Lue keskustelun säännöt.
Yllätys perunkirjoituksessa
17.01.2017 |
Annan äiti kuoli, kun Anna oli 16v. Perhe asui työsuhdeasunnossa Pohjois-Suomessa. Kaikki perheen omaisuus oli isän nimissä, mökki, autot, sijoitusasunto. Äidin omaisuus oli vain pieni pankkitalletus, jonka Anna peri. Kun Anna pääsi ylioppilaaksi, muutti hän opiskelemaan Helsinkiin, isä perässä parin vuoden päästä. Mökki ja sijoitusasunto myytiin, koska ne olivat ihan liian kaukana. Isä meni uudestaan naimisiin ja muutti uuden vaimonsa taloon. Anna sai samalla isältään alkupääoman ensimmäiseen asuntoonsa.
Kun isä kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuoli, selvisi, että isä omisti ainoastaan muutaman kymmenentuhannen euron talletuksen, auton ja pienen sijoitussalkun, jotka Anna peri. Kuitenkin isä oli ollut huipputuloinen koko elämänsä. Voiko Anna mitenkään selvittää, miksi isälle ei ollut kertynyt omaisuutta? Isä kuoli kesken työpäivän ja oli täydessä iskussa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
tottakai voi. lakimies penkomaan kaikki tilit, sieltä se sellviää minne rahat pantu. Mut 20 v on pitkä aika olla amuka tietämättä isän elämäntyylistä, minne rahat pantu.
Esim. peliongelmaiselle ei riitä mitkään massit. Rahaa menee enemmän kuin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs tapaus oli sellainen, että uusi puoliso oli ennen kuolemaa ja jopa kuoleman jälkeen imenyt kuiviin kaiken vainajan omaisuuden. Perikunnalle jäi ulosottovelkojen selvittely.
En ylläty tuosta. Tapahtuu meillä parhaillaan: puoliso, joka ei tee työtä =olorouva, on siirrellyt vuosien ajan omaisuutta, rahoja ja kaiken maaiilman tilejä nimiinsä, pois hyvin tienaavalta puolisolta = hyväuskoiselta. Kuiviin imemistä aviopuolisoiden kesken, jotta lapset eivät saisi mitään.
Saa nähdä, onko mun miehen lapset aikanaan samassa ällistyttävässä tilanteessa.
Itse tienaan suurin piirtein saman verran kuin mieheni. Meidän yhdessäolomme aikana mies on myynyt esim. kesäasuntonsa sekä asuntonsa (saa asua edullisesti minun asunnossani, ainoastaan puolet juoksevista kuluista), ja laittanut näistä saamansa rahat katoamaan aivan uskomatonta vauhtia. Hän auttelee vähän lapsiaan, tekee kannattamattomia sijoituksia kavereidensa yrityksiin, vaihtelee autoja, reissaa ja aloittaa uusia urheiluharrastuksia, joihin aina heti aluksi pitää maksaa lisenssit, käydä kurssit ja hankkia välineet. Itsekin matkustelen ja autan aikuisia lapsiani, mutta en ole ikinä ollut noin varomaton rahankäyttäjä.
Minä en vahdi mieheni rahankäyttöä millään tavalla. Hänen edellinen suhteensa ilmeisesti osittain karahti juuri tähän. Olen ilmoittanut, että en aio häntä kuitenkaan elättää, eli siinä vaiheessa kun hänen rahat loppuu loppuu myös reissut ja harrastukset. En toisaalta myöskään kantele hänen lapsilleen isänsä elämäntavoista. Minkäs aikuiselle miehelle voi, se on mitä se on.
Ja joo, olis hän tarjonnut mulle reissuja sun muuta. Mutta itse olen omat reissuni maksanut. Ja todellakaan kaikkiin mieheni vouhotuksiin en viitsi lähteä mukaan. Kyllä se on samanhenkisiä reissukavereita löytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Annan pitäisi selvittää asia? Jokainen saa eläessään tehdä rahoillaan mitä tahtoo. Olisi aika hurja, kun perikunta nysväisi tiliotteitani miettien, että mitä 55 euron arvoista se mahtoi ostaa Kärkkäisen sikapäiviltä.
Mutta jospa siellä on jokin tili häviksissä.
Tai hän on lainannut jollekin suuren summan rahaa, eikä ole kertonut siitä.
Nyt sitten velallinen odottaa että asia unohtuu kokonaan ja pitää rahat itsellään.
Mistä sen tietää ja ihan hyvä selvittää.
Pankkitilit, osakkeet, kiinteistöt ja muut sijoitukset eivät voi olla kadoksissa, sillä niistä on verottaja pitänyt aina huolen ja näkyvät vainajan veroselvityksessä varallisuutena, samoin velat. Veroselvitys pitää olla myös perunkirjoitus tilaisuudessa ja sen vielä tarkistaa verottaja, ennen kuin perunkirjoitus vahvistetaan.
Minulla ei ole kuin kolme pankkitiliä, mutta olen varma ettei verottaja tiedä niistä kuin yhden.
Jos minulla olisi tili vaikkapa Ruotsissa, niin olisi hyvin todennäköistä ettei sitä kukaan edes osaisi epäillä jollei kaikkia papereitani käytäisi läpi.
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Annan pitäisi selvittää asia? Jokainen saa eläessään tehdä rahoillaan mitä tahtoo. Olisi aika hurja, kun perikunta nysväisi tiliotteitani miettien, että mitä 55 euron arvoista se mahtoi ostaa Kärkkäisen sikapäiviltä.
Mutta jospa siellä on jokin tili häviksissä.
Tai hän on lainannut jollekin suuren summan rahaa, eikä ole kertonut siitä.
Nyt sitten velallinen odottaa että asia unohtuu kokonaan ja pitää rahat itsellään.
Mistä sen tietää ja ihan hyvä selvittää.
Pankkitilit, osakkeet, kiinteistöt ja muut sijoitukset eivät voi olla kadoksissa, sillä niistä on verottaja pitänyt aina huolen ja näkyvät vainajan veroselvityksessä varallisuutena, samoin velat. Veroselvitys pitää olla myös perunkirjoitus tilaisuudessa ja sen vielä tarkistaa verottaja, ennen kuin perunkirjoitus vahvistetaan.
Minulla ei ole kuin kolme pankkitiliä, mutta olen varma ettei verottaja tiedä niistä kuin yhden.
Jos minulla olisi tili vaikkapa Ruotsissa, niin olisi hyvin todennäköistä ettei sitä kukaan edes osaisi epäillä jollei kaikkia papereitani käytäisi läpi.
Pankit saa tiedon asiakkaansa kuolemasta Väestörekisterikeskuksesta. Ja vainajan omaisille lähetetään tilien saldotodistus. Ei vainaja mitään veroja maksele pankkitileistään, vaikka kuinka monta tiliä olisi tai kuvittelee, että kun verottaja ei saa tietää, kun en eläessäni kerro verottajalle. :)
Mun isä tienasi noin 70000 euroa vuodessa. Työuraa oli kuollessa takana lähes 40 vuotta. Hän ajoi vanhalla autolla ja kulki resuisissa vaatteissa. Perinnöksi sain ison kasan velkaa ja huonokuntoisen talon. Talon myymällä pääsin just ja just plussan puolelle. Mitään vilunkia ei ole missään vaan ihan itseensä oli isä käyttänyt rahansa, vaikkei se ulospäin näkynyt. Ja oikein hyvä onkin niin. Hän oli tienannut rahat, joten hyvä, että myös kulutti ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isä on ollut julkisella puolella töissä, palkka tuskin on ollut viisinumeroinen. Keskimääräistä palkkaa kolmetonnia paremmat bruttotulot saa tujalttua pariin vähän hulppeämpaan matkaan vuosittain. Verotus pitää huolen siitä, että nettotulot eivät ole merkittävästi isommat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Tuossahan kerrottiin, että kun Annan äiti kuoli, niin hänellä ei ollut pankkitiliä enempää omaisuutta, isällä oli mm. mökki ja sijoitusasunto. Jos Annan isä olisi kuollut ensin, olisi Annan äiti saanut tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tileissä pääsee 10 v. Taaksepäin.
Normitiliotteissta 5+1 ja maksavat 3.5 euroa kpl. Eli vuosi 3.5×12. Ei siis paljon mitään ja sekin kustannus menee vainajan tililtä jos asioita selvitetään
Tyhmä kysyy, siis eikö tavallisia tiliotteita voi pankista pyytää pidemmältä ajalta kuin 5-10 vuotta? Mitä tuo 5+1 tarkoittaa?
Jos kerran on "listoilla" vuosittain, ansaitsee yli 100.000 vuodessa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kansliapäälikön palkka on n.14.000€/kk ja ylilääkärit tienaavat myös yli 10.000/kk ja sitten on korkeiden oikeusasteiden ja ministeriöiden pomot ja lisäksi Suomen Pankin, VR:n ja Veikkauksen kaltaisten valtionyhtiöiden hommat, joiden johtajien palkkojen rinnalla pääministerin ansiot ovat pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Ositus tehdään puolisoiden kesken. Jos leski on köyhempi, saa hän tasinkoa puolisonsa jälkeen. Ilman avioehtoa tasinko on puolet yhteenlasketusta omaisuudesta.
Tässä tapauksessa leski oli varakkaampi ja hän ei siten saanut tasinkoa kuolleelta puolisoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Annan äidin kuoltua ei tehty ositusta? Ositus pitäisi tehdä aina, perunkirjoituksen yhteydessä. Vai oliko Annan vanhemmilla avioehto?
Koska tätä on niin moni yläpeukuttanut, niin kertokaa, miten olisi mielestänne pitänyt ko.tapauksessa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko syytä epäillä, että tapaukseen liittyisi jotain hämärää?
Ei sillä tavalla, että Anna epäilisi isän puolisoa mistään. Hän on nimittäin hyvätuloinen itsekin, eikä hänellä ole lapsia.
Annaa vaan askarruttaa, että mihin hänen isänsä on käyttänyt hyvät kuukausitulonsa. Autoon isä oli aina laittanut rahaa ja matkoihin, mutta muuten hän eli työntäyteistä elämää. Vaimollekin rahojen vähyys oli yllätys, heillä kun oli erilliset rahat ja avioehto.
Mulla kävi niin, että isä oli vuosien varrella siirtänyt kaiken omaisuuden uudelle vaimolleen. Heillä oli myös avioehto, joten kuollessa omaisuus myös pysyi vaimolla. Hän ei tykännyt edellisen liiton lapsista, joten varmaan ihan tarkoituksella tehty juttu. Näitä tapahtuu, eikä sille voi mitään, kun se on ihan laillista.
No ne rahat mökistä ja sijoitusasunnosta meni siihen pesämunaan jonka Anna sai asuntoaan varten Helsingissä ja isän muutettua myös Helsinkiin. Ei kai hän ilmaiseksi siellä asunut. Sijoitussalkut on kanssa sellainen juttu että en suosittele.
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
Näistä keskusteluista oppii kyllä monia asioita. Ositukset ja tasingot olivat ennen ihan hepreaa. Nyt alkaa kokonaiskuva hahmottua.
Vierailija kirjoitti:
Rahojen käytön selvittäminen jälkeenpäin ei valitettavasti onnistu niin että vain pyytää pankilta tiliotteet pitkältä ajalta. Pankkisalaisuus ei katoa mihinkään vaikka henkilö kuolisi. Saldotodistukset yms. jotka pankki automaattisesti lähettää kuoleman jälkeen on päivätty kuolinpäivälle. Kun pankin asiakas kuolee, kaikilta tileiltä poistetaan käyttöoikeudet (ellei ole kahden ihmisen yhteisomistama tili) ja tiliotteita yms. saa vain kuolinpäivästä eteenpäin. Kuolinpäivää edeltäneet tiedot ovat edelleen pankkisalaisuuden alaisia ja niitä ei pankki saa antaa edes omaisille.
Miten ihmeessä voi sitten todistaa esimerkiksi, että yhdelle rintaperilliselle on siirretty säännöllisesti ja vuosittain useita tonneja? Jonka voi laskea ennakkoperinnöksi? Lahjaveroja ei ole maksettu.
Kannattaa selvittää oliko hänellä sijoituksia suomen ulkopuolella. Melkein kaikilla rikkailla on koska sehän nyt vaan on tyhmää maksaa veroja. On eräitä suomalaisia investointipankkeja jotka auttavat laillisessa veronkierrossa laittamalla säästöt vakuutuskuoreen tai vastaaviin härveleihin jotka sitten hoidetaan veroparatiiseista käsin (Luxembourg sun muut). Jos hän on harrastanut laitonta veronkiertoa niin Singapore on nykyisin muodissa.
Näitä ei edes tarvitse ilmoittaa veroittajalle paitsi silloin jos joskus nostaa voitot. Pankkitositteita lukemalla selviää minne rahat on siirretty eli kannattaa mennä tonkimaan kansioita jonne hän on laittanut tärkeät paperit.