Masennus aikuisiällä koulukiusaamisen vuoksi

koulukiusaaminen taustalla ja kärsinyt mielenterveysongelmista jo vuosia. Nyt olen kuntoutustuella ja teen osa-aika töitä. Kiusaaminen jätti arvet ja kuvittelen olevani aina muita huonompi. Olen kohta 40v

Joo, paitsi olen nelikymppinen. Mulla se oli niinpäin, et ennen terapiaa syyllistin kaikesta itteäni. Mistä sir sit aiemmin kuvittelit ongelmas johtuvan?

luuserityttö kirjoitti:

Minulla on pahoja psyykkisiä ongelmia ja olen nyt käynyt muutaman vuoden terapiassa niiden vuoksi. Terapian ansiosta "lukot" pääni sisällä ovat avautuneet ja olen tajunnut, että suurin osa ongelmistani johtuu päiväkoti-, ala- ja yläasteaikaisesta koulukiusaamisesta ja sen 'jälkipyykistä'. Tunnen oloni ihan kamalaksi, luuseriksi, epäonnistuneeksi tämän havainnon takia; olenko tosiaan näin heikkosieluinen, että "vain jokin koulukiusaaminen" on horjuttanut minut raiteiltaan? Koen, että kai minä oikeasti olen kamala ihminen, kun näin valikoiduin kiusaamisen kohteeksi; ei kai minua syyttä kiusattu, aina vaan koulun vaihdon jälkeen jouduin uudelleen muiden sylkykupiksi. Nyt olen parikymppinen syrjäytynyt, lopetin toisen asteen opinnot kesken kun mielenterveys ei kestänyt.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia, ajatuksia?

Se, että "valikoituu" kiusaamisen kohteeksi on mielestäni sattuman kauppaa. Mikäli ryhmässä on vinksahtaneita yksilöitä joilla on tarvetta pahuuteen, se kohde kyllä otetaan vaikka kenestä. 

Kyllä sinua on ihan "syyttä" kiusattu, ei ole ollut sinun vikasi , sillä kiusaamiseen ei oikeuta mikään, eikä kiusaamiseen motivoi muu kun vinksahtanut ilkeä mieli plus raukkamaiset hännystelijät siinä ympärillä.

Sinä olet kaksikymppinen.

Sinua on kohdeltu epäreilusti ja takuulla törkeästi, mutta se ei määrittele sinua ja loppuelämääsi.

He eivät tunteet sinua, todellista sinua (ja hyvä niin , he eivät olleet ystävyytesi arvoisia).

Usko minua kun sanon, että elämä myös korvaa ja korjaa ja kompensoi erittäin usein, kunhan aluksi ymmärtää ettei anna minkäänlaista arvoa tai crediittiä kiusaajille tai heidän vaikutukselleen elämässään.

Moni kiusattu elää poikkeuksellisen onnellista elämää, sillä he ovat oppineet arvokkaan läksyn jo nuorena, eli sen, että kannattaa olla tarkkana ihmisten kanssa ja ei tarvitse olla ryhmäriippuvainen ollakseen onnellinen. Ystäviä elämää tuo eteen poluillaan yhtä varmasti kun noita ilkeitä munapäitäkin.

Jos kiusatun joku kommentti tulee mieleen kirvelemään nimitt häntä heti mielessäsi vähätellen "tyhmäksi mätämunapääksi" jonka mielipiteillä ei ole sinun elämässäsi yhtään mitään painoarvoa, siitä se lähtee.

Uskon että sinulla tulee olemaan aivan helkkarinmoisen kiva ja ookoo elämä -- toivut kyllä jos niin haluat.

Uhriksi ei kannata ikinä suostua ja uhriutua. Sen sijaan toipuja ja selviytyjä nousee aina siivilleen kuin feenix lintu tuhkasta, vahvana ja varmana mitä haluaa.

Hyvä että olet hakenut apua. Vika ei ole sinussa, vaan kiusaajalla on aina ongelma, miksi purkaa muihin kaiken pahan olonsa. Se on julmaa ja väärin.

Keskity itseesi ja opettele tutustumaan omaan minääsi. Etsi asioita mistä pidät, kun lähdet tekemään näitä, huomaat että olet hyvä jossain ja se kasvattaa itsevarmuutta.

Hanki vertaistukea, jokaiselle on tärkeää huomata että ei ole yksin ongelmiensa kanssa.

Opinnot eivät ole vielä ajankohtaisia, vaan ensin sinun on saatava itsesi kuntoon.

Teit oikean päätöksen kun et jatkanut opintoja ja polttanut itseäsi loppuun.

Itse olen myös kokenut kiusaamista koulussa10vuoden ajan.

En edes uskaltanut asiasta kertoa kenellekkään.

Olen silti oppinut hyväksymään asian ja tajunnut että vika ei ole minun. En ole tyhmä tai ruma, vaan ainutlaatuinen, oma itseni, kuten me kaikki, yhtä arvokkaita.

Nyt äitinä ja oman lapsen kiusaamiseen olen joutunut puuttumaan ja saanut sen loppumaan (kiusaaja joutui vaihtamaan koulua). Onneksi merkit olivat tunnistettavissa helposti oman kokemuksen kautta. Muuten tämä varmaan jatkuisi yhä.

Kokemus on tärkeää ja kun olemme tarpeeksi vahvoja voimme tukea niitä jotka nyt ovat samassa tilanteessa kuin itse on ollut.

Toivon että opit arvostamaan itseäsi ja nauttimaan elämästäsi. Olet rohkea kun myönnät ongelman. Jokainen tarvitsee apua joskus sen pyytäminen ei ole häpeä.

Vika ei ole sinussa todellakaan.

Sellainen joka kiusaa on päästänsä kipee ja luonnevikainen sika.

Onnea vaan sellaselle sialle valitsemallaan tiellä, sillä takuulla kuolee ilman ystäviä.

Sinulla ap on toivoa ja pääset yli ja jatkat elämää ja saat rakkautta ja kavereita ja onnea.

Sinun ei tarvitse kiusata ketään .

Pää pystyyn siellä nyt.

Ole rohkea ja ota homma haltuun omassa elämässäsi ja paskat tollasista henkisistä muurahaisista.

Sama homma. Tosin olen jo lähempänä neljääkymppiä. En ole kyennyt kouluttautumaan, en ole pystynyt menemään kouluun yläasteelta päästyäni. Tämän takia en tietenkään ole päässyt työelämään ollenkaan. Masennukseni alkoi yläasteella enkä ole siihen koskaan saanut oikein mitään apua. Itsetuhoisia ajatuksia, viiltelyä, oksentelua, syömishäiriöitä, paniikkikohtauksia. Siinä minun edelliset yli 20 vuotta. Harvoin poistun kotoani. Kiusaajani voi erinomaisesti, hän on töissä n. kilometrin päässä kauppakeskuksessa. Hänellä menee loistavasti elämässä. En juurikaan poistu kotoani kun pelkään että hän tulee mua vastaan ja tekee minulle väkivaltaa. Tämä elämä ei ole reilua.

Useampi on tullut vastaan. Helppoa keinoa ei ole, mutta parantuminen voi lähteä siitä että annat anteeksi ja keskityt omaan elämääsi. Terapia on ainoa toimiva keino. ECT pahimpaan masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma. Tosin olen jo lähempänä neljääkymppiä. En ole kyennyt kouluttautumaan, en ole pystynyt menemään kouluun yläasteelta päästyäni. Tämän takia en tietenkään ole päässyt työelämään ollenkaan. Masennukseni alkoi yläasteella enkä ole siihen koskaan saanut oikein mitään apua. Itsetuhoisia ajatuksia, viiltelyä, oksentelua, syömishäiriöitä, paniikkikohtauksia. Siinä minun edelliset yli 20 vuotta. Harvoin poistun kotoani. Kiusaajani voi erinomaisesti, hän on töissä n. kilometrin päässä kauppakeskuksessa. Hänellä menee loistavasti elämässä. En juurikaan poistu kotoani kun pelkään että hän tulee mua vastaan ja tekee minulle väkivaltaa. Tämä elämä ei ole reilua.

Olisiko mahdollista vaihtaa asuinpaikkakuntaa, jolloin voisit poistua kotoa ja alkaa elää ilman pelkoa kiusaajien kohtaamisesta. Jos elät tuilla, kuntasi sossu todennäköisesti auttaa takuuvuokrassa ja muuttokustannuksissa.