Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
AUTTAAKO SSRI lääkkeet ahdistuneisuushäiriöön?
16.01.2017 |
Oikeastikko?
Entäpä voiko lääkkeen hetkittäinen tai jonkin aikanen syöminen vähentää/kadottaa ahdistusta lopullisesti, ettei se enää tule niin pahana vaikka lääkettä ei söisikään enää?
Millaisia haittoja sait?
Kommentit (52)
Ei auta, ja seksiäkään et varmaan harrasta enää koskaan sillä et enää koe seksiä kiinnostavana etkä voi saada enää orgasmia.
Kyllä, ahdistus voi hävitä ,mutta niin voi hävitä kaikki muutkin tunteet näillä myrkyillä,kuten onni, intohimo, ilo.
Käsittele ahdistusta terapiassa, koita stressinhallinta keinoja,mittauta kilpirauhashormonit. Tietyt ravintoainepuutokset voi myös aiheuttaa ahdistuneisuutta. Mieti syitä ahdistuksellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla auttoi paitsi alkuvaiheen 2-3 kk aikana pahensi. Mutta se oli tiedossa, sain pamit rinnalle jotta pärjään. Kärsin paniikkihäiriöstä ja voimakkaasta ahdistuneisuudesta.
Ei lääkkeet parantaneet itse tautia. Vaan terapia. Opin varmaankin käsittelemään tunteitani. Paniikkihäiriön parantumisessa lääkkeillä oli kylläkin varmaan hyvin merkittävä osuus: pitkän ajan kuluessa kroppa "oppi pois" panikoitumisesta joten mieltäkin pystyi sitten hallitsemaan.
Lääkkeet siis auttavat kyllä, mutta jos ahdistuneisuus on vaikea, tarvitset myös terapian. Ota se kiltisti vastaan jos ja kun tarjotaan - vaikka tuntuisikin p.skalta alkaa levitellä asioitaan ventovieraalle.
Olen kokeillut kaikki mahdolliset lääkkeet vaikeaan ja elämänlaatua heikentävään ahdisuneisuushäiriöön.
SSRI ei ole koskaan vaikuttanut itselläni mihinkään tunnetilojen laimentumiseen tai vähentänyt seksuaalisia haluja. Toisaalta eivät olleet myöskään avuksi.
Lyricaa kokeilin myös, toimi aluksi, mutta myöhemmin auttava vaikutus loppui ja vain sivuoireet jäivät.
Ainoa toimiva on SNRI lääkitys itselläni, josta olen todellakin saanut apua, mahdollistaa hyvän elämän ja todella muuttanut ahdistuksia.
Terapiassa olen ollut vuosia, apua on tullut, mutta ei niin, että nauttisin elämästä ilman lääkitystä.
Kyllä auttoi mutta halusin myös terapiaan, lääkkeet olivat tukena siihen asti, että terapia järjestyi ja sen aikana. Nyt olen ollut kaksi vuotta ilman lääkkeitä ja olo on hyvä. Sivuvaikutuksena oli paha haluttomuus ja alkuun pahoinvointia ja päänsärkyä. Nukuin myös paremmin ja nukahdin nopeammin kun käytin lääkettä. Ilman lääkettä nukahtaminen kestää kauemmin ja nukun levottommammin. Essitalopram oli käytössä 10 mg annoksella. Suosittelen ehdottomasti käymään kunnon terapian vaikka se maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi paitsi alkuvaiheen 2-3 kk aikana pahensi. Mutta se oli tiedossa, sain pamit rinnalle jotta pärjään. Kärsin paniikkihäiriöstä ja voimakkaasta ahdistuneisuudesta.
Ei lääkkeet parantaneet itse tautia. Vaan terapia. Opin varmaankin käsittelemään tunteitani. Paniikkihäiriön parantumisessa lääkkeillä oli kylläkin varmaan hyvin merkittävä osuus: pitkän ajan kuluessa kroppa "oppi pois" panikoitumisesta joten mieltäkin pystyi sitten hallitsemaan.
Lääkkeet siis auttavat kyllä, mutta jos ahdistuneisuus on vaikea, tarvitset myös terapian. Ota se kiltisti vastaan jos ja kun tarjotaan - vaikka tuntuisikin p.skalta alkaa levitellä asioitaan ventovieraalle.
En oo ap enkä muukaan aiemmin kirjottanut, mutta tuosta terapiasta pakko sanoa, että hemmetti kun on vaikea löytää sopivaa, Kelan hyväksymää psykoterapeuttia. Oon koittanu ettiä kuukauden verran, mutta kaikilla, joista itelle tuntuu että tuon kanssa voisi meillä synkata keskustelumielessä, tuntuu olevan täyttä jatkuvasti, eivät voi ottaa uusia potilaita. Ihan kakkaa, että haluaisin ja tarvitsisin psykoterapiaa, myös lääkäri ja muu hoitohenkilökunta, jonka kans oon ollu tekemisissä on samaa mieltä, mutta kellekään ei tunnu pääsevän! :( En haluaisi vaan "jollekin", vaan semmoselle, jonka kanssa voisin olla oikeasti avoin.
Noin niinkun ketjun aiheeseen liittyen; mulle masennukseen ja ahdistukseen määrättiin sitalopraamia. Tappelin puoli vuotta hoitohlökunnan suositteluista huolimatta lääkkeen alottamista vastaan, mutta lopulta tunnustin, että ei tästä nyt taida tulla mitään ilman niitä, kun tuntuu, etten normaalielämään (esim. töihin ja kaikkiin sosiaalisiin juttuihin) kykenisi nyt ahdistukselta ollenkaan. Aloitan lääkityksen huomenna. Jännittää tietenkin aloitusoireet, mutta toivon lujasti, että lääkkeistä on apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttoi, mutta halusin eroon kun oliN niitä paskaduunipaikan vuoksi syönyt 10 vuotta. Duunipaikka kun läks alta, ei tarvinnut enää pillereitä.
Nyt on parempi paikka ja ilman nappeja.
Sivuoireet oli karseat. Lopettaminen meni kuin vettä vaan....
Ei IKINÄ enää....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi tosi nopeasti (parissa päivässä olo oli ihan erilainen). Tosin minulla ahdistus ei ollut pitkäkestoista, vaan liittyi erääseen ahdistavaan elämänvaiheeseen. Käytin lääkettä (Mirtazapin puoli tablettia pienimmästä vahvuudesta iltaisin) pari kuukautta. Kun ahdistusta aiheuttanut tilanne päättyi, lopetin lääkkeen käytön yhdessä päivässä, enkä saanut mitään vieroitusoireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin ihmisten on parempi ollakin syrjäänvetäytyviä. Ei se niin mene, että heti kun estot poistuu niin on yhtäkkiä ihan normaali ja sosiaalinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli Ketipinor nukkumiseen. Lääkäri määräsi sen myös ahdistukseen, eli aamulla otettavaksi. Ei toiminut yhtään. Vaihdettiin Propral ja se riitti ahdistukseen.
Ei ole auttaneet, vaikka käyttöä kestikin reilun ajan.
Lääkkeistä luopumisen jälkeen olo on ollut entistä ahdistuneempi. Tuntuu että ne pilasivat jotain, oireet olleet huomattavasti voimakkaampia lääkekokeilujen jälkeen, vaikka aikaa onkin kulunut jo pitkästi toista vuotta... Kunpa olisin tiennyt tämän, en olisi ikinä sortunut SSRI-myrkkyihin.
Ahdistuneisuus ja masennus ovat kaksi täysin eri asiaa, siksi niihin ei pitäisikään määrätä samoja lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus auttaa, joskus ei. Teho on myöhempien tutkimusten mukaan ollut huonompi kuin aikoinaan lääkkeitä luvitettaessa luultiin:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/toisen-sukupolven-mase…
Ongelmana ylipäätään mielialalääkkeiden tutkimuksissa on ns. julkaisuharha eli se, että lääketehtaat rahoittavat lääketutkimukset, ja julkaistuksi niiden kannattaa päästää lähinnä positiivisiin tuloksiin johtaneita tutkimuksia, kun taas negatiivisten tulosten tutkimukset on tunnetusti usein jätetty julkaisematta. Kun huomioidaan myös negatiivisempia tuloksia, kokonaiskuva lääkkeiden tehosta on merkittävästi huonompi kuin lääkkeitä luvitettaessa aikoinaan luultiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei auta, ne yleensä pahentavat sitä. SSRI-lääkkeillä on tutkitustikin useita, jopa pysyviksi jääviä haittavaikutuksia, joista yleisellä tasolla vaietaan visusti. Kokeile sellaista lääkettä kuin Voxra, jonka vaikuttava aine on Bupropioni. Se ei leikkaa pois tunnetilojen huippuja kuten SSRI-valmisteet, ja Bupriopioni ei myöskään vähennä seksuaalisia haluja, kuten muut masennuslääkkeet. Voxra onkin tällainen epätyypillinen, mutta oman kokemuksenikin mukaan hyvinkin tehokas lääke masennuksen hoidossa. Ehdota tätä lääkärillesi, keskustele tästä asiasta hänen kanssaan ja katso millaiseen lopputulokseen päädytte. Suosittelen tätä vaihtoehtoa enemmän kuin noita SSRI-lääkkeitä.
Voxra (bupropioni) saattaa jopa pahentaa ahdistusta, ainakin alkuun. Ei suositella ahdistuksesta kärsivälle kyseistä masennuslääkettä.
Se on lisäksi valitettavasti ototoksinen eli kuulohermoja tuhoava osalla käyttäjistä. Itse jouduin lopettamaan Voxran kun toinen korva meni lukkoon ja alkoi humista. Onneksi oire lähti pois kun lopetin, osalla kuulohäiriö jää pysyväksi, esim. kuulon alenema.
Itse sain masennukseen käytettynä ahdistuksen SSRI-lääkepurusta. Aloin saada paniikkeja. Eli ei toimi. Aiheuttaa motorista levottomuutta lopetuksessa. Käytönkin aikana olin jotenkin levottomampi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei auta, ne yleensä pahentavat sitä. SSRI-lääkkeillä on tutkitustikin useita, jopa pysyviksi jääviä haittavaikutuksia, joista yleisellä tasolla vaietaan visusti. Kokeile sellaista lääkettä kuin Voxra, jonka vaikuttava aine on Bupropioni. Se ei leikkaa pois tunnetilojen huippuja kuten SSRI-valmisteet, ja Bupriopioni ei myöskään vähennä seksuaalisia haluja, kuten muut masennuslääkkeet. Voxra onkin tällainen epätyypillinen, mutta oman kokemuksenikin mukaan hyvinkin tehokas lääke masennuksen hoidossa. Ehdota tätä lääkärillesi, keskustele tästä asiasta hänen kanssaan ja katso millaiseen lopputulokseen päädytte. Suosittelen tätä vaihtoehtoa enemmän kuin noita SSRI-lääkkeitä.
Voxra (bupropioni) saattaa jopa pahentaa ahdistusta, ainakin alkuun. Ei suositella ahdistuksesta kärsivälle kyseistä masennuslääkettä.
Se on lisäksi valitettavasti ototoksinen eli kuulohermoja tuhoava osalla käyttäjistä. Itse jouduin lopettamaan Voxran kun toinen korva meni lukkoon ja alkoi humista. Onneksi oire lähti pois kun lopetin, osalla kuulohäiriö jää pysyväksi, esim. kuulon alenema.
Niin, onpa kiva kun korvat soi. Lisää varmasti ahdistusta.
Voi voi mitäs jos joku ihan kiusallaan ei halua näyttää olevansa: iloinen, sosiaalinen, energinen. Lällällää.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi mitäs jos joku ihan kiusallaan ei halua näyttää olevansa: iloinen, sosiaalinen, energinen. Lällällää.
Varsinkin jos tietää että sitä oikein odotetaan.
Alue: Aihe vapaa
Nimenomaan ahdistukseenhan nuo SSRI-lääkkeet yleensä parhaiten toimivat. Saattaa vaatia pidemmän käytön ja aluksi ahdistus voi jopa pahentua. Jos lopettaa käytön, ahdistus tulee helposti takaisin parin kuukauden päästä.