Lue keskustelun säännöt.
Miehen perheessä ei keskustella. Ahdistaa.
16.01.2017 |
Käymme usein miehen vanhempien luona, muuten vain tai kutsuttuna syömään. Heidän luona ei kuitenkaan keskustella. Siis miehen äiti tai isä kysyy meiltä nopeasti kuulumiset ja kertoo omansa, mutta keskustelua niistä ei synny. Eikä oikein muustakaan, esim. jostain ajankohtaisesta jutusta tai uutisista tms. Istutaan sohvalla aika hiljaa tai ruokapöydässä hiljaa. Mies usein kaivaa kännykkänsä esille ja "katoaa" sen taakse. Minä olen tottunut vilkkaaseen keskusteluun ja yritän aloittaa puheenaiheita monenlaisista asioista ja kysellä miehen isältä sen harrastuksesta jne. Saan aika yksisanaisia vastauksia ja minulta ei kysytä mitään takaisin sitten kun ne kuulumiseni on kyselty. En ymmärrä, hiljaa oleminen ahdistaa minua. Ei omassa kotona, mutta kun ollaan "kylässä". Mistä tämä voi johtua? Miehen molemmat vanhemmat pitävät minusta ja haluavat tavata minua, eli ei se voi minunkaan vika olla. Tuntuu myös epäkohteliaalta, että viihdyttäjän rooli jää minulle ja mies ei sano siellä usein sanaakaan vaikka haluaa että menemme käymään.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat introverttejä henkilöitä, heille voi olla vaikeata ylläpitää jotain loputonta small talkia. Voivat silti ihan aidoisti pitää sinusta ja miehestäsi ja haluta olla tekemisissä kanssanne. Ymmärrän kyllä ongelmasi, mullekin olisi vaikeata olla kylässä ja vain istua tuppisuuna keskustelematta mistään. Mun perhe kun on sellainen, että kaikki keskustelee yhteen ääneen ja sanottavaa on kaikilla :) Hyväksy heidät sellaisena kuin ovat. Kerro teidän kuulumisianne, ehkä he siitä pikkuhiljaa "avautuvat".
Kaikki neljä saatamme istua olohuoneessa, osa sohvalla, osa nojatuoleilla ja edes tv ei ole päällä. Ja kukaan ei oikein sano mitään, jos minä en sano. Mies näplää kännykkäänsä eikä tunnu edes yrittävän olla "läsnä" tilanteessa. Itse en todellakaan kehtaa kaivaa kännykkää esiin, minusta se olisi tosi epäkohteliasta. En edes tiedä minne katsoa, tuijottaa seiniä vai niitä miehen vanhempia.. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä meilläkään hirveästi keskustella. En jaksa kovin pitkiä aikoja vanhempien luona ollakaan. Välillä käyn velvollisuudesta kuuntelemassa päivän valituksenaiheet ja häivyn.
Puolison perheessä taas ei tarvitse itse puhua yhtään mitään. Anoppi hoitaa kyllä puhumisen ja alkaa puhua itse päälle, jos siihen väliin meinaa jotain huikata. Parempi olla suosiolla hiljaa.
Juuri tuon takia en pidä kyläilystä jos ei oo valmiiksi jotain yhteistä tekemistä. Silloin on paljon helpompi seurustella kun esimerkiksi vaikka käy retkellä yhdessä.
Ehdota ensi kerralla kortin peluuta?
No ei tule riitaakaan. Olisit vaan tyytyväinen! Sulla on mukavat appivanhemmat kun ei hauku, arvostele, ei kysele ja vaadi, kyttää eikä nalkuta. Mitä ihmettä sä valitat? =D Keskustele kavereittesi kanssa sitten enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ahdistuisin. Voisitteko lähteä käymään ulkona kävelyllä tai jossain kahvilla, jotta ei tarvitse koko porukalla huoneessa nököttää?
Vierailija kirjoitti:
No ei tule riitaakaan. Olisit vaan tyytyväinen! Sulla on mukavat appivanhemmat kun ei hauku, arvostele, ei kysele ja vaadi, kyttää eikä nalkuta. Mitä ihmettä sä valitat? =D Keskustele kavereittesi kanssa sitten enemmän.
Niin ne onkin mukavia, eikä ne tosiaan kyttää eikä vaadi. Olen puhelias ja tottunut siihen että minne menenkin (omat vanhemmat ja siskon perhe, työpaikan kahvihuone, harrastusporukat jne) niin kaikkialla on vilkas keskustelu. En kestä sitä hiljaisuutta kun en tiedä mitä tehdä sen aikana. Mietin koko ajan minne tulisi katse siirtää että tästä selviäisi mahdollisimman kunnialla. Ja missä asennossa istua. Koen sen hiljaisuuden tosi painostavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tule riitaakaan. Olisit vaan tyytyväinen! Sulla on mukavat appivanhemmat kun ei hauku, arvostele, ei kysele ja vaadi, kyttää eikä nalkuta. Mitä ihmettä sä valitat? =D Keskustele kavereittesi kanssa sitten enemmän.
Niin ne onkin mukavia, eikä ne tosiaan kyttää eikä vaadi. Olen puhelias ja tottunut siihen että minne menenkin (omat vanhemmat ja siskon perhe, työpaikan kahvihuone, harrastusporukat jne) niin kaikkialla on vilkas keskustelu. En kestä sitä hiljaisuutta kun en tiedä mitä tehdä sen aikana. Mietin koko ajan minne tulisi katse siirtää että tästä selviäisi mahdollisimman kunnialla. Ja missä asennossa istua. Koen sen hiljaisuuden tosi painostavana.
Teetkö käsitöitä? Vaikket tekisikään niin aloita nyt kutomaan vaikka kaulaliinaa ja ota se aina mukaan kyläreissulle ja sitten voit rauhassa keskittyä siihen. Ei ala ahdistaa ja sulla on tekemistä.
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on hyvää hiljaisuutta, uskalletaan olla yhdessä ilman pälätystä. Toisia se ahdistaa, toisille se kertoo siitä, että on hyvä olla näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Miehesi olisi oikea hlö vastaamaan tähän eli kysele häneltä onko aina ollut tälläistä vai nyt sinun läsnäoloko aiheuttaa.
Itsellä vähän sama tilanne ja meillä ei vaan yksinkertaisesti ole yhteisiä puheenaiheita eikä kyllä nykyään käydä kuin pakolliset juhlat ym vaikka asutaan lähekkäin.
Omaan sukuni kanssa taas vaikea saada hiljaisuutta aikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Ihmisten erilaisuudesta?
En kykenisi kyläilemään tuollaisessa paikassa, etenkään tuollaisen ääliömiehen kanssa joka seurassa uppoutuu näpelöimään puhelintaan. Mitä järkeä tuollaisessa 'yhdessäolossa' on? Yksi sulkee ympäristönsä pois ja kolme istuu vaivautuneina hiljaa ja seiniä pälyillen. Sano sille miehellesi, että ottaa itsekin vähän vastuuta tilanteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Oikeasti? Tapaatko tosiaan nyt ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eli joille ei ole luontevaa jutella ja keskustella? Katos sitä miestäsi siellä kylässä, näprää kännykkää, ei keskustele.
Siinä perheessä tuo on normaali tapa olla ja toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Oikeasti? Tapaatko tosiaan nyt ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eli joille ei ole luontevaa jutella ja keskustella? Katos sitä miestäsi siellä kylässä, näprää kännykkää, ei keskustele.
Siinä perheessä tuo on normaali tapa olla ja toimia.
No mitä järkeä sinne on sitten mennä? Kännykkää voi näprätä kotonakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Oikeasti? Tapaatko tosiaan nyt ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eli joille ei ole luontevaa jutella ja keskustella? Katos sitä miestäsi siellä kylässä, näprää kännykkää, ei keskustele.
Siinä perheessä tuo on normaali tapa olla ja toimia.
No voi kuulostaa oudolta, mutta en ole ennen tavannut isäntäperhettä, jotka eivät vieraiden käydessä puhu. Olen 34-vuotias. Ja sosiaalinen, tuttavapiirini on laaja, mutta ehkä ne itse valitsemat tuttavani sitten ovat myös sosiaalisia. Kuten oma sukunikin. Ap.
Koska ollaan kotona? Mies palaa siihen lapsuuden kodin "turvaan", jossa hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa vaan tapa rauhottua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin ymmärtää mistä tämä puhumattomuus johtuu. Ap.
Oikeasti? Tapaatko tosiaan nyt ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin sinä, eli joille ei ole luontevaa jutella ja keskustella? Katos sitä miestäsi siellä kylässä, näprää kännykkää, ei keskustele.
Siinä perheessä tuo on normaali tapa olla ja toimia.
No voi kuulostaa oudolta, mutta en ole ennen tavannut isäntäperhettä, jotka eivät vieraiden käydessä puhu. Olen 34-vuotias. Ja sosiaalinen, tuttavapiirini on laaja, mutta ehkä ne itse valitsemat tuttavani sitten ovat myös sosiaalisia. Kuten oma sukunikin. Ap.
He ei koe teitä vieraiksi vaan perheenjäseniksi joiden kanssa on luontevaa olla myös hiljaa?
Vierailija kirjoitti:
Koska ollaan kotona? Mies palaa siihen lapsuuden kodin "turvaan", jossa hiljaisuus ei ole vaivaannuttavaa vaan tapa rauhottua?
No mies ei varmaan koe, että menemme sinne kylään, sillä hän on kasvanut lapsuutensa siinä talossa. Minun läsnäolo tekee tilanteesta "kyläilytilanteen". Voi olla että jos mies menisi yksin, niin hän istuisi sohvalla yksin kännykän kanssa, äitinsä puuhailisi jotain yksin jossain vaikka keittiössä ja isänsä olisi yksin makkarissa lukemassa kirjaa. Kukaan ei edelleenkään puhuisi, mutta tilanne ei olisi vaivaannuttava. Mutta mies haluaa minut sinne aina mukaan ja miehen vanhemmat myös. Jos en mene, niin ne vanhemmat jotenkin pahastuvat, ja kuten sanottu niin pidän heistä ja he minusta. Ap.
Jos ovat introverttejä henkilöitä, heille voi olla vaikeata ylläpitää jotain loputonta small talkia. Voivat silti ihan aidoisti pitää sinusta ja miehestäsi ja haluta olla tekemisissä kanssanne. Ymmärrän kyllä ongelmasi, mullekin olisi vaikeata olla kylässä ja vain istua tuppisuuna keskustelematta mistään. Mun perhe kun on sellainen, että kaikki keskustelee yhteen ääneen ja sanottavaa on kaikilla :) Hyväksy heidät sellaisena kuin ovat. Kerro teidän kuulumisianne, ehkä he siitä pikkuhiljaa "avautuvat".