Voiko seurustelusta tulla mitään tällaisen naisen kanssa?

Masentuneen ihmisen kanssa ei kannata ruveta seurustelemaan, nimimerkillä kokemusta on..

Miksi ei? Jos se on sulle se oikea niin mikset olisi hänen tukenaan ja auttaisi masennuksesta pois :)

Masentuneen kanssa parisuhteen aloittanut ja nykyään naimisissa olevana, en välttämättä alkaisi enää edes tapailla masentunutta jos sellainen tilanne joskus tulisi. Masennus tuo oman, ei niin kivan lisän suhteeseen.

Homma kun ei mene ihan niin kuin kakkonen antaa olettaa, että siinä parisuhteessa sitten vaan autetaan toinen pois masennuksesta.

Etenkin jos toisella on kuvailemiasi oireita, ei suhde ehkä olisi helpoimmasta päästä.

Tapaamasi naisen hoito ei taida olla vielä kunnossa eikä tervehtyminen kunnolla alkanut. Sinuna jatkaisin rauhallista tutustumista, mutta seurustelun miettimisen jättäisin vasta siihen kun nainen itse on paremmassa kunnossa. Hän ei välttämättä pysty vielä sitoutumaan toisen ihmisen tarpeiden huomioimiseen sillä tavalla luin itse toivoisit, jos omasta sairaudesta toipuminen ja kuntoutuminen vie vielä noin paljon voimavaroja.

Se riippuu todella paljon sinusta ja tuosta naisesta. Aloin seurustella oman mieheni kanssa kesken pahan masennuskauden, johon kuului sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkikohtauksia sekä syömisongelmia, mutta edelleen olemme viiden ja puolen vuoden jälkeen yhdessä. Vaikeaa on välillä ollut, sillä sairastan kaksisuuntaista, mutta mies juuri tänään sanoi, että on ollut kanssani onnellisempi kuin koskaan eikä vaihtaisi päivääkään pois. Ja parisuhde itsessään toimii hyvin kommunikointia, kotitöiden jakamista ja seksielämää myöten. Tämä tosin vaatii valtavasti ymmärrystä mieheltä sekä todella paljon tsemppaamista ja itsekontrollia minulta, jotta parisuhde ja arki toimivat taudin vaiheesta riippumatta. Itse sain seurustelusuhteen myötä paljon itseluottamusta, ja se edesauttoi hoitotasapainon sekä mielenrauhan saavuttamista, MUTTA masentunut ihminen ei kuitenkaan voi turvata koskaan toiseen tai vaatia sellaista.

Eli jos haluat seurustella tämän naisen kanssa, sinun täytyy antaa itsellesi lupa tuntea väsymystä tai katkaista seurustelusuhde, mikäli se ei tunnu hyvältä. Se kuulostaa ja tuntuu julmalta, kun kyseessä on sairas ihminen, jonka kokee olevan pahimmillaan jopa riippuvainen itsestään, mutta omaa hyvinvointiaan ei voi uhrata sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei pysty omastaan huolehtimaan. Tiedätkö, yrittääkö tämä henkilö selvitä arjessa ihan tosissaan? Onko masennus jo hoidossa? Vai antautuuko hän täysin pahan olon vietäväksi? Älä ala terapeutiksi ja laastariksi! Mutta jos hän todella yrittää, ja uskot, että sinulla riittää kärsivällisyyttä ja voimavaroja, niin masentunut ihminen voi olla hyväkin kumppani. Harkitse tarkkaan!

Vaikea tilanne teidän molempien kannalta. Onkohan tyttöystäväsi hoidon piirissä? Hänelle on hyvä, kun vierellä on rakas ihminen, mutta oletko tosiaan valmis siihen. Suhde vaatii sinultakin tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu todella paljon sinusta ja tuosta naisesta. Aloin seurustella oman mieheni kanssa kesken pahan masennuskauden, johon kuului sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkikohtauksia sekä syömisongelmia, mutta edelleen olemme viiden ja puolen vuoden jälkeen yhdessä. Vaikeaa on välillä ollut, sillä sairastan kaksisuuntaista, mutta mies juuri tänään sanoi, että on ollut kanssani onnellisempi kuin koskaan eikä vaihtaisi päivääkään pois. Ja parisuhde itsessään toimii hyvin kommunikointia, kotitöiden jakamista ja seksielämää myöten. Tämä tosin vaatii valtavasti ymmärrystä mieheltä sekä todella paljon tsemppaamista ja itsekontrollia minulta, jotta parisuhde ja arki toimivat taudin vaiheesta riippumatta. Itse sain seurustelusuhteen myötä paljon itseluottamusta, ja se edesauttoi hoitotasapainon sekä mielenrauhan saavuttamista, MUTTA masentunut ihminen ei kuitenkaan voi turvata koskaan toiseen tai vaatia sellaista.

Eli jos haluat seurustella tämän naisen kanssa, sinun täytyy antaa itsellesi lupa tuntea väsymystä tai katkaista seurustelusuhde, mikäli se ei tunnu hyvältä. Se kuulostaa ja tuntuu julmalta, kun kyseessä on sairas ihminen, jonka kokee olevan pahimmillaan jopa riippuvainen itsestään, mutta omaa hyvinvointiaan ei voi uhrata sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei pysty omastaan huolehtimaan. Tiedätkö, yrittääkö tämä henkilö selvitä arjessa ihan tosissaan? Onko masennus jo hoidossa? Vai antautuuko hän täysin pahan olon vietäväksi? Älä ala terapeutiksi ja laastariksi! Mutta jos hän todella yrittää, ja uskot, että sinulla riittää kärsivällisyyttä ja voimavaroja, niin masentunut ihminen voi olla hyväkin kumppani. Harkitse tarkkaan!

Tuntuu että välillä hän yrittää tosissaan ja välillä hän on ihan itsemurhan partaalla. En tosiaan tiedä riittääkö kärsivällisyyteni. Hermostuin hänelle yksi päivä kun alkoi jo käydä hermoon se jatkuva valittaminen ahdistuksesta. Kaduttaa nyt kyllä jälkeenpäin. Harmittaa kyllä koko tilanne sillä hän osaa olla aivan ihana ihminen silloin kun hänellä on vähän parempi päivä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tilanne teidän molempien kannalta. Onkohan tyttöystäväsi hoidon piirissä? Hänelle on hyvä, kun vierellä on rakas ihminen, mutta oletko tosiaan valmis siihen. Suhde vaatii sinultakin tavallista enemmän kärsivällisyyttä ja ymmärrystä.

Hän käy kyllä terapiassa mutta siitä ei kuulema ole apua. Ja en tosiaan tiedä olenko valmis, en edes tiedä miten olla avuksi, annanko pahimpina päivinä hänen olla rauhassa vai raahaanko vaikka väkisin ulos ihmisten ilmoille?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu todella paljon sinusta ja tuosta naisesta. Aloin seurustella oman mieheni kanssa kesken pahan masennuskauden, johon kuului sosiaalisten tilanteiden pelkoa, paniikkikohtauksia sekä syömisongelmia, mutta edelleen olemme viiden ja puolen vuoden jälkeen yhdessä. Vaikeaa on välillä ollut, sillä sairastan kaksisuuntaista, mutta mies juuri tänään sanoi, että on ollut kanssani onnellisempi kuin koskaan eikä vaihtaisi päivääkään pois. Ja parisuhde itsessään toimii hyvin kommunikointia, kotitöiden jakamista ja seksielämää myöten. Tämä tosin vaatii valtavasti ymmärrystä mieheltä sekä todella paljon tsemppaamista ja itsekontrollia minulta, jotta parisuhde ja arki toimivat taudin vaiheesta riippumatta. Itse sain seurustelusuhteen myötä paljon itseluottamusta, ja se edesauttoi hoitotasapainon sekä mielenrauhan saavuttamista, MUTTA masentunut ihminen ei kuitenkaan voi turvata koskaan toiseen tai vaatia sellaista.

Eli jos haluat seurustella tämän naisen kanssa, sinun täytyy antaa itsellesi lupa tuntea väsymystä tai katkaista seurustelusuhde, mikäli se ei tunnu hyvältä. Se kuulostaa ja tuntuu julmalta, kun kyseessä on sairas ihminen, jonka kokee olevan pahimmillaan jopa riippuvainen itsestään, mutta omaa hyvinvointiaan ei voi uhrata sellaisen ihmisen vuoksi, joka ei pysty omastaan huolehtimaan. Tiedätkö, yrittääkö tämä henkilö selvitä arjessa ihan tosissaan? Onko masennus jo hoidossa? Vai antautuuko hän täysin pahan olon vietäväksi? Älä ala terapeutiksi ja laastariksi! Mutta jos hän todella yrittää, ja uskot, että sinulla riittää kärsivällisyyttä ja voimavaroja, niin masentunut ihminen voi olla hyväkin kumppani. Harkitse tarkkaan!

Tuntuu että välillä hän yrittää tosissaan ja välillä hän on ihan itsemurhan partaalla. En tosiaan tiedä riittääkö kärsivällisyyteni. Hermostuin hänelle yksi päivä kun alkoi jo käydä hermoon se jatkuva valittaminen ahdistuksesta. Kaduttaa nyt kyllä jälkeenpäin. Harmittaa kyllä koko tilanne sillä hän osaa olla aivan ihana ihminen silloin kun hänellä on vähän parempi päivä.

Ap

Sehän siinä, että hän on kokonaisuus hyvine ja huonoine päivineen, ja sinun täytyisi osata olla hänen molempien "puoliensa" kanssa. Mikäli epäilyttää, kannattaa pistää poikki mieluummin hyvissä ajoin ennen tilannetta, jossa koet mahdollisesti olevasi velvoitettu olemaan tämän ihmisen kanssa vain tämän sairauden vuoksi. Sellaista ei halua oikeasti kumpikaan osapuoli. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä, vaikket jaksaisi masentunutta. Varsinkaan noin herkässä vaiheessa olevaa. Se on vaikeaa, eikä keltään voi sellaista velvoittaa. Masentunut ja ahdistunut ihminen tarvitsee todella vahvan ja tasapainoisen suhteen sekä äärimmäisen luottamuksen siihen, että toinen pysyy rinnalla - yksinolokin on masentuneelle (oman kokemukseni mukaan) parempi ja terveyttä editävämpi tilanne kuin epävakaa parisuhde, jossa toinen ei kestä huonoja hetkiä ja saa masentuneen tuntemaan entistä enemmän syyllisyyttä omasta tilanteestaan.

Vaikutat kuitenkin lämpimältä ja fiksulta tyypiltä. Entä jos tutustuisit häneen ihan vain ystävänä ja katsoisit, mihin suuntaan hänen tilanteensa kehittyy? Puhu nämä asiat hänen kanssaan selviksi, kerro omat ajatuksesi ja tunteesi. Avoimuus kannattaa.

-5

Tapasin todella mukavan naisen ketä käytti lääkkeitä eikä hänen elämästä tullut mitään sen takia ja sain tarpeekseni siitä... eli ei kannata syödä mitään lääkkeitä ikinä. Et saa haluttua kumppania koskaan.

Masennus vielä menee mutta lääkeriippuvuus ei, usko minua, tuo ei tule viemään pitkälle. Lopeta suhde vielä kun voit!

Mistä ap päättelit, että hän on ehkä lääkeriippuvainen?

Älä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin todella mukavan naisen ketä käytti lääkkeitä eikä hänen elämästä tullut mitään sen takia ja sain tarpeekseni siitä... eli ei kannata syödä mitään lääkkeitä ikinä. Et saa haluttua kumppania koskaan.

Väärin. Joillekin lääkkeet mahdollistavat normaalin elämän. On typerää väittää, että "ei kannata syödä mitään lääkkeitä ikinä". Vai luuletko, että syöpä paranee lenkkeilemällä? Tai vakava masennus, joka johtuu aivokemian epätasapainosta? Lääkkeet ovat monen pelastus.

- 5 ja 9

Voin kokemuksesta sanoa että ei se helppo tie ole. Sinulta vaaditaan hurjasti kärsivällisyyttä, eikä mielestäni tuollaiset kokemukset oikein sovi suhteen alkuun, kun luodaan pohjaa suhteelle. Itse lievän masennuksen kokeneena voin sanoa että motivaatiolla ja ammattiavulla hän voi päästä masennuksesta hyvinkin eroon, mutta se on hänestä itsestään kiinni. Annan saman vinkin, että tapaile häntä harvakseltaan ja katso hitaasti, lähteekö sairaus paranemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap päättelit, että hän on ehkä lääkeriippuvainen?

Hän syö jatkuvasti rauhoittavia eikä saa unta ilman lääkkeitä. Mielestäni se ei ole normaalia.

Ap