Heli Vaaranen kertoo taas totuuden. Suomalainen mies ei päätä parisuhteissa juuri mistään, tasa-arvo kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt vaikka työpaikkaa. Jos pomon kanssa ei vain asioihin löydy yhteisymmärrystä ja palkkakin on surkea eikä edes ammattiliitosta ole apua, onko ihan mahdoton ajatus etsiä toinen työpaikka? Menetkö toistuvasti sanomaan, että pomon pitää muuttaa asennettaan ja nostaa palkkaasi ja hakkaat joka kerta päätäsi seinään, kun asia ei muutu mihinkään? Ja loppuelämäsi sitten kestät tätä? Vai yksinkertaisesti etsit uuden työpaikan? Eikö tällainen ihminen ole vähän yksinkertainen, jos tämä vaihtoehto ei tule edes mieleen? Jos joku hänelle tällaista tulee ehdottamaan, hän huutaa, että voi luoja, että ihmiset ovat tyhmiä, ei kai niin voi tehdä?

Miehet vaativat työpaikaltaan vain: Että se ei ole täysin paska työympäristö. Palkka on siedettävä.

Ei muuta.

Riittääkö noi naiselle liitossa?

Ei riitä eikä kuulukaan riittää. Mä ihan oikeasti toivon jokaiselle, niin naisille miehille kuin kaikille siltä väliltä, että tavoitteet elämän merkittävimpien asioiden suhteen ei ole "ei täysin paska". Tähdätkää nyt helvetti sentään hieman korkeammalle. Minä en tuhlaa elämääni mihinkään, mikä parhaimmillaankin on vain siedettävää, "ei täysin paskaa".

On täysin mahdotonta että tulisi sellainen avioliitto mikä on koko ajan kivaa.

Ihmiset muuttuu vuosien aikana ja ihmisille tulee ongelmia. Jotkut on itse aheutettuja ja jotkut ei.

Kaikille tulee jopa vuosia kestäviä huonoja aikoja missä kaikki on vaikeata ja maailma kaatuu päälle.

Se on elämää. Noi sinunkaltaisten naisten haaveet josta suuresta ja hienosta avioliitosta missä on koko ajan suurta huomiota mieheltä, mahtavaa seksiä ja perhe luistaa ilman ongelmia on täyttä fantasiaa.

Sitten kun tulee oikeita ongelmia niin ollaan heti eroamassa. Se on säälittävää. Sellaisten ihmisten ei pitäisi naimisiin mennä eikä todellakaan hankkia lapsia.

Mitä kun sille lapselle tulee vaikka sairaus ja samaan aikaan vaikka kämpästä löytyy hometta ja koko talo tulee asuinkelvottomaksi? Joudutte muuttamaan pois asunnosta ja koko omaisuus häviää silmissä samaan aikaan kun lapsi on erittäin sairas pitkään. Mitä sinä sitten teet? Kun ei ole enää kivaa.

Mitä jos tuossa tilanteessa toinen jää vielä työttömäksikin niin rahasta tulee kova pula?

Eroatko?

Tunnen muutaman Vaarasen kuvaileman naisen. Ovat sen verran isoegoisia naisia että heidän lähellään ei ole tilaa hengittää. Kaikkien on oltava seipään nielleitä tai ei hyvä heilu.

Ovat hyvin pelottavia ihmisiä. En yhtään ihmettele jos miehillä munat surkastuu semmoisen lähellä. Minullakin koko keho huutaa apua ja yrittää päästä etäälle niistä hirmuista.

Yksi on valitettavasti lähisukulainen, toinen työkaveri ja kolmas miehen sukulainen. Kaikkiin näihin on pakko pitää yhteyttä vaikka tuntuu että kuristuu.

Onneksi ko tyyppi on vain marginaalinen ryhmä. En ihmettelisi vaikka kaikki ko ryhmän naiset kävisivät pariterapiassa. Miehensä kun ovat niin saamattomia vätyksiä ja surkeita tolvanoita ettei niitä kestä. Kaikki olisi jos ne miehet vaan osaisivat olla oikein (siis niiden naisten mielestä).

Itsekään en uskalla tehdä melkein mitään näiden naisten läsnä ollessa. Kaikki menee kuitenkin jotenkin väärin.

Eikä tuo ole edes mikään ikäjuttu. Kyllä niitä löytyy ihan kaikista ikäluokista, nuorista, keski-ikäisistä ja vanhuksistakin.

Epäreilua ja leimaavaa väittää että kaikki tietyn ikäluokan naiset olisivat tuommoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies teki just äsken päätöksen tiskata. Noi "tiskatut" kattilat ja pannut on kuitenkin täynnä ruuan jämiä, kysyin mieheltä onks nää nyt likaisia vai puhtaita? "suurinpiirtein puhtaita.." jaa. No, tiskaan ne huomenna uudestaan, ottaa vittuiluna jos alan nyt tiskata.. Joku vielä sairastuu jos antaa niiden homehtua :/

Miten teidän kattila ja pannu liittyykään koko keskusteluun?

Ai niin, palstamamman elämässä ei ole mitään muuta kuin kotityöt.

Miehelle voi sanoa kattiloiden olevan likaisia, ihan ilman vittuiluakin.

Mutta halusit tietenkin uhriutua, ja esittää asian niin, että miehet loukkaantuvat joka asiasta.

Mikä on muuten todella huvittavaa, koska se on naisten heiniä.

En ole tuo jolle vastasit enkä tiedä liittyykö tämä ketjun aiheeseen, mutta etkö todellakaan ole koskaan kuullut, kun sanotaan, että miehen pitää antaa tehdä hommat omalla tavallaan, koska hän "yrittää parhaansa". Jännä juttu vain, että se miehen "paras" on hämmästyttävän usein paljon huonompi kuin se naisen paras, vaikka tasa-arvoisia ja yhtä järkeviä ja vastuuntuntoisia ihmisiä kuulemma ovat.

Hyvä esimerkki imuroimisesta. Miehen käsitys menee näin: imuroi vain keskeltä lattioita. Keittiön tuolejahan ei siirretä, vaan ujutetaan imuria vähäsen tuolien alle ja se siinä, mitä väliä, vaikka jäi puolet muruista lattialle. Samoin mattojahan ei siirretä eikä niiden alta imuroida, sillä eihän maton alle ole voinut päätyä mitään. Mies ei siirrä sohvia imuroidakseen niiden alta, ei imuroi sänkyjen alta ikinä, mitä väliä, jos siellä on pölymakkaroita, eihän niitä näe.  Ei edes imuroi jokaista huonetta. Kirjahyllyjen päältä yms. ei imuroi, ei niitä pölyjä näe. Miehen imurointi kestää 10 minuuttia.

Kun minä imuroin, imuroin perusteellisesti joka kohdan mikä vain on imuroitavissa, siirrän painavia huonekaluja ja sohvia ja kyykistelen sängyn vieressä, siirrän ne keittiön tuolit pois tieltä, irrotan pölymakkarat tuolinjaloista ja imuroin ne  jne. Minun imurointini kestää 1 h 30 minuuttia.

Kyllä, kertomasi kaltaisia miehiä on. Mutta kaikki miehet eivät ole lusmuja. Ne jotka ovat ovat ilmeisesti selvinneet aikuisiksi niin että lapsesta asti kotona on katsottu lusmuilua läpi sormien. Ne joilta on vaadittu tekemään kotityöt kunnolla ja valvottu että on tehty hyvin tai joutuu tekemään uudestaan niin monta kertaa että jälkin kelpaa osaa olla lusmuilematta ja tehdä kunnolla.

En tiedä teistä muista, mutta meillä kun olin lapsi ja nuori ei ollut viikkorahaa jonka sai tekemättä mitään tai olevinaan vain tekemällä jotain. Erilaiset ensin pienet kotityöt ja sitten hieman isompana isommat kotityöt olivat ne millä sitten hankittiin sisarusteni kanssa taskurahat. Koska tehtävät kiersivät, niin jos yritit tehdä huonosti niin joku narautti varmasti, koska olisi itse joutunut tekemään seuraavalla kerralla isomman työn. Tai sitten vanhemmat huomasivat fuskaamisen ja sen lisäksi, että joutui tekemään uusiksi niin palkkiokin oli pienempi. Aika pian me lapset oivalsimme, että tekemällä hyvin sai paremmat taskurahaa ja keksimällä lisää hyviä hankkeita, joita voisi tehdä sai sitten vielä lisätienestillekin mahdollisuuden.

Kun on pienestä pitäen oppinut ettei fuskaaminen ja lusmuilu kannata, niin ei sitä edes yritä aikuisena ja mielellään tekee hyvin ja jos sitten joskus ei voi niin se harmittaa melkoisesti.

Lusmuilijoissa ja fuskaajissa on kuitenkin ainakin kahta eri lajia, ne jotka tekevät sen tieten mutta eivät välitä tehdä hyvin ja ymmärtävät fuskaavansa ja sitten ne joilta ei ole koskaan vaadittu tekemään kunnolla ja luulevat tekevänsä hyvin. No, molemmille pitää kertoa asia, mutta toki hieman eri tavalla ettei tulisi turhaa konfliktia. Aikuisena näiden asioiden opettelu on vaivalloisempaa kuin jos ne olisi oppinut kunnolla jo kotoa viimeistään nuorena.

Äidit ja isät, älkää antako lapsistanne kasvaa lusmuja kotitöissä, vaatikaa ja valvokaa että on tehty kunnolla. Kannattaa miettiä, mikä toimi kannustimena ja jonka määrällä voi motivoida tekemään asiat hyvin, muuten lasta tai nuorta ei saa kiinnostumaan asiasta ja kiinnostamatonta asiaa ei opita niin että siitä tulisi luontevaa toimintaa eikä vastenmielistä ja ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero naisen ja miehen välillä: nainen on onneton parisuhteessa -> hän eroaa, mies on onneton parisuhteessa -> hän ei missään tapauksessa halua erota vaan aloittaa ryyppäämisen. Ja miehet olivat niitä ratkaisukeskeisiä ja rationaalisia?

Voisitteko lopettaa nämä paskavammaiset miesvihayleistykset oi arvon lehmät?

Tiedän jo, että ette.

Heti kun lakkaat haukkumasta minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä paljastuu ainakin se, että naiset ovat keskimäärin varsin katkeria ja täynnä vihaa miehiä kohtaan. Mitä ne miehet on teille tehneet? Kieltäytyneet leikkimästä prinsessaleikkiä teidän säännöillä? Seuraava sukupolvikin oppii että miehet on surkimuksia. Kyllä mun mielestä tässä on nähtävissä että naiset kuvittelee omasta päästään tai naistenlehdistä tai mistä lie, millaista elämän kuuluu olla, ja sitten miesten pitää leikkiä niinkuin nainen käskee. Jos oikeasti haluais tulla onnelliseksi parisuhteessaan, kannattais ensin opetella että elämä on kahden kauppaa, jos otat miehen, niin puolet siitä kodista, tavoista ja todellisuudesta on semmoisia kuin sillä miehellä. Ja sinä hyväksyt sen ja kunnioitat sitä. Mun mielestä tämä ketju on karmaisevaa luettavaa ja tuo juttu täyttä totta. Onhan se tästäkin luettavissa, ihan kuin naiset olis seonneet. Unohtaneet, että parisuhteessa on kyse kahden ihmisen tasavertaisuudesta eikä jostain naisen määrittelemästä kotileikistä. En uskois tätä edes todeksi, jos ei mieheni ex olis ollu tuollainen raivohullu alistaja. 

Minun mieheni 1) ei osallistunut kotitöihin 2) ei keskustellut 3) alkoi ryyppäämään 4) tuhlasi rahaa holtittomasti. En ole koskaan itkenyt minkään verhojen, kaakeleiden tai prinsessahäiden takia. Olen itkenyt väsymyksestä ja siitä, kun mies ei ole kotona. Että sellaiset prinsessaharhat täällä.

Ja tämä tuli tietenkin IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHAN täytenä yllätyksenä?

Kyllä kuules se alkoholismi voi tulla yllätyksenä. Tuossa kysyttiin, mitä miehet ovat tehneet ja viitattiin prinsessaleikkeihin. Kerroin oman  kokemukseni. Mutta eihän tämä enää kiinnostanutkaan. :D

Miehille tulee aina IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIHAN yllätyksenä avioliitto ja lapset ja se, että naisellakin on mielipiteitä

NAISILLE tulee aina ihan yllätyksenä miehen päihteiden käytön aloitusKAIKESTA valittamisen, nalkutuksen, vaatimusten, nuhteiden ja seksin pihtaamisen jälkeen, joka tähtää miehen alistamiseen.Siinäpä sitä sitten ihmetellään, riidellään ja erotaan kun kumpikin huomaa millaisen ihmishirviön on ottanut vierelleen.HAAVEET KAATUU.Uskomattoman pösilöjä ihmisiä.

En pidä itseäni pösilönä sen takia, etten huomannut suhteen alussa, että 8 vuoden päästä mies alkaa juoda. Ja sanoisin, että pösilömpänä itseäni pitäisin, jos en olisi eronnut vaan olisin jäänyt ulisemaan suhteeseen, koska "eroaminen on luusereiden hommaa".

Et sitten osannut "kouluttaa" miehestäsi puudelia rinnallesi. Se on aivan sama mitä tekee, mutta jos parisuhteessa ei ole arvostusta ja kunnioitusta toista kohtaan, niin siihenhän se sitten päättyy.
Mutta moni mies alkaa dokata tuon arvostuksen ja kunnioituksen puuttumisen takia, ei kai mies , kuin nainenkaan halua olla kumppanilleen itsestäänselvyys, paskin tunne ikinä kokea olevansa arvoton.
Mä en ymmärrä yhtäkään ihmistä, joka haluaa alistaa toista, vituttaa sellaset kusipäät.

Joo, juuri näin se meni. Ihmettelen vain, miksi mies ei olisi halunnut missään tapauksessa erota tällaisesta kusipäästä ja miksi dokaaminen paheni, kun lähdin. Ja miksi mies aloitti mieluummin ryyppäämisen, eikä eronnut minusta ennen sen aloittamista.

Luuserit luovuttaa

Ja sankarit ryyppää? Mieluummin olen sitten luuseri.

Jukolan Jussi kirjoitti:

Heli Vaaranen osuu aivan oikeaan. 

Olemme käyneet pariterapiassa ja luulenpa, ettei parisuhteellemme ole enää mitään tehtävissä, sillä vaimoni ei halua millään nähdä sitä, miksi suhteemme on ajautunut ongelmiin. 

Mitä minä haluaisin miehenä?

- Silloin tällöin kiitosta siitä mitä olen tehnyt tai olen (en ole saanut sitä vuosikausiin)

- Pientä hellyydenosoitusta muulloin kuin silloin, kun haluan itse seksiä

- Vaimoltani aktiivisuutta seksin suhteen

- Enemmän ajanviettoa ystävien kanssa (ei tapahdu, sillä ystävämme ovat kaikonneet ja lähinnä minä saan kutsuja ystävilleni, vaimollani ei ole enää yhtään ystävää, vaan ystäviä ovat sisarukset ja tyttäret)

- Joskus kuunneltaisiin myös minun ajatuksia asumisesta ja tavoitteista elämässä, sillä vaimoni valitsee kaiken koirankupista lähtien. 

Näistä kaikista asioista on syntynyt myös riitoja, eli ei ole kysymys siitä, etten olisi ilmaissut tahtoani, mutta tavalla tai toisella vaimoni saa aina tahtonsa läpi niin lomasuunnitelmista kuin muustakin. Ja tietenkin minä olen tässä pelissä se suurin rosvo, jolle vaimoni ei ole sanonut vuosikausiin esimerkiksi sanaa "rakas". Minä olen kyllä sanonut, kehunut vaimoani jne.

Vaimoni keskittyy erittäin paljon kirjoittamaan puutarhablogiaan, joka antaa täydellisen valheellisen kuvan elämästämme. Puutarhablogissa on todellisuus häivytetty. Samoin hänen blogissaan ja muuten julkaisemissa valokuvissa. Todellisuudessa vaimoni on jättimäinen sottapytty, joka ei osaa laittaa tavaroita paikoilleen, ruoanlaiton jälkeen keittiö on hyrskyn myrskyn ja muutenkin siivoaminen ei ole hänen asialistallaan ykkösprioriteetti. En itsekään halua mitään huippusiistiä kotia, mutta käytännössä se olen minä, joka siivoan yritän saada kämppää edes siedettävään kuntoon.  Asia ahdistaa minua valtavasti, sillä näen sen jättimäisen valheen joka päivä. 

Kysymys ei ole siitä, etteikö meillä olisi varaa muuhun, sillä yhteiset nettotulomme ovat kuukaudessa yli 6000 euroa. Tämä mahdollistaisi sen, että me palkkaisimme kodinsiistijän, mutta vaimoni ei halua tätä, sillä silloin karu totuus elämästämme ilmeisesti paljastuisi siistijälle. 

Ehdotin viimeksi, että muuttaisimme pois kodista, jossa nyt asumme ihan sen vuoksi, että työmatkoihin menee minulla 2 tuntia päivässä. Tämä aiheutti vihaisen reaktion: "Kerta haluat muuttaa, niin tee esityksiä mihin ja millä rahalla." Varmasti tekisinkin, ellen saisi aina reaktiona vihaa ja halveksuntaa. Nyt ei innosta, sillä reaktio on aina sama. Kaikki ajatukseni tyrmätään.

Tämä oli monilta osin kuin omasta elämästäni. Tosin vaimoni ei kirjoita blogia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku naisenpuoli ratsaisi minun imuroinnin jälkeä, lentäisi kun kuiva leppäkeihäs. Onneksi on työn jälki kelvannut. Imuroinnin kestosta: riippuu kodin pinta-alasta ja kimuranttiudesta. Kaksi-, tai kolmikerroksisessa kodissa, jossa 200+ neliötä kuluu enemmän, kuin tällaiseen kaksioon. Ja lisänä huonekalujen hankaluus.

M:50++

Minua ei häiritsisi siivouskseni jälkeen naisen "ratsaus", siinähän tekisi. Tuskin löytyisi olennaista huomautettavaa ja jos löytyisi, niin korjaisin tietysti ilman pulinoita. Ihan pieni homma ei ole tämänkään vanhassa kerrostalossa olevan asunnon siivous, puulattiat, korkeat ja sokkeloiset rakenteet, neliöitä vain noin sata, mutta huonekalut painavia ja isoja varsinkin yksin siirrellä keskikokoisille miehelle. Vuosikymmenet olen asunut yksin ja hoitanut talouden kaikki asiat. Ei ole ollu huomauttamista vierailla puhtaudesta ja siisteydestä.

M56

Aika köykäinen haastis, jossa kuvattiin lähinnä lisääntyjien arkeen liittyviä ongelmia. Kun ei hanki lapsia, pystyy nauttimaan siitä "serusteluvaiheesta" vuosikausia, eikä väsymyksestä tule "perustilaa". Silloin on myös paremmat resurssit korjata parisuteen kurssia ja helpompi erota, jos kaksi ihmistä eivät vain sovi yhteen.

Itseaiheutettua kärsmystä kaikki tyynni.

OT, mutta jos 10 minuutin imuroinnilla saa 70% hituloista pois ja loppuihin 30 %  menee 1,5 tuntia, hyötysuhde on kyllä verrattomasti parempi tuossa ekassa. 

Toivottavasti apurahakirjailija Kännimäinen on niin syvässä kokovartalokohmelossa, ettei herää päivän mittaan tänne räyhäämään.

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta jos 10 minuutin imuroinnilla saa 70% hituloista pois ja loppuihin 30 %  menee 1,5 tuntia, hyötysuhde on kyllä verrattomasti parempi tuossa ekassa. 

Fuskaajana kuvittelet ymmärtäväsi asian, mutta erehdyt. Imuroinnissa ei ole vain murusten ja hiekan pois saamisesta. Imurointiin käytettävän laitteen nimin on PÖLYimuri ja huonepöly on niin kevyttä että se pienikin ilmavirta levittää sen sieltä mistä et imuroinut kaikkialle varsin pian. Huonepöly on erilaisia materiaaleista irronnutta kuitua, ihmisten ja kotieläinten karvoja sekä hilsettä. Jos sitä edes yritetä ei poistaa kunnolla niin sitä leijailee ilmassa ja huoneilma on aina tunkkainen.

Päivittäisenä ylläpitosiivouksena 10 minuutin imurointi eniten liikutuilta ja näkyviltä pinnoilta on OK, mutta se ei korvaa ja poista tarvetta siivota kunnolla vähintään parin viikon välein. Siihen kunnolla siivoamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa, mutta vailtitettavasti se vain on ymmärrettävä tehdä tai jos ei ymmärretä, niin asunto on pian haiseva läävä jossa puhdasta ja tervettä asuntoa haluava ei halua asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta jos 10 minuutin imuroinnilla saa 70% hituloista pois ja loppuihin 30 %  menee 1,5 tuntia, hyötysuhde on kyllä verrattomasti parempi tuossa ekassa. 

Fuskaajana kuvittelet ymmärtäväsi asian, mutta erehdyt. Imuroinnissa ei ole vain murusten ja hiekan pois saamisesta. Imurointiin käytettävän laitteen nimin on PÖLYimuri ja huonepöly on niin kevyttä että se pienikin ilmavirta levittää sen sieltä mistä et imuroinut kaikkialle varsin pian. Huonepöly on erilaisia materiaaleista irronnutta kuitua, ihmisten ja kotieläinten karvoja sekä hilsettä. Jos sitä edes yritetä ei poistaa kunnolla niin sitä leijailee ilmassa ja huoneilma on aina tunkkainen.

Päivittäisenä ylläpitosiivouksena 10 minuutin imurointi eniten liikutuilta ja näkyviltä pinnoilta on OK, mutta se ei korvaa ja poista tarvetta siivota kunnolla vähintään parin viikon välein. Siihen kunnolla siivoamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa, mutta vailtitettavasti se vain on ymmärrettävä tehdä tai jos ei ymmärretä, niin asunto on pian haiseva läävä jossa puhdasta ja tervettä asuntoa haluava ei halua asua.

Minä kiillotan vielä jalkalistatkin. Muuten tulee hutiloitua. Tulee niin marttyyrimäinen olo ja se kyllä voittaa orkunkin.

Vierailija kirjoitti:

 Ja vielä, naisten aiheellinen arvosteleminen ei ole haukkumista.

Naisten mielestä mikään arvostelu ei ole aiheellista. Jos naisia arvostelee, se on "naisvihaa". 

Vierailija kirjoitti:

 On se vaan jotenkin absurdia, kun suomalaisnainen yrittää olla parisuhteessa se "mies", hyi helvetti.

Tämä on kieltämättä hyvin vastenmielistä. Ja sitten tällainen nainen odottaa vielä, että mies haluaisi häntä.

Nykynaiset ovat niiiiin pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli siitä kummallinen kirjoitus tutkijalta ettei hän viittaa yhteenkään lähteeseen. Tutkimustulos on syntynyt kuuntelemalla satunnaisia bussikeskusteluja.

Jos Vaaranen on nähnyt työssään tuhansia pariskuntia, kuten jutussa kerrotaan, niin kyllä hänellä on varmaan aika oikeanlainen kuva suomalaisten parisuhteista. 

Jos oletetaan että tuo pitää paikkansa, että hän on terapoinut tuhansia pariskuntia (määrä vaikuttaa aika suurelta yhden terapeutin asiakasmääräksi), niin eihän se kerro vielä yhtään mitään suomalaisten parisuhteista. Harvemmin ne pariskunnat joilla menee hyvin hakeutuvat terapiaan. Ja jotenkin en ihan purematta niele sitäkään, että kaikkien terapiaan hakeutuvien pariskuntien ongelmat johtuisivat siitä, että nainen ei anna miehen päättää mistään asioista suhteessa. Jotenkin hieman oudolta kuulostaa. Varmasti ns pirttihirmuja on, niin kuin varmasti myös on tyranniäijiäkin, mutta tuskin nämä enemmistönä ovat.

Aamen. Tämä on vähän sama ilmiö kuin se, miten kiihkouskovaiset yrittävät todistella homouden olevan kamalaa: kyselevät mielipiteitä homoudesta niiltä henkilöiltä, jotka ovat hakeutuneet "kuntoutukseen" tai kirkon piiriin muuttuakseen heteroiksi. Kummasti monet ovat sitä mieltä, että homous aiheuttaa ongelmia.

Sinäkö pystyt täysin mitätöimään näiden ihmisten kokemuksen homoudesta? Eli koska on onnellisia homoja, niin ei voi olla onnettomia homoja. Tottakai on niitäkin, joille homous ei ole ongelma, mutta se on ihan samalla lailla vain toinen puoli asiasta.

Heli Vaaranen on osunut todella arkaan paikkaan, kun monet naiset yrittävät niin todistella hänen sanomisiaan vääriksi.

Otannalla ei siis ole mielestäsi merkitystä. Silloinhan on mahdollista saada aivan mikä tahansa tulos mistä tahansa tutkimuksesta (tai tässä tapauksessa "tutkimuksessa"). Taidanpa tästä lähteä tutkimaan suomalaisten mielipiteitä esimerkiksi maahanmuutosta ja valitsen otannakseni Helsingin yliopistolla opiskelevat vasemmistoliittolaiset. 90 % suomalaisista haluaa lisää maahanmuuttajia!

Ja sinä olet sitä mieltä, että tätä Vaarasen mainitsemaa ongelmaa ei ole, koska se ei ehkä koske ihan kaikkia suomalaisia parisuhteita?

Vastaatko rehellisesti, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja vielä, naisten aiheellinen arvosteleminen ei ole haukkumista.

Naisten mielestä mikään arvostelu ei ole aiheellista. Jos naisia arvostelee, se on "naisvihaa". 

Kerroppa mikä sinä olet arvostelemaan toisen tapoja? Oli sitten kyse miehestä tai naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta jos 10 minuutin imuroinnilla saa 70% hituloista pois ja loppuihin 30 %  menee 1,5 tuntia, hyötysuhde on kyllä verrattomasti parempi tuossa ekassa. 

Fuskaajana kuvittelet ymmärtäväsi asian, mutta erehdyt. Imuroinnissa ei ole vain murusten ja hiekan pois saamisesta. Imurointiin käytettävän laitteen nimin on PÖLYimuri ja huonepöly on niin kevyttä että se pienikin ilmavirta levittää sen sieltä mistä et imuroinut kaikkialle varsin pian. Huonepöly on erilaisia materiaaleista irronnutta kuitua, ihmisten ja kotieläinten karvoja sekä hilsettä. Jos sitä edes yritetä ei poistaa kunnolla niin sitä leijailee ilmassa ja huoneilma on aina tunkkainen.

Päivittäisenä ylläpitosiivouksena 10 minuutin imurointi eniten liikutuilta ja näkyviltä pinnoilta on OK, mutta se ei korvaa ja poista tarvetta siivota kunnolla vähintään parin viikon välein. Siihen kunnolla siivoamiseen menee huomattavasti enemmän aikaa, mutta vailtitettavasti se vain on ymmärrettävä tehdä tai jos ei ymmärretä, niin asunto on pian haiseva läävä jossa puhdasta ja tervettä asuntoa haluava ei halua asua.

Usein tehty pikaimurointi on suhteellisesti tehokasta koska pöly leviää joka tapauksessa ja varsinkin imurin ilmavirran mukana.

Ensimmäisenä ampuisin eläimet JOS päämäärä on siisti ja hajuton koti. Sen jälkeen kysyn sinulta, minkä verran oikeasti uskot että huoneilmassa ja/tai lattialla on ihmisten KARVOJA ja hilsettä olettaen, että kaikilla on lähes kokoajan vaatteet päällä? Sinulla varmaan on ihan tutkittua faktaa, että kuitujen ja muutaman hiuksen takia huoneilma on AINA tunkkainen eikä suinkaan tuulettamisen eli ilmanvaihdon takia?

Olet juuri niitä kotiäitihulluja joiden maailma kaatuu "paskan hajuiseen" kotiin jos sitä ei siivota _perusteellisesti_ VÄHINTÄÄN joka toinen viikko!

Meillä ainakin asutaan vähemmällä stressillä, imuroidaan kerran viikossa näkyvät pois ja ehkä kerran kuussa paremmin vähän moppaillen. 1-2 kertaa vuodessa kamoja ulos tuulettumaan. Lapset peseytyy kerran viikossa, joskus kaksi, aikuiset 2-4 kertaa viikossa.

Useimpien mielestä ilmeisesti olemme saastaisia sikoja.

Vierailija kirjoitti:

On täysin mahdotonta että tulisi sellainen avioliitto mikä on koko ajan kivaa.

Ihmiset muuttuu vuosien aikana ja ihmisille tulee ongelmia. Jotkut on itse aheutettuja ja jotkut ei.

Kaikille tulee jopa vuosia kestäviä huonoja aikoja missä kaikki on vaikeata ja maailma kaatuu päälle.

Se on elämää. Noi sinunkaltaisten naisten haaveet josta suuresta ja hienosta avioliitosta missä on koko ajan suurta huomiota mieheltä, mahtavaa seksiä ja perhe luistaa ilman ongelmia on täyttä fantasiaa.

Sitten kun tulee oikeita ongelmia niin ollaan heti eroamassa. Se on säälittävää. Sellaisten ihmisten ei pitäisi naimisiin mennä eikä todellakaan hankkia lapsia.

Mitä kun sille lapselle tulee vaikka sairaus ja samaan aikaan vaikka kämpästä löytyy hometta ja koko talo tulee asuinkelvottomaksi? Joudutte muuttamaan pois asunnosta ja koko omaisuus häviää silmissä samaan aikaan kun lapsi on erittäin sairas pitkään. Mitä sinä sitten teet? Kun ei ole enää kivaa.

Mitä jos tuossa tilanteessa toinen jää vielä työttömäksikin niin rahasta tulee kova pula?

Eroatko?

Nykynaisethan eivät kestä mitään vaikeuksia, jos ne tulevat miehelle. Miehen pitää aina tukea naista, mutta mies ei voi useinkaan luottaa naisen tukeen. Jos mieheltä loppuvat vaikka työt ja sitä kautta rahat, niin naisen rakkaus loppuu hyvin äkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja vielä, naisten aiheellinen arvosteleminen ei ole haukkumista.

Naisten mielestä mikään arvostelu ei ole aiheellista. Jos naisia arvostelee, se on "naisvihaa". 

Kerroppa mikä sinä olet arvostelemaan toisen tapoja? Oli sitten kyse miehestä tai naisesta.

Niin kauan kun naiset jatkavat tätä loputonta miesten haukkumista, saan minäkin kertoa oman mielipiteeni naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt vaikka työpaikkaa. Jos pomon kanssa ei vain asioihin löydy yhteisymmärrystä ja palkkakin on surkea eikä edes ammattiliitosta ole apua, onko ihan mahdoton ajatus etsiä toinen työpaikka? Menetkö toistuvasti sanomaan, että pomon pitää muuttaa asennettaan ja nostaa palkkaasi ja hakkaat joka kerta päätäsi seinään, kun asia ei muutu mihinkään? Ja loppuelämäsi sitten kestät tätä? Vai yksinkertaisesti etsit uuden työpaikan? Eikö tällainen ihminen ole vähän yksinkertainen, jos tämä vaihtoehto ei tule edes mieleen? Jos joku hänelle tällaista tulee ehdottamaan, hän huutaa, että voi luoja, että ihmiset ovat tyhmiä, ei kai niin voi tehdä?

Miehet vaativat työpaikaltaan vain: Että se ei ole täysin paska työympäristö. Palkka on siedettävä.

Ei muuta.

Riittääkö noi naiselle liitossa?

Ei riitä eikä kuulukaan riittää. Mä ihan oikeasti toivon jokaiselle, niin naisille miehille kuin kaikille siltä väliltä, että tavoitteet elämän merkittävimpien asioiden suhteen ei ole "ei täysin paska". Tähdätkää nyt helvetti sentään hieman korkeammalle. Minä en tuhlaa elämääni mihinkään, mikä parhaimmillaankin on vain siedettävää, "ei täysin paskaa".

On täysin mahdotonta että tulisi sellainen avioliitto mikä on koko ajan kivaa.

Ihmiset muuttuu vuosien aikana ja ihmisille tulee ongelmia. Jotkut on itse aheutettuja ja jotkut ei.

Kaikille tulee jopa vuosia kestäviä huonoja aikoja missä kaikki on vaikeata ja maailma kaatuu päälle.

Se on elämää. Noi sinunkaltaisten naisten haaveet josta suuresta ja hienosta avioliitosta missä on koko ajan suurta huomiota mieheltä, mahtavaa seksiä ja perhe luistaa ilman ongelmia on täyttä fantasiaa.

Sitten kun tulee oikeita ongelmia niin ollaan heti eroamassa. Se on säälittävää. Sellaisten ihmisten ei pitäisi naimisiin mennä eikä todellakaan hankkia lapsia.

Mitä kun sille lapselle tulee vaikka sairaus ja samaan aikaan vaikka kämpästä löytyy hometta ja koko talo tulee asuinkelvottomaksi? Joudutte muuttamaan pois asunnosta ja koko omaisuus häviää silmissä samaan aikaan kun lapsi on erittäin sairas pitkään. Mitä sinä sitten teet? Kun ei ole enää kivaa.

Mitä jos tuossa tilanteessa toinen jää vielä työttömäksikin niin rahasta tulee kova pula?

Eroatko?

Joskus netissä keskustellessa on ihan käsittämätöntä, mitä ihmiset saa irti jostain viesteistä. Niinkuin nyt. Puhut "minun kaltaisista naisista", yhden viestin perusteella? Miten ihmeessä sait väännettyä toiveen jostakin, joka ei ole vuodesta toiseen "ei täysin paskaa", haaveeksi täydellisyydestä? Parisuhteen ja elämän vastoinkäymiset ovat myös jossain määrin erillisiä vaikka toisiinsa vaikuttavatkin. Hyvä parisuhde kannattelee vaikeuksien yli. Ei se, että haluaa hyvän ja toimivan parisuhteen, tarkoita ettei ymmärrä elämän realiteetteja, kuten juuri sitä, että joo, ei todellakaan ole aina kivaa. Tai ettei ymmärrä, että pitkissä parisuhteissa niitä vaikeita aikoja todellakin yleensä tulee.

Tai sitten ymmärrämme "ei täysin paskalla" ja siedettävällä eri asioita. Minulle se, että kuvailisin parisuhdettani yleisellä tasolla "siedettäväksi" olisi melkoinen hälytysmerkki. Parisuhde voi olla hyvä, vaikka elämäntilanne olisi huono. Parisuhde voi olla myös hyvä, vaikka sen sen hetkinen tila olisi huono tai "siedettävä". Se, ettei tyydy "ei täysin paskaan", voi tarkoittaa myös sitä, että sitä parisuhdetta yritetään korjata ja elvyttää. Sitä se minulle tarkoittaisi, ei suinkaan eroa.

Tälläkin hetkellä mieheni on työtön ja sairastaa. On sairastanut jo melkein kaksi vuotta ja tulee jollain tasolla sairastamaan koko loppuelämänsä. Ollaan alle kolmekymppisiä. Köyhiäkin ollaan. Asutaan liian pienessä asunnossa jossa on usein sotkuista koska kumpikin on vähän laiskoja kotitöissä. Eikä ole käynyt mielessäkään erota. Tällaista tämä minun täydellisyyden tavoittelu, kun en halua tyytyä "siedettävään".