Lue keskustelun säännöt.
Puolison kauhukakarat
15.01.2017 |
Siis sanonko että voi v***u taas tätä elämää. Ei paljon jälkiviisaus auta. Ehkä tässä miehessä ei ollut muuta vikaa kuin nämä käytöshäiriöiset lapset ja siksi ei ollut muille kelvannut. Lisäksi vielä lasten äitikään ei jaksa yhtään omia lapsiaan. Saattaa palauttaa yhtäkkiä ennakkoon ilmoittamatta takaisin silloin harvoin kuin ottaa edes luokseen. Tämäkään tuskin yhtään vähentää lasten oireilua.
Yritän kerätä selkärankaa hävitä paikalta. Aattelin että jos kunnon haukut edes täällä auttaisivat :D Tai ehkä ennemmin niitä kokemuksia olisin vailla. Koska tätä tunnetta ei tiedä muu kuin itse saman kokenut.
Ei tätä taida enää saada ikinä toimimaan?
Mies vastustaa eroa ylitse kaiken ja itsekin rakastan enemmän kuin ketään koskaan. Tämä elämäntilanne jossa kohtasimme ei vain ollut meille se oikea. Ja jos heräsi epäilys niin olen itsekin useamman lapsen äiti ja homma hoituu ongelmitta.
Kommentit (6)
Toisaalta..lentäähän ne lapset sitten joskus pesästä poiskin😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä ollut saatanan tyhmä! Mikä saa naisen valitsemaan miehen jolla jo lapsia ja eronnut? Nyt jätä se sikamies ja hommaa kunnollinen lapseton mies.
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä ollut saatanan tyhmä! Mikä saa naisen valitsemaan miehen jolla jo lapsia ja eronnut? Nyt jätä se sikamies ja hommaa kunnollinen lapseton mies.
Av-mammat ei kaveria jätä pulaan :D
Tietenkin vika on miehessä.
Tiedän tunteen. Mä en näe heissä mitää hyvää koska kiukuttelee,valittaa,tyrannisoi,käskee ja huutaa.
Mitään käytöstapoja ei ole. Olen koko ajan ahdistunut sinä aikana ku ne on meillä. Jopa vähän pelkäänkin tätä yhtä kakaraa koska saattaa olla niin helvetin hankala et tulee itelle huono olo,sillon lapsi tyrannisoi ja päättää mitä kukakin tekee. Kiusaa sisarustaan kun on tylsää,niin saa huomion itseensä joka ei ole positiivista. Välillä tekis mieli ottaa lopputili ja moikka. Tai asua eri osotteissa.
Omia lapsia mulla ei ole, enkä todellakaa omia hanki ku tätä menoa olen kattonu. Ja jos olis oma ni käytöstavoille olisin opettanu ja vanhempien ihmisten nenille ja varpaille ei hypitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Mä en näe heissä mitää hyvää koska kiukuttelee,valittaa,tyrannisoi,käskee ja huutaa.
Mitään käytöstapoja ei ole. Olen koko ajan ahdistunut sinä aikana ku ne on meillä. Jopa vähän pelkäänkin tätä yhtä kakaraa koska saattaa olla niin helvetin hankala et tulee itelle huono olo,sillon lapsi tyrannisoi ja päättää mitä kukakin tekee. Kiusaa sisarustaan kun on tylsää,niin saa huomion itseensä joka ei ole positiivista. Välillä tekis mieli ottaa lopputili ja moikka. Tai asua eri osotteissa.Omia lapsia mulla ei ole, enkä todellakaa omia hanki ku tätä menoa olen kattonu. Ja jos olis oma ni käytöstavoille olisin opettanu ja vanhempien ihmisten nenille ja varpaille ei hypitä.
Voi miten tutulle kuulostaakaan! En voi sanoa, että kivaa kun löytyi kohtalotoveri, mutta ainakin joku ymmärtää. En aloitukseen tarkemmin eritellyt meidän ongelmia, joiden kanssa eletään, mutta silti kirjoituksesi voisi olla kuin meidän elämästä.
Voimattomuutta tunnen kun en pysty näiden lasten pahaa oloa helpottamaan, mutta toisaalta se olisikin yleensä vanhempien tehtävä.
Tuo tunne minkä sanoit, että et näe mitään hyvää heissä on myös tullut tutuksi :(
Tarpeeksi kun ovat sikailleet, niin jossain vaiheessa on kuppi kai mennyt nurin itsellä ja hyvät hetket eivät riitä enää neutralisoimaan niitä huonoja.
Uusperheen onni ja autuus. Omat lapset ja miehen mukulat.