Miten selviydyit viime lamasta?

Olin lama-aikaan yläasteella ja lukiossa, että ei kummemmin tuntunut. Isä jäi työttömäksi ja äidin palkkaa laskettiin 30%. Lamahan loppui jo vuonna 1995 eikä kestänyt kuin 2-3 vuotta. Isä on vieläkin työtön.

Omat vanhemmat olivat maksaneet opinto- ja asuntolainansa pois ja heidän työpaikkansa säilyivät. Elimme mukavasti.

Miehen työpaikkaan ei lama vaikuttanut ja neljäs lapsemme syntyi 1993 ja hoidin häntä kotona 3-vuotiaaksi, kuten vanhempia lapsiammekin.

Tein kaksi lasta laman aikana, yksi oli jo ennestään. Kaksi tein vielä laman jälkeen. Lama-ajasta selvittiin hyvin, kun miehellä oli töitä. Lomarahat hän joutui ottamaan vapaana. Laman aikana myös lapsilisiä ja kotihoidontukea nostettiin, joten meidän taloutta lama ei kaatanut. Tosin verotuksen lapsivähennykset poistettiin silloin, mutta kun lapsia oli monta, niin lapsilisiä alkoi sitten saada ihan kivasti. Opintolainan takaisinmaksu teki kyllä aika tiukkaa, mutta niistäkin selvittiin. Korko oli tuolloin yli 10 %.

Sitä ennen mies oli työttömänä pari vuotta.

Hyvin tultiin toimeen. Ansiosidonnainen oli melkein 80 % palkasta, kumpikin opiskeli työvoimapoliittisessa koulutuksessa eli saatiin tuon ansiosidonnaisen verran rahaa + kulu-, ruokakorvaukset.

Olimme eläneet ennen lamaa säästeliäästi ja pystyimme koko ajan maksamaan normaalisti asunto- ja miehen opintolainaa.

Tuolloin meillä oli kaksi lasta ja toisen työttömyys alensi tarhamaksuja,

minä olin yliopisto-opiskelija ja töitä riitti koko ajan vaikka olin vielä humanisti.



Mis taas oli työttömänä,mikä viivytti opintojakin, kun hän oli oppisopimusopiskelija. Mutta hyvin silti selvittiin. Ei ne tulot vaan ne menot ja niin edelleen. Tietty, kun lapsia ei ollut niin oli helpompi pihistääkin kuin nyt olisi. EIkä oltu mihinkään hirveään tulotasoon totuttu aikaisemminkaan, nuoria kun oltiin.

onneksi työllistyivät kuitenkin, tosin henkisesti oli rankkaa.

Ei muuttanut mitään.

jospa seuraava lama menisi opiskeluiden merkeissä taas

Työura lähti siis ehkä vähän normaalia hitaammin käyntiin valmistumisen jälkeen, vaatimattomista ja huonosti palkatuista tehtävistä (olen kauppatieteiden maisteri). Mutta se on ajan kanssa kyllä korjaantunut.



Isoin vaikutus tuntuu olevan, että mulle jäi pysyvämminkin pelko perseeseen tulevaisuuden suhteen. Vanhempani velkaantuivat pahasti laman aikana asuntokuvioiden takia, ja siksi olen itse ollut ehkä suorastaan ylivarovainen omissa asuntolainoissani jne, siis tuloihini nähden. En myöskään uskalla laskea työpaikkani varaan pitkällä tähtäimellä mitään, vaan lähden koko ajan siitä että se saattaa mennä alta hetkenä minä hyvänsä - vaikka mikään siis ei oikeasti siihen viittaa, päinvastoin.

Itsellä kävi tuuri, palasin ulkomailta ja sain vanhan työni takaisin, kun sieltä irtisanottiin yksi, joka ei hoitanut hommiaan. Sitä ennen ehdin olla 3 viikkoa työttömänä ja olin aivan epätoivoinen, kun en saanut mitään temppitoimistotöitä, enkä päässyt edes siivoamaan. Kaikkialla minne soitin sanottiin, ettei töitä ole. Olin tottunut silloisena nuorena aikuisena, että töitä sai kun halusi. Asustin muutamaan otteeseen ulkomailla au pairina jne, kielitaitoani kartuttamassa ja kun palasin suomeen soitin Eilakaislalle tai vastaavalle ja parissa päivässä olin töissä.

Hyvin riitti rahat välttämättömään.

Mulla just näin myös! No, vanhemmat ei valkaantuneet, mutta äiti lomautettiin ja elettiin ihan käsittämättömän vähällä rahalla muutama vuosi. Kolme ihmistä jakoi einesmaksalaatikon (400 g) ja siihen malliin. Mutta kauhea pelko jäi.



Nyt mies yrittäjänä ja itse opsikelen ja luotto tulevaisuuteen on aika huono.



Isoin vaikutus tuntuu olevan, että mulle jäi pysyvämminkin pelko perseeseen tulevaisuuden suhteen. Vanhempani velkaantuivat pahasti laman aikana asuntokuvioiden takia, ja siksi olen itse ollut ehkä suorastaan ylivarovainen omissa asuntolainoissani jne, siis tuloihini nähden. En myöskään uskalla laskea työpaikkani varaan pitkällä tähtäimellä mitään, vaan lähden koko ajan siitä että se saattaa mennä alta hetkenä minä hyvänsä - vaikka mikään siis ei oikeasti siihen viittaa, päinvastoin.

[/quote]

Isä jäi työttömäksi ja sen takia söimme joka päivä vähän liian kauan keitettyjä perunoita. Parin vuoden jälkeen ei oikein enää maistunut, enkä edelleenkään ole perunoiden suurin ystävä (vaikka olisi keitetty ihan sopiva aika).

olin alle kouluikäinen enkö muista lamasta juuri mitään, koska vanhempani ovat aina olleet ns. pihejä, en muista jääneeni silloin mistään ihmeellisestä paitsi.. isäni oli töissä, äitini taas kotona meidän lasten kanssa.

Mun vanhemmat ovat aina olleet niin varovaisia eivätkä ikinä uskaltaneet satsata mihinkään. Siksi mäkin aina pelkään nostaa lainoja yms. Nyt olemme kuitenkin nostamassa isoa lainaa just kun varoitellaan alamäestä:(((. Kääk! Toisaalta uskoisin että mulle aina töitä löytyy kun on aina tähänkin saakka löytynyt helposti jos vain jaksan vaivautua...