Lue keskustelun säännöt.
Miksi en koskaan löydä mitään järkeä olemassaololleni...
14.01.2017 |
Masennus vaivaa. Yritän terapian avulla päästä eteenpäin mutta ei se auta lopulta. Aina hetken luulen että nythän tämä väistyy, alan nauttia elämästä mutta se päättyy aina jonkun ajan jälkeen ja huomaan taas ajattelevani että mitä ihmettä yritän ja miksi olen täällä, parempi olisi kuolla kun missään ei ole mieltä eikä mikään aidosti muutu...
Kommentit (3)
Sama fiilis. Välillä saattaa tulla jopa yksi valoisampi viikkokin mutta sitten vajoan taas takaisin tähän toivottomuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olin työasioissa samassa tilanteessa. Tarjottiin pimeitä duunei siivoojana ja sit sellasia jota ei kerennyt tekee. (en lusmuile). Nyt pitkän ajan jälkee löyty hyvä työyhteisö yksityiseltä jossa on tunteja riittävästi että pystyy elättään ittensä sillä.. hommaa ainakin 2.6. Kattoo saanko jatkosoparin ja vakkaripaikan. Odottaa aikansa ja huomaat hetkessä sitten että oot vahvempi ku koskaan. Palkkakin pari euroa parempi ku mitä luulin tunnilta. Pomokin on mukava.. Testasi varmaan uv jälkeen mun kritiikinottokykyä.. Ku loppiainen oli palkallinen vapaa. Ja silloin en siivonnut tiloja mitkä olis pitäny siivota.. Ja en voinut busseiltani tehdä niitä sisään niinsanotusti... Sen loppiaisen töitä.. Tai olisin ehkä voinut mutta olis tullu hybermega pitkä päivä... Pääsin pikkujouluihin jotka makso pomolle alle 100e varmaan ja sit sain liikuntaseteleitä/kulttuuriseteleitä 100e:lla. Oon töissä ollut tuolla firmassa siis 2kk nyt... Ainut huono puoli on että joudun 2h joka päivä matkustaa bussilla eestaas töihin yhteensä.. Mutta se on ok..
Oli vähä offtopiccia..Mutta ideana ajattelen mitä ajattelet.
God only knows...