voidaanko alaikäisille syöttää masennuslääkkeitä ilman vanhempien suostumusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??

Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.

Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.

Tästä ei ole mitään todisteita. Tutkimukset ovat olleet lyhyitä. Masennus tuppaa parantumaan spontaanisti. Ihminen voi kuvitella parantuneensa lääkkeellä, vaikka sattuikin parantumaan itsekseen. Plasebo kannattaa huomoida myös.

Kyllä näistä on ihan tutkimuksiakin, ja voin omassa kodissani katsella päivittäin  nuorta , joka ennen lääkitystä ei kyennyt nousemaan aamuisin ylös, mutta Seronilin alettua alkoi parissa viikossa uudelleen käydä koulua ja harrastaa ja olla kaveriensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.

Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.

Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy. 

Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.

Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.

Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.

Kun käytät masennuslääkkeitä, muokkaa lääkkeet aivoja, juurikin niitä geenejä ja soluja. Kun lopetat käytön, osalla ne muutokset eivät palaudu koskaan. Siksi joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämääsi, toleranssia peläten.

Mikään lääkitys ei muokkaa geenejä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perintötekijöihin ei pystytä vaikuttamaan.

Sullahan ei selvästi ole alkeellisiakaan biologian tietoja! Ja silti mussutat täällä ihan kuin jotain asiasta ymmärtäisit :-((

Tutustu vielä siihen mitä on CRISPR-CAS9.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.

Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.

Useinhan ne oireet nimenomaan helpottavat. Nuoren kohdalla se saattaa tarkoittaa esim. sitä että voi palata kouluun, palata harrastukseen, valmistua muun luokan kanssa samaan aikaan. Lääkitys on aina iso päätös mutta kyllä ne monelle tuovat myös ihan oikean avun. Nuorella tietty hoitoon tulisi lisäksi kuulua psykoterapia ja lääkitys vasta jos terapia ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.

Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.

Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy. 

Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.

Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.

Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.

Kun käytät masennuslääkkeitä, muokkaa lääkkeet aivoja, juurikin niitä geenejä ja soluja. Kun lopetat käytön, osalla ne muutokset eivät palaudu koskaan. Siksi joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämääsi, toleranssia peläten.

Mikään lääkitys ei muokkaa geenejä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perintötekijöihin ei pystytä vaikuttamaan.

Sullahan ei selvästi ole alkeellisiakaan biologian tietoja! Ja silti mussutat täällä ihan kuin jotain asiasta ymmärtäisit :-((

Opetteleppas asiat. Epigenomi ohjaa genomia. Eli nimenomaan ulkoiset tekijät aktivoivat ja inaktivoivat geenejä.

Kyllä, muttei lääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??

Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.

Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.

Tästä ei ole mitään todisteita. Tutkimukset ovat olleet lyhyitä. Masennus tuppaa parantumaan spontaanisti. Ihminen voi kuvitella parantuneensa lääkkeellä, vaikka sattuikin parantumaan itsekseen. Plasebo kannattaa huomoida myös.

Kyllä näistä on ihan tutkimuksiakin, ja voin omassa kodissani katsella päivittäin  nuorta , joka ennen lääkitystä ei kyennyt nousemaan aamuisin ylös, mutta Seronilin alettua alkoi parissa viikossa uudelleen käydä koulua ja harrastaa ja olla kaveriensa kanssa.

Plasebo vai lääkeaine?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.

Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.

Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy. 

Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.

Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.

Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.

Saat uskoa mihin haluat, mutta uskosi ei tee siitä silti tieteellistä totuutta. Osalla masentuneista on lapsuuden traumoja tai väärää kasvatusta, osalla ei. Osalla on suvussa masennusta, osalla ei. Joku masentuu siitä, että olo vaan jotenkin alkaa tuntua sivulliselta, toinen ei masennu, vaikka muu perhe kuolee auto-onnettomuudessa ja itselle puhkeaa syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??

Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.

Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.

Tästä ei ole mitään todisteita. Tutkimukset ovat olleet lyhyitä. Masennus tuppaa parantumaan spontaanisti. Ihminen voi kuvitella parantuneensa lääkkeellä, vaikka sattuikin parantumaan itsekseen. Plasebo kannattaa huomoida myös.

Kyllä näistä on ihan tutkimuksiakin, ja voin omassa kodissani katsella päivittäin  nuorta , joka ennen lääkitystä ei kyennyt nousemaan aamuisin ylös, mutta Seronilin alettua alkoi parissa viikossa uudelleen käydä koulua ja harrastaa ja olla kaveriensa kanssa.

Plasebo vai lääkeaine?

Hänellä ei ollut mitään odotuksia lääkkeen vaikutuksesta, mutta muutos oli dramaattinen ja tapahtui todellakin siis parissa viikossa. 

N1967 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??

Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.

Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.

Tästä ei ole mitään todisteita. Tutkimukset ovat olleet lyhyitä. Masennus tuppaa parantumaan spontaanisti. Ihminen voi kuvitella parantuneensa lääkkeellä, vaikka sattuikin parantumaan itsekseen. Plasebo kannattaa huomoida myös.

Kyllä näistä on ihan tutkimuksiakin, ja voin omassa kodissani katsella päivittäin  nuorta , joka ennen lääkitystä ei kyennyt nousemaan aamuisin ylös, mutta Seronilin alettua alkoi parissa viikossa uudelleen käydä koulua ja harrastaa ja olla kaveriensa kanssa.

Plasebo vai lääkeaine?

Hänellä ei ollut mitään odotuksia lääkkeen vaikutuksesta, mutta muutos oli dramaattinen ja tapahtui todellakin siis parissa viikossa. 

Ja lisään, että myöskin todella pelottava äänien kuuleminen loppui kuin seinään, samoin itsetuhoiset ajatukset vähenivät selvästi.