Lue keskustelun säännöt.
voidaanko alaikäisille syöttää masennuslääkkeitä ilman vanhempien suostumusta?
13.01.2017 |
Eräässä ketjussa henkilö kertoi, että hänen seksuaalisuutensa tuhoutui lääkkeiden takia, eli hän jäi aseksuaaliksi, koska oli lapsena syönyt lääkkeitä.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Masennus EI ole aivokemiallinen sairaus. Se on Phizerin mainoslause. Masennus on nykytiedon mukaan geneettinen sairaus. Tarkoittaa sitä, että jokin stressori kytkee masennusmakanismin päälle. Esimerkiksi geenit, jotka säätelee aivokemiaa ja paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nurse Helena kirjoitti:
Uskomatonta! Joku tuolla väittää että teini-ikäisille YLEISESTI määrätään SSRI-lääkkeitä!
Onko noin Suomessa? Nimenomaan niin ei saisi tehdä, paitsi poikkeustapauksessa ja lääkärin valvonnassa.
Olen kyllä kuullut että Suomessa myös paniikkihäiriötä ym. angstia "hoidetaan" psykoosilääkkeillä!!! Jessus miten hirvittää!
Niin siis mitä tarkoitat? Kuka väittää ja missä?
Minä sanoin, että masennukseen määrätään yleisesti mm. Seronilia. En sanonut, että yleisesti nuorille, vaan niille MASENTUNEILLE nuorille, joilla arvioidaan lääkityksen toimivan, määrätään SSRI-lääkkeistä yleisesti Seronilia.
Ja totta kai se määrätään lääkärin valvonnassa! Kuka tässä on muuta väittänytkään?
Seronil ja muut SSRI-lääkkeet eivät ole psykoosilääkkeitä, joten miten ne nyt tähän liittyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei itse halua syödä, niin ei hänen suuhunsa kukaan niitä lääkkeitä käy päivittäin väkisin syöttämässä. Hiukan myös ihmettelen, mitä tuollaiset lääkkeet muka ovat. Teineillä käytetään yleisesti mm. Seronilia, ja vaikka se lääkityksen ajaksi viekin seksuaalista halukkuutta, vaikutukset eivät ole pysyviä.
Osalla vaikutukset ovat pysyviä.
Niin tai eivät ole. Masentuneella ihmisellä libido on muutenkin hauras ja seksuaalinen halu nollassa. Joten kukaan ei voi varmuudella sanoa, miksi ei paneta.
Koska kuitenkin moni kertoo, että halukkuus palaa lääkkeen syönnin loputtua, tuskin se on lääkkeen aikaansaamaa.
Osalla on jäänyt ne seksuaaliongelmat pysyviksi. Kyllä se lääkkeestä johtuu se haluttomuus. Lue Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.
En tietenkään kehoita ketään lopettamaan lääkkeitä seinään, tämä voi olla vaarallista. Mutta kannattaa miettiä, haluaako uhrata omaa seksuaalisuuttaan. Lääkärin avulla lopettaminen onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Masennus EI ole aivokemiallinen sairaus. Se on Phizerin mainoslause. Masennus on nykytiedon mukaan geneettinen sairaus. Tarkoittaa sitä, että jokin stressori kytkee masennusmakanismin päälle. Esimerkiksi geenit, jotka säätelee aivokemiaa ja paljon muuta.
hahahahahahaha.... puhut tuossa muuten itsesi kanssa hauskasti ristiin. Että on geneettinen, mutta siten, että ne geenit säätelee aivokemiaa...
Totta kai taustalla voi olla perinnöllistä alttiutta, mutta kyse on silloin siis asiasta, johon voi hyvin lääkitys tehota. Terapia ei välttämättä lainkaan tällaisissa tapauksissa, ei ainakaan yksistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei itse halua syödä, niin ei hänen suuhunsa kukaan niitä lääkkeitä käy päivittäin väkisin syöttämässä. Hiukan myös ihmettelen, mitä tuollaiset lääkkeet muka ovat. Teineillä käytetään yleisesti mm. Seronilia, ja vaikka se lääkityksen ajaksi viekin seksuaalista halukkuutta, vaikutukset eivät ole pysyviä.
Osalla vaikutukset ovat pysyviä.
Niin tai eivät ole. Masentuneella ihmisellä libido on muutenkin hauras ja seksuaalinen halu nollassa. Joten kukaan ei voi varmuudella sanoa, miksi ei paneta.
Koska kuitenkin moni kertoo, että halukkuus palaa lääkkeen syönnin loputtua, tuskin se on lääkkeen aikaansaamaa.
On 100% varmaa, että SSRI-lääkitys vähentää seksuaalisia haluja, vaikeuttaa ejakulaatiota ja poistaa naiselta orgasmin. Toiset enemmän, toisen vähemmän.
Luepa kunnolla. Tuossa oli puhe siitä, ovatko vaikutukset pysyviä. Tuskinpa ovat, koska monella ne halut ovat kumminkin palanneet lääkityksen päätyttyä. Ko. lääke poistuu elimistöstä parissa viikossa kokonaan.
Ja seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttaa moni muukin asia, joista masennus on erittäin merkittävä tekijä.
Lue tämä, niin tajuat asian paremmin http://www.mdedge.com/currentpsychiatry/article/64123/depression/how-do…
... huomaa, että kirjoitus on lääkkeiden puoltajien kirjoittama. Eli SSRI-lääkkeet ovat tutkimusten mukaan syynä 30-50% ja useat tutkimukset raportoivat huomattavasti korkeampiakin prosentteja.
Minä luin sen. Kyllä, lääke vaikuttaa lääkityksen AIKANA seksuaaliseen halukkuuteen ja orgasminsaantikykyyn. Nyt ei puhuta siitä.
Lisäksi jutussa sanotaan, mitä minäkin tuossa sanon:
"Because decreased libido is part of depressive psychopathology,5 it is difficult to attribute loss of sexual desire directly to SSRIs."
...joka jatkuu, että 30-50% on vähintään SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja paljon suurempiakin lukemia on raportoitu.
Mieti nyt hieman lääkkeen toimintaa ja mitä pysyvää siitä voi seurata. Hormoneiden suhteen mennään niin, että jos tuot hormonin ulkopuolelta kehoon, sitä tuottava elin surkastuu. Helpointa havaita kiveksistä, jos käyttää testosteronia tai kilpirauhasesta, jos syö levotyroksiinia. Serotoniinin määrää ohjailee geenit. Entsyymit, jotka pilkkovat serotoniinia tuotetaan soluissa geenien informaation pohjalta. Keho hakee koko ajan balanssia, hormoneiden suhteen puhutaan homeostaasista. Eli hormoni <-> reseptorit säätyvät tarpeen mukaan. Sama pätee myös välittäjäaineisiin, eli tasoa säädellään tarpeen mukaan. SSRI-lääkkeet eivät tiedä missä kohtaa kehoa ne toimivat. Ne ovat kuin ampuisi tykillä nanometrin kokoista aluetta aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??
Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, vanhemmilta ei edes kysytä mitään, vaan lapsen katsotaan voivan huolehtia asioistaan itse.
Jep. Yleensä alle 15-16-vuotiaille ei kyllä kauhean herkästi määrätä mielialalääkkeitä, koska niitä ei ole testattu sen ikäisillä. 16+ vuotiailla lääkitys on jo henkilökohtainen asia, ihan siinä missä esim.ehkäisykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Masennus EI ole aivokemiallinen sairaus. Se on Phizerin mainoslause. Masennus on nykytiedon mukaan geneettinen sairaus. Tarkoittaa sitä, että jokin stressori kytkee masennusmakanismin päälle. Esimerkiksi geenit, jotka säätelee aivokemiaa ja paljon muuta.
hahahahahahaha.... puhut tuossa muuten itsesi kanssa hauskasti ristiin. Että on geneettinen, mutta siten, että ne geenit säätelee aivokemiaa...
Totta kai taustalla voi olla perinnöllistä alttiutta, mutta kyse on silloin siis asiasta, johon voi hyvin lääkitys tehota. Terapia ei välttämättä lainkaan tällaisissa tapauksissa, ei ainakaan yksistään.
Mitä siinä on ristiin? Geenit kertoo mitä tuotetaan milloinkin. Aivokemian hypoteesit on ajat sitten kuolleet ja kuopattu. Mikäli edelleen niihin uskot, voisi olla aika suorittaa peruskoulutasoiset opinnot, esimerkkinä Youtubesta hakusanalla Sapolsky Depression, tai Sapolsky Human Behavioral Biology.
Miten sitten selitätte sen, että joillekin on jäänyt pysyviä seksuaaliongelmia lääkityksestä? Eli koko seksuaalisuus on tuhoutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei itse halua syödä, niin ei hänen suuhunsa kukaan niitä lääkkeitä käy päivittäin väkisin syöttämässä. Hiukan myös ihmettelen, mitä tuollaiset lääkkeet muka ovat. Teineillä käytetään yleisesti mm. Seronilia, ja vaikka se lääkityksen ajaksi viekin seksuaalista halukkuutta, vaikutukset eivät ole pysyviä.
Osalla vaikutukset ovat pysyviä.
Niin tai eivät ole. Masentuneella ihmisellä libido on muutenkin hauras ja seksuaalinen halu nollassa. Joten kukaan ei voi varmuudella sanoa, miksi ei paneta.
Koska kuitenkin moni kertoo, että halukkuus palaa lääkkeen syönnin loputtua, tuskin se on lääkkeen aikaansaamaa.
Osalla on jäänyt ne seksuaaliongelmat pysyviksi. Kyllä se lääkkeestä johtuu se haluttomuus. Lue Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.
En tietenkään kehoita ketään lopettamaan lääkkeitä seinään, tämä voi olla vaarallista. Mutta kannattaa miettiä, haluaako uhrata omaa seksuaalisuuttaan. Lääkärin avulla lopettaminen onnistuu.
Eli sinulla siis ei ollut mitään evidenssiä, näin oletinkin.
Peter C. Gøtzsche, jonka kirjaa tuossa suosittelit, on lääkäri, ei psykiatri, eikä tehnyt lainkaan alan tutkimusta itse. Hän on hyvin poleeminen ja populistinen kirjoittaja, joka hankkii elantonsa lietsomalla salaliittoteorioita ja lääkäripelkoa. Hän on mm. sitä mieltä, että mammografia on ihan turha, ja julkaissut myös kirjan nimellä "Deadly Medicines and Organised Crime: How Big Pharma has Corrupted Healthcare".
Että semmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.
Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kun lapsi on tarpeeksi vanha, vanhemmilta ei edes kysytä mitään, vaan lapsen katsotaan voivan huolehtia asioistaan itse.
Jep. Yleensä alle 15-16-vuotiaille ei kyllä kauhean herkästi määrätä mielialalääkkeitä, koska niitä ei ole testattu sen ikäisillä. 16+ vuotiailla lääkitys on jo henkilökohtainen asia, ihan siinä missä esim.ehkäisykin.
Ja vielä niin, että suurin osa lääkkeistä testataan miehillä, koska naisten sekavat hormonitoiminnot aiheuttaisivat ongelmia tulkintaan. Tästä syystä esimerkiksi asperiini voi olla naisille hengenvaarallinen, mutta miehille ei.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??
Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.
Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.
Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.
Kun käytät masennuslääkkeitä, muokkaa lääkkeet aivoja, juurikin niitä geenejä ja soluja. Kun lopetat käytön, osalla ne muutokset eivät palaudu koskaan. Siksi joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämääsi, toleranssia peläten.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten selitätte sen, että joillekin on jäänyt pysyviä seksuaaliongelmia lääkityksestä? Eli koko seksuaalisuus on tuhoutunut.
Sillä, että seksuaalisuus on muutenkin hyvin hauras juttu. Jos on masentunut, lopettaa lääkityksen, masennusoireet palaavat ja seksuaalihaluttomuus säilyy. Monella naisella on ihan ilman mitään masennusta ja SSRI-lääkitystäkin vaikeuksia saada orgasmia - jopa kolmasosa naisista ei ole KOSKAAN saanut orgasmia. Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi vielä nykypäivänä uskoa tuohon serotoniinteoriaan??
Hankkikaa oikeaa hoitoaa, eli kunnon psykoterapiaa.
Kannattaa opiskella neurologiaa ja aivojen toimintaa ja tulla mussuttamaan vasta sitten. Madennuslääkkeet ovat auttaneet monia pahimman vaiheen yli.
Tästä ei ole mitään todisteita. Tutkimukset ovat olleet lyhyitä. Masennus tuppaa parantumaan spontaanisti. Ihminen voi kuvitella parantuneensa lääkkeellä, vaikka sattuikin parantumaan itsekseen. Plasebo kannattaa huomoida myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.
Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.Kun käytät masennuslääkkeitä, muokkaa lääkkeet aivoja, juurikin niitä geenejä ja soluja. Kun lopetat käytön, osalla ne muutokset eivät palaudu koskaan. Siksi joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämääsi, toleranssia peläten.
Mikään lääkitys ei muokkaa geenejä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perintötekijöihin ei pystytä vaikuttamaan.
Sullahan ei selvästi ole alkeellisiakaan biologian tietoja! Ja silti mussutat täällä ihan kuin jotain asiasta ymmärtäisit :-((
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten selitätte sen, että joillekin on jäänyt pysyviä seksuaaliongelmia lääkityksestä? Eli koko seksuaalisuus on tuhoutunut.
Sillä, että seksuaalisuus on muutenkin hyvin hauras juttu. Jos on masentunut, lopettaa lääkityksen, masennusoireet palaavat ja seksuaalihaluttomuus säilyy. Monella naisella on ihan ilman mitään masennusta ja SSRI-lääkitystäkin vaikeuksia saada orgasmia - jopa kolmasosa naisista ei ole KOSKAAN saanut orgasmia. Mieti sitä.
Vääriä päätelmiä. Tutustu syihin miksi pakkausseloisteissa varoitetaan näistä asioista. Ne perustuvat empiiriseen näyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on todella lääkeuskoista kansaa.
Mielestäni on uskomatonta välinpitämättömyyttä vanhemmilta suositella tai painostaa lastaan mielialalääkitykselle. Ihan maalaisjärjellä jo tajuaa, ettei voi tehdä hyvää kehittyville ja keskeneräisille aivoille ruveta niitä manipuloimaan kemiallisesti. Ja millä perusteilla? Lääke EHKÄ saattaa turruttaa oireita, mutta oireet ja ongelman syy eivät häviä mihinkään.Mistä sinä sen tiedät? Masennus on osin aivokemiallinen sairaus, ja osalla SSRI-lääkitys toimii oikein hyvin, toimintakyky paranee ja mieli virkistyy.
Ei kaikilla masentuneilla ole mitään traumoja tai vaikeita kotioloja taustalla. Osalle ei siten ole terapiasta yksin avuksi.
Jos masennus on aivokemiallinen sairaus, minkä takia on olemassa "masennuskouluja" ja terapiaa? Masennus uusii herkästi kun lääkityskin loppuu,moni on lääkityksellä koko elämänsä.
Minä en usko että kukaan masentuu syyttä, aivokemioiden vaan yht äkkiä mennessä sekaisin. Uskon kyllä että aivokemiat menevät lopulta sekaisin, mutta tätä edeltävät aina ihmisen omat, vinoutuneet ja haitalliset ajattelumallit jonka seurauksena aivoissa tapahtuu muutoksia.Kun käytät masennuslääkkeitä, muokkaa lääkkeet aivoja, juurikin niitä geenejä ja soluja. Kun lopetat käytön, osalla ne muutokset eivät palaudu koskaan. Siksi joudut käyttämään lääkkeitä lopun elämääsi, toleranssia peläten.
Mikään lääkitys ei muokkaa geenejä!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Perintötekijöihin ei pystytä vaikuttamaan.
Sullahan ei selvästi ole alkeellisiakaan biologian tietoja! Ja silti mussutat täällä ihan kuin jotain asiasta ymmärtäisit :-((
Opetteleppas asiat. Epigenomi ohjaa genomia. Eli nimenomaan ulkoiset tekijät aktivoivat ja inaktivoivat geenejä.
Kyllä noista lääkkeistä on tullut myös pitkäaikaisia tai jopa pysyviä seksuaaliongelmia. Googlaa Post-SSRI Sexual dysfunction.
Eli voi olla, että libido ei enää palaudukaan lääkkeen syömisen jälkeen. Eli tuhoavat aika paljon ihmisen normaalia elämää.