Menetin vauvan :(

Sure surusi rauhassa.

Tietenkin siellä kohdussa on vauva.

Ja jaksamista.



Itse olen täällä samassa vaiheessa ja odottelen, että pääsisin maanantaina ultraan. Kaikki mahdolliset keskenmenon oireet, joten ei taida vauvaa tulla tännekään;( Hirveätä odottaa monta päivää tuloksia, kun viikonloppuna ei pääse ultraan.

sinulla oli vauva jonka menetit. Onneksi olin väärässä.



Pahoittelen että raskautesi on mennyt kesken ja olet menettänyt alkion. Onko sykettä löytynyt tai ultrassa nähty alkiota vai ollut mahdollisesti vaikkapa tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus?

Mua on omissa keskenmenoissani auttanut mun uskoni siitä, että en ole iäksi menettänyt lastani, vaan että maailmankaikkeudessa on tarkasti säädetty siitä kuka ja koska tulee meidän lapseksemme. Ja että vaikka nyt vedettiin päätös takaisin lapsemme saapumisen ajankohdasta, se johtuu vain siitä että joku myöhempi hetki on tarkoituksenmukaisempi ja parempi lapsemme syntymälle.



Siis uskon, että joskus myöhemmin syntyvä lapsemme on se sama, joka on ollut kohdussani jo aikaisemmin.



Muista antaa itsellesi kunnon suruaika! Halaus! :)

On ihan eri asia puhua vauvasta ja 10-viikkoisesta sikiöstä. Itsekin olen saanut keskenmenon 12. viikolla, enkä silloin todellakaan vauvaa menettänyt.

Itselläkin 4 keskenmenoa takana (rv 8, 12, 11 ja 11) sekä kohtukuolema rv 32.



Kyllä niistä selviää. Keskenmeno on "helppo", sillä niitä tapahtuu kaikille ja niistä puhutaankin nykyään jo jotain.

Lääketieteessä alkiosta kai puhutaan muutaman viikon ajan. Lakitekstissä alkio on sikiö heti kun on kohdussa kiinni. Joka tapauksessa siinä sikiössä on kaikki valmiina heti, joten kyllä se vauva ja ihminen riippumatta miksi häntä virallisesti sanotaan.

Kyllä meillä ainakin odotetaan vauvaa ja puhutaan vauvasta, joka on mahassa, ihan alusta asti. Vai kerrotteko miehillennekin, että "kulta, mahassani on alkio". Kyllä sitä puhutaan vauvasta, ja vaikka kesken menisi menettää siinä vauvan, tulevaisuuden vauvan, ja se on surullista. Vauva on vauva alusta asti!

surusi kanssa ja sure muista huolimatta. toivon että sinä saat kaipaamasi lapsen. ps. miettikää nyt jestas sentään vähä mitä kirjotatte! toinen haluaa jakaa surunsa menetetystä pienokaisesta ja jotku alkaa puhua lääketieteellisistätermeistä. järki käteen! miettikää miltä tuntuis omalle kohalle jos kertoisitte jonkun suru-uutisen ja toiset vaan vähättelis...

että joidenkin pitää alkaa vääntämään asiasta kuin asiasta. Ehkä se masuasukki on teille vain alkio, mutta toisille se on vauva heti alusta asti. En minäkään kenellekään kertonut odottavani alkiota tai sikiötä, vaan vauvaa. Sairasta alkaa vähättelemään toisen tuskaa.



Ap:lle kovasti voimia!

kun pitää tuollaista vääntää tällaisessa ketjussa. Häpeä!

Siitä alkiosta ja sikiöstä tulee vähitellen vauva, ja tietysti vauvaa odotetaan. Mutta ei se mikään vauva ole vielä 10. viikolla. Ei se ole toisen tuskan vähättelemistä, jos sanoo, että 10-viikkoinen sikiö ei ole vauva.

Siitä alkiosta ja sikiöstä tulee vähitellen vauva, ja tietysti vauvaa odotetaan. Mutta ei se mikään vauva ole vielä 10. viikolla. Ei se ole toisen tuskan vähättelemistä, jos sanoo, että 10-viikkoinen sikiö ei ole vauva.

Vaikka kuinka ajattelee, etteihän se vielä mikään vauva ollut, vaan alkio, se oli silti äidilleen hänen rakas lapsensa.

todella pahoillani puolestasi. aika parantaa tässäkin.



kyllä eräät voi olla törkeitä. uskomatonta.

ja kyllä meidän vauva oli ainakin meidän vauva heti raskaustestin teosta saakka.

Aikaa on nyt puolisen vuotta ja nyt ajanjakso tuntuu "unelta". Sellaiselta, että olenkohan edes koskaan ollutkaan raskaana...



En enää sure tapahtumaa, vaikkakin se välissä mielessä käy. Silloin luulin, että en pääse enää ikinä yli tapahtuneesta. Pari ensimmäistä viikkoa oli pahinta. Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi jo helpottaa....

nainen menettää elämänsä aikana useita hedelmöittyneitä munasoluja tietämättään.

Olen ap pahoillani puolestasi. Pahoillani myös näistä sinulle tulleista kommenteista. Voimia tosiaan.