Masennus joka oireilee aikaansaamattomuutena.

No minun tilanne on se että en ole toipunut erosta vieläkään mikä tapahtui jo yli vuosi sitten vaan toivon yhteenpaluuta ja ex tietenkin heittelee toivonmurusia aina välillä. Järjellä tiedän tämän olevan raastavaa ja minua satuttavaa mutta edes ex ei sitä tajua eikä ole voimia jättää kaikkea vaan taakseni ja jatkaa elämää. Kun ei edes ole muuta elämää enää oikein.

Sitten minä olen huomannut jotain tic-oireita, en tiedä onko mulla tourettekin. Pitäisi ehkä tutkia mutta lääkkeitä en halua syödä kun ne pahentaa aina vaan mielialaani.

Väsymys ja aikaansaamattomuus on erittäin tuttua, mutta koitan silti tehdä asioita mistä nautin. Tänään olen lähdössä kävelylle ja shoppailemaan :)

Ehkä se johtuu tästä talvesta. Pitäisi muistaa ottaa d-vitamiinia päivittäin ja kirkasvalolamppua käytän aina meikatessa. Ja joka päivä suihkussa käynti pitää jotenkin edes arjessa kiinni, joku rutiini.

Minulla on myös pahoja traumoja ja joka päivä herään ahdistukseen kun puristaa rintakehästä. Tosin verenpaineeni oli oikeastikin koholla kun mittasin ne kerran ja sydän muljahtelee ja värisee aina välillä ja rupeaa hakkaamaan. Että en tiedä onko mulla jotain fyysisiäkin ongelmia. Mutta olen aivan liian väsynyt lähtemään hoitamaan näitä asioitani ja rahanmenokin kammottaa. Tsemppiä kaikille muillekin, kohta on taas kesä!

Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.

Bingo. Eli kone ei käynnisty ollenkaan ja sitten kun taas käynnistyy, niin ihmettelee ja ahdistuu, että mikä siinä oli niin vaikeaa ja kusessa ollaan, kun kukaan muukaan ei ole niitä töitä tehnyt.  t 7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä minäkin pohdin. Ainoa aika, jolloin sain jotain aikaiseksi, oli se kun lapset oli pieniä tai alakoululaisia. Oli pakko toimia ja silloin jotenkin nautinkin monista jutuista. Nyt viimeiset 5 v on ollut kamalaa aikaa. Samanlaista kuin oli n. 12-25-vuotiaana, eli mikään ei oikein kiinnostanut, en saanut mitään tehtyä. Lapsuus oli myös hyvää aikaa. Nyt vain mätänen tänne kotiin.

Ja mua ei ainakaan mikään lenkkikään piristä tippaakaan. Meillä on koira ja käyn sen kanssa lenkillä joka ainoa päivä, en mä siitä mitään nautintoa saa. Sama myös sataako vai paistaako, hyvä että huomaan säätilan.

Joo, huono vastaus, kun enhän mä sua voi auttaa, kun en osaa auttaa itseänikään. Mutta koitetaan kestää.

Melankolista aikaahan tämä pimeä talvi on, mutta kohta se päivä pitenee ja aurinkokin paistaa. Mikäli lenkkeily ei piristä, niin kokeile tehdä jotain uutta. Seksi on hyvää terapiaa, oli se sitten itsetehtyä tai kumppanin kanssa tehtyä.

Mä olen itseasiassa kesällä vielä masentuneempi ja aloitekyvyttömämpi. Inhoan kuumaa ja kirkasta auringonpaistetta ja valoisia öitä, jolloin ei tule uni silmään. Syksy on mun parasta aikaa.

Olen myös kokeillut monenlaista uutta, sen mitä jaksan, mutta kun mikään ei innosta, ei kiinnosta eikä piristä. Olen kokeillut kuntosalia, jumppaa, vesijuoksua, joogaa, hiihtoa, lumikenkäilyä, pyöräilyä, sauvakävelyä. Olen ottanut eväät reppuun ja käynyt pitkällä kävelylenkillä metsässä. Olen poiminut puolukoita ja sieniä. Opettelin neulomaan ja sainkin tehtyä monta paria sukkia, muutamat lapaset, neuleliivin, kaulahuiveja. Virkkasin hartiahuivin. Yritin opetella ompelua, mutta se oli mulle liian vaativaa.

Koetan lukea kirjoja. Joskus katson telkkaria, luen blogeja, kuuntelen radiota. Ei. Mikään ei tunnu kivalta, mistään en saa nautintoa eikä mikään innosta vakituiseen harrastamiseen asti.

Seksiä on ja ihan hyvää. Tuntuuhan se hetken hyvältä, mutta siinä se, en mä siitä mitään pitempiaikaista iloa saa ja voisin elää ilmankin, mutta mies haluaa, joten pari kertaa viikkoon rakastellaan.

VArmasti joku saa apua ulkoilusta ja harrastuksista tai vaikka seksistä, mutta minä en niihin ikävä kyllä kuulu.

Palaudutko suorituksista normaalisti, vai tuntuuko siltä, että palautuminen esimerkiksi kuntosalista kestää tavattoman pitkään?

Vierailija kirjoitti:

Sen kun keksisi... Sitten kun jotain yrität tehdä, alkaa milloin mikäkin asia mietityttää ja ahdistaa ja tuntuu, että täytyy saada "ajateltua ne murheet pois" eka ennenkuin pystyy jatkamaan. :-( Onko tuo ahdistuneisuushäiriötä vai pakkoajatuksia vai mitä?

Muista: You are not your thoughts!

Eli pyri lisäämään tietoisuuden voimaasi siirtämällä huomio aina nykyhetkeen ja pyri "nousemaan" näin vähitellen ajatuksiesi yläpuolelle. Tämä ei tietenkään ole kovin helppoa mutta on mahdollista kun harjaantuu tähän. Aina kun jokin negatiivinen ajatus tulee ja yrittää saada huomiota sinulta, annat ajatuksen vain tulla ja mennä. Vaikka sitten satoja kertoja päivässä. Negatiivisille ajatuksille ei kannata antaa yhtään lisäenergiaa. Joidenkin opettajien mukaan edes positiivisille ajatuksille ei pitäisi antaa kovin suurta valtaa (koska silloin ehdollistuu sille ajatukselle ja luo ehkä tiedostamatta pohjan tulevalle negatiiviselle tunteelle), mutta tämä ei tietenkään ole niin haitallista ja masennuksessa ei noita positiivisia ajatuksia kauheasti edes ole.

Aiheesta löytyy paljon esim. Youtuben kautta informaatiota, yksi tunnetuimmista opettajista on Eckhardt Tolle. 

Olen saanut itseni rauhoitetuksi kun pakonomaiset ajatukset ovat vaivanneet noudattamalla näitä ohjeita. Jostain syystä itselläni aamut ovat erittäin haastavia ja silloin sorrun helposti asioiden vatvomiseen. Vaatii myös hieman harjaannusta olla yhtä aikaa aktiivinen mutta kuitenkin pitää etäisyyttä omiin ajatuksiin. Ihminen helposti identifioituu omiin ajatuksiin ja ajatukset voivat itse asiassa olla hyvin addiktoivia (ihminen voi olla addiktoitunut omiin neurooseihin). Jos ajatukset ovat pääosin positiivisia, niin tämä ei ole suuri ongelma, mutta jos ajatukset ovatkin negatiivisia (kuten masennuksessa ja ahdistuksessa), niin tästä voi tulla erittäin suuri ongelma.