Lue keskustelun säännöt.
Masennus joka oireilee aikaansaamattomuutena.
11.01.2017 |
Miten tällaista tulisi (potilaan itsensä) hoitaa? Onko joku parantunut tällaisesta? Oireena ei siis ole esim. kuolemantoiveet vaan se, ettei "vaan saa mitään aikaiseksi". Tietysti tavoitteiden asettaminen itselle jne. Ongelma vaan on, että välillä sekin on mahdotonta ja nekin tavoitteet jäävät täyttämättä. Lääkkeistä mm. Voxra kokeiltu.
Kommentit (44)
B12-kuuri. Varmista, että hankit joko imeskely- tai pureskelutabletteja tai suusuihkeen, ei kokonaisena nieltäviä koska imeytyminen on niissä huonoa. 1mg/pv, joka ikinen päivä. Huomaat eroa jo kahden viikon sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Tämä voisi hyvinkin olla kilpirauhasesta johtuvaa. Mikäli syöt levotyroksiinia, niin tarkista, että P-T4-V asettuu sinne lähemmäksi arvoa 19 kuin 9.
Tyroksiiniannosta olen leikkaamassa alas, T4V 18 ja TSH 0,04. Tsekattu viikko sitten viimeksi. Ovat heitelleet ees ja taas viimeiset viisi vuotta, tuntuu ettei koko lääke auta enää lainkaan.
Lisään, että olen todellakin nämä kaikki vuodet syyttänyt vain kilpirauhasongelmaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että
a. tyroksiini lääkkeenä ei toimi minulla
b. ongelma ei johdu kilpirauhasen puuttumisesta ensinkään
Mä painun välillä syömään johonkin ravintolaan syömään lounaan (olen yötyöläinen), yleensä ihan yksikseni. (En kertakaikkiaan jaksa viikolla mitään sovittuja tapaamisaikatauluja)
Tai sitten käyn höyryävällä cappuccinolla konvehdin kera ja luen iltapäivälehdet. Siinä irtautuu mukavasti omasta kuplasta ja on tavallaan menossa mukana. Sitten jaksaakin jo sen jälkeen hoitaa jonkun rästirutiininkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Sama homma täällä... kai tässä on vai pienin askelin edettävä. Odotan tällä hetkellä pääsyä kuntouttavaan työtoimintaan (ei "työtä yrittäjälle" meiningillä vaan ryhmässä jotain) 1 krt/4 h viikossa. Äsken sain jopa tiskattua ja olen ihan uupunut henkisesti. En halua että avopuoliso tulee sotkuiseen kotiin. Suihkussakin pitäisi jaksaa käydä, mutta jos vähän myöhemmin...
Tsemppiä muillekin uupuneille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Tämä voisi hyvinkin olla kilpirauhasesta johtuvaa. Mikäli syöt levotyroksiinia, niin tarkista, että P-T4-V asettuu sinne lähemmäksi arvoa 19 kuin 9.
Tyroksiiniannosta olen leikkaamassa alas, T4V 18 ja TSH 0,04. Tsekattu viikko sitten viimeksi. Ovat heitelleet ees ja taas viimeiset viisi vuotta, tuntuu ettei koko lääke auta enää lainkaan.
Lisään, että olen todellakin nämä kaikki vuodet syyttänyt vain kilpirauhasongelmaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että
a. tyroksiini lääkkeenä ei toimi minulla
b. ongelma ei johdu kilpirauhasen puuttumisesta ensinkään
Siltä vaikuttaa. Muista tarkistuttaa kortisoli.
Vierailija kirjoitti:
B12-kuuri. Varmista, että hankit joko imeskely- tai pureskelutabletteja tai suusuihkeen, ei kokonaisena nieltäviä koska imeytyminen on niissä huonoa. 1mg/pv, joka ikinen päivä. Huomaat eroa jo kahden viikon sisällä.
Mulla ei ollu mitään vaikutusta, koko pullo meni. (suusuihke)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
En ole tuo -eri, mutta minulla ainakaan se sumu ei ole mustaa vaan harmaata tai ihan vaan valkoista. Se sumu vain väsyttää ja sumentaa, ei masenna. Nauttisin asioista, mutta niiden tekemiselle jää ihan äärettömän vähän aikaa, koska elämä on niin hidasta, että pakkorutiinit täyttävät sen.
Saunominen ja koivuntuoksuinen löylytuoksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Tämä voisi hyvinkin olla kilpirauhasesta johtuvaa. Mikäli syöt levotyroksiinia, niin tarkista, että P-T4-V asettuu sinne lähemmäksi arvoa 19 kuin 9.
Tyroksiiniannosta olen leikkaamassa alas, T4V 18 ja TSH 0,04. Tsekattu viikko sitten viimeksi. Ovat heitelleet ees ja taas viimeiset viisi vuotta, tuntuu ettei koko lääke auta enää lainkaan.
Lisään, että olen todellakin nämä kaikki vuodet syyttänyt vain kilpirauhasongelmaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että
a. tyroksiini lääkkeenä ei toimi minulla
b. ongelma ei johdu kilpirauhasen puuttumisesta ensinkään
Siltä vaikuttaa. Muista tarkistuttaa kortisoli.
Aamukortisoli verestä 250, ihan tuore labra. On viitearvossa. En ole googlaillut, pitäisikö olla täsmällisemmin jollain alueella. Tiedätkö sinä?
Vierailija kirjoitti:
Saunominen ja koivuntuoksuinen löylytuoksu.
Tämä on mielenkiintoinen asia: minulle terva on mieltä rauhoittava tuoksu ja jos olen stressaantunut, menen saunaan ja laitan tervaa löylyveteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukseen hyvin sopiva kuvaus. Ikinä ole kenenkään kuullut olevan ahkera ja aikaan saava masentuneena. Lääkkeiden kanssa ei auta kun kokeilla että oikea löytyy. Myös terapiasta voisit hyötyä. Onko sinulla mahdollista osallistua johonkin ryhmätoimintaan missä olisi muita samassa tilanteessa eläviä. Netistä löytyy varmaan tietoa erilaisista toiminnoista alueellasi ja sosiaalisestamediasta löytyy kans vertaistuki ryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Musiikki on ainoa josta nautin. Mutta silloin kun on musta päivä, niin sekään ei tuota iloa ja enemmin vain ärsyynnyn mielimusiikistani ja painun peiton alle.
Mutta mun mieliala on helposti selitettävissä. En saa töitä, ja kaverit ja perhe asuu kaikki muualla (ulkomailla/muissa suomen kaupungeissa). En ole erityisen nättikään, joten sekin vaikuttaa mun työnsaantimahdollisuuksiin ja siihen, että saisin joskus poikaystävän. En tarvitse sinänsä poikaystävää, mutta olisihan se kiva olla jollekulle tässä maailmassa numero 1, ja musta olisi kiva jos mun elämässä olisi se joku kaikkein tärkein ihminen, jolle voisin kertoa ensimmäisenä kaikki asiat. Nyt kaikki on vaan mustaa. Masentaa että vielä 50 vuodenkin päästä olen työtön, varaton, naimaton sinkku joka vaan raahustaa vuokrayksiön ja kaupan välillä ja jonka vähäisetkin kaverit säälii kun mulla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Musiikki on ainoa josta nautin. Mutta silloin kun on musta päivä, niin sekään ei tuota iloa ja enemmin vain ärsyynnyn mielimusiikistani ja painun peiton alle.
Mutta mun mieliala on helposti selitettävissä. En saa töitä, ja kaverit ja perhe asuu kaikki muualla (ulkomailla/muissa suomen kaupungeissa). En ole erityisen nättikään, joten sekin vaikuttaa mun työnsaantimahdollisuuksiin ja siihen, että saisin joskus poikaystävän. En tarvitse sinänsä poikaystävää, mutta olisihan se kiva olla jollekulle tässä maailmassa numero 1, ja musta olisi kiva jos mun elämässä olisi se joku kaikkein tärkein ihminen, jolle voisin kertoa ensimmäisenä kaikki asiat. Nyt kaikki on vaan mustaa. Masentaa että vielä 50 vuodenkin päästä olen työtön, varaton, naimaton sinkku joka vaan raahustaa vuokrayksiön ja kaupan välillä ja jonka vähäisetkin kaverit säälii kun mulla ei ole ketään.
Jos tämä on ap, on tässä kyllä muutakin masennuksen oiretta kuin se, ettei saa mitään aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Musiikki on ainoa josta nautin. Mutta silloin kun on musta päivä, niin sekään ei tuota iloa ja enemmin vain ärsyynnyn mielimusiikistani ja painun peiton alle.
Mutta mun mieliala on helposti selitettävissä. En saa töitä, ja kaverit ja perhe asuu kaikki muualla (ulkomailla/muissa suomen kaupungeissa). En ole erityisen nättikään, joten sekin vaikuttaa mun työnsaantimahdollisuuksiin ja siihen, että saisin joskus poikaystävän. En tarvitse sinänsä poikaystävää, mutta olisihan se kiva olla jollekulle tässä maailmassa numero 1, ja musta olisi kiva jos mun elämässä olisi se joku kaikkein tärkein ihminen, jolle voisin kertoa ensimmäisenä kaikki asiat. Nyt kaikki on vaan mustaa. Masentaa että vielä 50 vuodenkin päästä olen työtön, varaton, naimaton sinkku joka vaan raahustaa vuokrayksiön ja kaupan välillä ja jonka vähäisetkin kaverit säälii kun mulla ei ole ketään.
Jos tämä on ap, on tässä kyllä muutakin masennuksen oiretta kuin se, ettei saa mitään aikaiseksi.
En oo ap. Ei ollut tarkoitus omia tätä ketjua.
Samaa minulla, kai, tai sitten olen vaan luonnoltani laiska ja saamaton... sitä vastaan tosin todistaa se, että joskus aiemmin elämässäni kyllä jaksoin olla sosiaalinen, nautin elämästä, jaksoin ja halusin opiskella jne. Nykyään pidän itseäni tyhmänä ja laiskana ja sellainen olenkin.
Kilpirauhasessa ei tutkitusti mitään ongelmaa eikä verenkuva muutenkaan viittaa mihinkään poikkeavaan. Uskomaton väsymys kuitenkin iskee monesti.
Opiskelu on vaikeaa, suorastaan mahdotonta, en vain saa mitään aikaiseksi. Ihan kamalalta tuntuu, suorastaan kuvottaa ajatellakin tekemättömiä tehtäviä ja toisaalta tiedän, että en minä niitä tee, vaan tekemättömiksi ne jäävätkin. Olen käynyt opintopsykologilla ja tiedän kaikki teoriat välttelyn kehästä sun muusta, mutta ei auta... kun lopulta se sisäinen fiilis on se, että olen tyhmä ja kaikki tekemäni on turhaa, enkä jaksa tehdä mitään.
Kuitenkaan mitään halua kuolla tai vahingoittaa itseäni ei ole, minulla on hyviä ystäviä, ihan hyvät suhteet perheeseen, rahatilanne ok, töissäkin käyn (kaupan kassalla vaan mutta silti) jne. Aika tuntuu menevän toisaalta hitaasti, mutta sitten taas yhtäkkiä viikot ja kuukaudet vaan vierähtävät ohitse ilman että oikeastaan teen yhtään mitään. Nytkin huomasin, että en ole esim. harrastanut liikuntaa reilusti yli kuukauteen, vaikka tuntuu että vastahan kävin jumpassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Musiikki on ainoa josta nautin. Mutta silloin kun on musta päivä, niin sekään ei tuota iloa ja enemmin vain ärsyynnyn mielimusiikistani ja painun peiton alle.
Mutta mun mieliala on helposti selitettävissä. En saa töitä, ja kaverit ja perhe asuu kaikki muualla (ulkomailla/muissa suomen kaupungeissa). En ole erityisen nättikään, joten sekin vaikuttaa mun työnsaantimahdollisuuksiin ja siihen, että saisin joskus poikaystävän. En tarvitse sinänsä poikaystävää, mutta olisihan se kiva olla jollekulle tässä maailmassa numero 1, ja musta olisi kiva jos mun elämässä olisi se joku kaikkein tärkein ihminen, jolle voisin kertoa ensimmäisenä kaikki asiat. Nyt kaikki on vaan mustaa. Masentaa että vielä 50 vuodenkin päästä olen työtön, varaton, naimaton sinkku joka vaan raahustaa vuokrayksiön ja kaupan välillä ja jonka vähäisetkin kaverit säälii kun mulla ei ole ketään.
Jos tämä on ap, on tässä kyllä muutakin masennuksen oiretta kuin se, ettei saa mitään aikaiseksi.
En oo ap. Ei ollut tarkoitus omia tätä ketjua.
En tarkoittanut, ettet olisi saanut kirjoittaa. Alkoi vaan hämätä ristiriitaisuus aloituksen ja tämän viestin välillä, kun ei ollut varmaa oletko ap vai joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin pohdin. Ainoa aika, jolloin sain jotain aikaiseksi, oli se kun lapset oli pieniä tai alakoululaisia. Oli pakko toimia ja silloin jotenkin nautinkin monista jutuista. Nyt viimeiset 5 v on ollut kamalaa aikaa. Samanlaista kuin oli n. 12-25-vuotiaana, eli mikään ei oikein kiinnostanut, en saanut mitään tehtyä. Lapsuus oli myös hyvää aikaa. Nyt vain mätänen tänne kotiin.
Ja mua ei ainakaan mikään lenkkikään piristä tippaakaan. Meillä on koira ja käyn sen kanssa lenkillä joka ainoa päivä, en mä siitä mitään nautintoa saa. Sama myös sataako vai paistaako, hyvä että huomaan säätilan.
Joo, huono vastaus, kun enhän mä sua voi auttaa, kun en osaa auttaa itseänikään. Mutta koitetaan kestää.
Melankolista aikaahan tämä pimeä talvi on, mutta kohta se päivä pitenee ja aurinkokin paistaa. Mikäli lenkkeily ei piristä, niin kokeile tehdä jotain uutta. Seksi on hyvää terapiaa, oli se sitten itsetehtyä tai kumppanin kanssa tehtyä.
Mä olen itseasiassa kesällä vielä masentuneempi ja aloitekyvyttömämpi. Inhoan kuumaa ja kirkasta auringonpaistetta ja valoisia öitä, jolloin ei tule uni silmään. Syksy on mun parasta aikaa.
Olen myös kokeillut monenlaista uutta, sen mitä jaksan, mutta kun mikään ei innosta, ei kiinnosta eikä piristä. Olen kokeillut kuntosalia, jumppaa, vesijuoksua, joogaa, hiihtoa, lumikenkäilyä, pyöräilyä, sauvakävelyä. Olen ottanut eväät reppuun ja käynyt pitkällä kävelylenkillä metsässä. Olen poiminut puolukoita ja sieniä. Opettelin neulomaan ja sainkin tehtyä monta paria sukkia, muutamat lapaset, neuleliivin, kaulahuiveja. Virkkasin hartiahuivin. Yritin opetella ompelua, mutta se oli mulle liian vaativaa.
Koetan lukea kirjoja. Joskus katson telkkaria, luen blogeja, kuuntelen radiota. Ei. Mikään ei tunnu kivalta, mistään en saa nautintoa eikä mikään innosta vakituiseen harrastamiseen asti.
Seksiä on ja ihan hyvää. Tuntuuhan se hetken hyvältä, mutta siinä se, en mä siitä mitään pitempiaikaista iloa saa ja voisin elää ilmankin, mutta mies haluaa, joten pari kertaa viikkoon rakastellaan.
VArmasti joku saa apua ulkoilusta ja harrastuksista tai vaikka seksistä, mutta minä en niihin ikävä kyllä kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Onko mitään, mistä piristyisit? Mikäli et ole vielä löytänyt mitään, joka piristäisi, kannattaisi kokeilla jotain uutta. Monet tykkää kirjoista, toiset kuuntelee musiikkia jne. Tärkeintä olisi löytää se jokin, josta saa nautintoa ja aina kun tunnistaa sen mustan sumun saapuvan mieleen, niin silloin tekee sellaista, josta muistaa saaneensa iloa.
Musiikki on ainoa josta nautin. Mutta silloin kun on musta päivä, niin sekään ei tuota iloa ja enemmin vain ärsyynnyn mielimusiikistani ja painun peiton alle.
Mutta mun mieliala on helposti selitettävissä. En saa töitä, ja kaverit ja perhe asuu kaikki muualla (ulkomailla/muissa suomen kaupungeissa). En ole erityisen nättikään, joten sekin vaikuttaa mun työnsaantimahdollisuuksiin ja siihen, että saisin joskus poikaystävän. En tarvitse sinänsä poikaystävää, mutta olisihan se kiva olla jollekulle tässä maailmassa numero 1, ja musta olisi kiva jos mun elämässä olisi se joku kaikkein tärkein ihminen, jolle voisin kertoa ensimmäisenä kaikki asiat. Nyt kaikki on vaan mustaa. Masentaa että vielä 50 vuodenkin päästä olen työtön, varaton, naimaton sinkku joka vaan raahustaa vuokrayksiön ja kaupan välillä ja jonka vähäisetkin kaverit säälii kun mulla ei ole ketään.
Hyvin ymmärrettäviä syitä, mutta älä ikinä oleta, että kaikki miehet ovat kauneuden tai pil... perässä. Varmasti löydät vielä poikaystävän ja töitä saat tehdä, kunhan tämä lama tästä hellittää. Varmasti.
Tässä välillä yritä opetella kuka olet. Kuuntele itseäsi, sivistä itseäsi ja yritä löytää jotain sellaista tekemistä, musiikin lisäksi, joka sinua piristää. Tai sitten yhdistät esimerkiksi pelaamisen ja musiikin, jolloin varmasti törmäät poikiin. Älä anna yhteiskunnan ismien lannistaa! Luota siihen, että elämä kantaa.
Minulla on sama vaiva, ollut jo vuoden. Tämä seurasi kohtaamaani traumaattista tapahtumaa, ja olen aivan toimeeton: kuinka voisin auttaa itseäni. Olen yrittänyt hakea apua useamman kerran, mutta kokemukseni mukaan sitä ei ole tarjolla tai se ei auta. Tuntuu että muut eivät enää ymmärrä minua. Olen saanut epäystävällistä keskusteluapua. Yritän pitää elämäntavat ja ruokavalion kunnossa, mutta silti masentaa ja minua vaivaa uskomaton laiskuus. Ponnistuksista huolimatta energiaa ei vain ole. Varsinaisia kuolemantoiveita minulla ei ole. Lääkkeitä en ole kokeillut, enkä oikeastaan haluaisi. Pelkään, että jään tällaiseksi. Ennen olin elämäniloinen, optimistinen persoona. Tsemppiä muille asian kanssa painiville!