Lue keskustelun säännöt.
Masennus joka oireilee aikaansaamattomuutena.
11.01.2017 |
Miten tällaista tulisi (potilaan itsensä) hoitaa? Onko joku parantunut tällaisesta? Oireena ei siis ole esim. kuolemantoiveet vaan se, ettei "vaan saa mitään aikaiseksi". Tietysti tavoitteiden asettaminen itselle jne. Ongelma vaan on, että välillä sekin on mahdotonta ja nekin tavoitteet jäävät täyttämättä. Lääkkeistä mm. Voxra kokeiltu.
Kommentit (44)
Lopetat sen kannabiksen polttelun ja viinanjuonnin ja rupeat syömään terveellisesti ja säännöllisesti. Kyllä se siitä suttaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kilpirauhaskoe otettu? Syö rautakuuri c- vitamiinin kanssa.
Sokerit pois ja monipuolinen ruokavalio, jonka energiamäärä vastaa kulutusta. Lisää liikuntaa.
Eikä mitään tekosyitä.
Sen kun keksisi... Sitten kun jotain yrität tehdä, alkaa milloin mikäkin asia mietityttää ja ahdistaa ja tuntuu, että täytyy saada "ajateltua ne murheet pois" eka ennenkuin pystyy jatkamaan. :-( Onko tuo ahdistuneisuushäiriötä vai pakkoajatuksia vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Sen kun keksisi... Sitten kun jotain yrität tehdä, alkaa milloin mikäkin asia mietityttää ja ahdistaa ja tuntuu, että täytyy saada "ajateltua ne murheet pois" eka ennenkuin pystyy jatkamaan. :-( Onko tuo ahdistuneisuushäiriötä vai pakkoajatuksia vai mitä?
Mitä väliä mitä se on? Pääasia on se, että tunnut tiedostavan ongelmasi ja fiksuna osaat estää niiden ajatusrakennelmien kehittymisen, jotka saavat sinut pois raiteiltasi. Itse ainakin pääsen negatiivista ajatusrakennelmistani, joita kaikilla ihmisillä ajoittain on, sillä, että alan tehdä jotain muuta, johon keskitän ajatukseni. Luen vaikka kirjaa, lähden lenkille ja tarkkailen ihmisiä, lintuja mitä vain. Eli yritä tulla sieltä kuplastasi pois ja katso, miten hieno maailma ympärilläsi onkaan!
Sama vika täällä.
Olen aikeissa lisätä kalaöljyjen saantia, mutten ole vielä saanut aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Tässä olisi ihmisten johtamisessa parantamista: mikäli ihminen on ylikuormitettu, hänen aikaansaannoksensa vähenee ja lopulta hän alkaa oirehtia ja masentuu. Ostappas Järvisen kirjat lahjaksi esimiehellesi ja katso, josko auttaisi. Lue ne myös itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minäkin pohdin. Ainoa aika, jolloin sain jotain aikaiseksi, oli se kun lapset oli pieniä tai alakoululaisia. Oli pakko toimia ja silloin jotenkin nautinkin monista jutuista. Nyt viimeiset 5 v on ollut kamalaa aikaa. Samanlaista kuin oli n. 12-25-vuotiaana, eli mikään ei oikein kiinnostanut, en saanut mitään tehtyä. Lapsuus oli myös hyvää aikaa. Nyt vain mätänen tänne kotiin.
Ja mua ei ainakaan mikään lenkkikään piristä tippaakaan. Meillä on koira ja käyn sen kanssa lenkillä joka ainoa päivä, en mä siitä mitään nautintoa saa. Sama myös sataako vai paistaako, hyvä että huomaan säätilan.
Joo, huono vastaus, kun enhän mä sua voi auttaa, kun en osaa auttaa itseänikään. Mutta koitetaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin pohdin. Ainoa aika, jolloin sain jotain aikaiseksi, oli se kun lapset oli pieniä tai alakoululaisia. Oli pakko toimia ja silloin jotenkin nautinkin monista jutuista. Nyt viimeiset 5 v on ollut kamalaa aikaa. Samanlaista kuin oli n. 12-25-vuotiaana, eli mikään ei oikein kiinnostanut, en saanut mitään tehtyä. Lapsuus oli myös hyvää aikaa. Nyt vain mätänen tänne kotiin.
Ja mua ei ainakaan mikään lenkkikään piristä tippaakaan. Meillä on koira ja käyn sen kanssa lenkillä joka ainoa päivä, en mä siitä mitään nautintoa saa. Sama myös sataako vai paistaako, hyvä että huomaan säätilan.
Joo, huono vastaus, kun enhän mä sua voi auttaa, kun en osaa auttaa itseänikään. Mutta koitetaan kestää.
Melankolista aikaahan tämä pimeä talvi on, mutta kohta se päivä pitenee ja aurinkokin paistaa. Mikäli lenkkeily ei piristä, niin kokeile tehdä jotain uutta. Seksi on hyvää terapiaa, oli se sitten itsetehtyä tai kumppanin kanssa tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin vähän tuhlata ja ostaa itselleni kimpun tulppaaneja piristämään tähän kaamokseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu masennukseen. Jätä lääkkeet. Yritä aktivoitua askel kerrallaan. Aluksi voi esimerkiksi ulos lähteminen tuntua todella ahdistavalta, mutta kun olet pakottanut itsesi ulos, niin huomaat, että saatat nauttia siitä suunnattomasti. Pidä tunne mielessäsi seuraavalla kerralla, kun uloslähteminen ahdistaa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin toimintaan, oli kyse siivouksesta tms. Menestystä itsetutkiskeluun!
Ei, ei ja ei. Tällaiset neuvot pätevät johonkin alakuloon ehkä, eivät kliiniseen masennukseen.
Masentunut ei saa mielihyvää samoista asioista kuin ei-masentunut, esimerkiksi ulkoilusta, siivoamisesta tms. Etenkin jos samalla jättää lääkkeet pois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Tämä voisi hyvinkin olla kilpirauhasesta johtuvaa. Mikäli syöt levotyroksiinia, niin tarkista, että P-T4-V asettuu sinne lähemmäksi arvoa 19 kuin 9.
Minä olen kuin raskaan viitan alla koko ajan. Toivoton, näköalaton, kaikin tavoin väsynyt. Syön sitalopraamia. En jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pääse poistumaan kotoa väsymyksen vuoksi.
Ulkona piristyt. Siinä sinulle ensimmäinen tehtävä: lähde ulos, tee vaikkapa 15 minuutin lenkki ja tarkkaile vointiasi. Mikäli piristyt, tiedät mitä tehdä jatkossa.
En mä ainakaan piristy. Koko sen lenkin ajan odotan sitä hetkeä että pääsen takaisin sisälle peiton alle.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan tuleeko nollaketju, mutta rutiinit ja riittävän "sopivat" haasteet ratkaisuna.
Omalta osalta samaa vaivaa ja on aika veemäinen tilanne, kun on oman työnsä organisaattori ja työ siis henkistä/tietotyötä.
Kun on tuollainen ei saa mitään aikaan kausi, niin todella toivoo, että olisi 8-16 töissä, jossa työ olisi riittävän "suorittavaa".
Täällä toinen samanlainen. Pää on aivan sumussa enkä tunne itseäni. Kaikki on hidasta ja keskittyminen mahdotonta. En pääse lainkaan flow-tilaan, mikä joskus on ollut ihan jokapäiväistä.
En kuitenkaan ole melankolinen, ajattele negatiivisia tms. On vain sellainen tunne, että kävelen polvia myöten suossa tai vedän jotain rekeä perässä. Kaikki on tahmeaa ja kestää pidempään. Siksi työ ja arjen rutiinit nielevät vuorokauden kokonaan.
Tämä voisi hyvinkin olla kilpirauhasesta johtuvaa. Mikäli syöt levotyroksiinia, niin tarkista, että P-T4-V asettuu sinne lähemmäksi arvoa 19 kuin 9.
Tyroksiiniannosta olen leikkaamassa alas, T4V 18 ja TSH 0,04. Tsekattu viikko sitten viimeksi. Ovat heitelleet ees ja taas viimeiset viisi vuotta, tuntuu ettei koko lääke auta enää lainkaan.
Kuuluu masennukseen. Jätä lääkkeet. Yritä aktivoitua askel kerrallaan. Aluksi voi esimerkiksi ulos lähteminen tuntua todella ahdistavalta, mutta kun olet pakottanut itsesi ulos, niin huomaat, että saatat nauttia siitä suunnattomasti. Pidä tunne mielessäsi seuraavalla kerralla, kun uloslähteminen ahdistaa. Sama pätee kaikkeen muuhunkin toimintaan, oli kyse siivouksesta tms. Menestystä itsetutkiskeluun!