Äidit auttakaa!! Mitä teen? Lapsi 1.8v kiljuu kurkkusuorana
Eikä suostu käymään päiväunille tai iltaisin nukkumaan. On ollut perhepedissä ja aloitettu omassa sängyssä nyt nukkumaan. Alkuyöt meni pari kk hyvin ja yöllä juoksi viereen, ei viety takas omaan sänkyyn, koska oman laiskuuden takia. Nyt viikko viety omaan sänkyyn ja kauhee kiljuminen ja huuto kun ei suostu olee omassa sängyssä tai nukahtamaan. Viime yönä 2h taisteltiin takas omaan sänkyyn.
Kommentit (14)
En veisi takaisin omaan sänkyyn, meillä saa minkä ikäisenä vaan tulla viereen jos yöllä herää. Alkaa kyllä jossain vaiheessa nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssä.
Koska lapsi möyrii ja nukkuu poikittain ja potkii yms. Eikä saada nukuttua itse. Ollaan molemmat töissä käyviä ja uni tulee tarpeeseen 😁
Joko jatkatte sinnikkäästi ja johdonmukaisesti omaan sänkyyn nukuttamista ja kuljettamista tai sitten annatte nukkua vieressä. Monelle pienelle äidistä eroon joutuminen on pahin pelko.
kaikki ei tykkää perhepedista.., meillä nukutaan 2 v:n kanssa perhepedissä. Lapsi on muutenkin levoton öisin ja jos olisi omassa huoneessa niin joutuisin ravaamaan yöllä monesti. Ja tuskin muuttuu paremmin nukkuvaksi yksin. On alkuillan yksin meidän parisängyssä ja alkuiltakin välillä sellasta ramppaamista kun istuu sängyssä ja huutelee äitiä, välillä tulee olkkariin jos ei mene tai itku yltyy. Ja välillä taas nukkuu alkuillankin rauhassa. Rauhottuu nopeasti kun siellä käy ja klo 23 jälkeen onkin sikeämmässä unessa, eikä enää heräile, sitten taas joskus klo 2 jälkeen alkaa se äidin huutelu ja kädellä hapuaa unissaan. Kai se joskus omaan sänkyyn haluaa, ihan hyvä nyt ainakin, ei minua haittaa.
Öisin kun herää ei vaikuta pelokkaalle tai itke ollenkaan. Kävelee vaan hissukseen meidän viereen. Tuntuu että lapsi on vaan tottunut siihen, että herää sen takia, että nyt siirrytään toiseen sänkyyn..
Meillä oli eroahdistusvaiheet vähän yli 1,5 ja 2 veenä, voisko olla teilläkin semmoinen menossa? Minä antaisin myös nukkua vieressä. :-D
T. Laiska äiti, joka haluaa nukkua
Korvatulpat korviin ja lapsi sänkyyn, ja siellä pysyy pää tyynyssä kunnes nukahtaa. Antaa kiljua jos kiljututtaa, pitäisi tehdä selväksi että kiljumisella ei pääse pois sängystä.
Näin meillä päiväkodissa on vähän pakko toimia, siskonpeti ei ole vaihtoehto, eikä se, että yksi aikuinen nukkuisi yhden lapsen vieressä tämän sängyssä.
Kai se vaan on yritettävä pysyä lujana ja antaa huutaa. Lapsi on vaan sen verran itepäinen et nousee sit ylös ja pistää valot päälle ja alkaa leikkimään, jos ei ole vieressä ja nosta aina uudestaan sänkyyn.
"Uniraivo" on varsin yleistä lapsilla jotka on aloittaneet päivähoidon, todella nopeasti oppivat tavoille kun tajuavat, että vaihtoehtoja ei vain kertakaikkiaan ole. Samassa pysyminen on kotona varmasti vaikeampaa, koska siellä niitä vaihtoehtoja oikeasti on, eli pitäisi esittää lapselle, että asia on nyt näin, piste. Lapsesta riippuen, voi siinä kuitenkin useampikin viikko vierähtää ja myöhemminkin tulla välillä takapakkia. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Korvatulpat korviin ja lapsi sänkyyn, ja siellä pysyy pää tyynyssä kunnes nukahtaa. Antaa kiljua jos kiljututtaa, pitäisi tehdä selväksi että kiljumisella ei pääse pois sängystä.
Näin meillä päiväkodissa on vähän pakko toimia, siskonpeti ei ole vaihtoehto, eikä se, että yksi aikuinen nukkuisi yhden lapsen vieressä tämän sängyssä.
Päiväkoti on eri asia kuin koti.
Meidän lapsi (2 v) nukkuu hoidossa ihan kiltisti patjalla lattialla, ei karkaile siitä tms. Hoitaja siirsi lapsen matkasängystä patjalle kesäloman jälkeen, jolloin lapsi oli noin 1 v 8 kk.
Kotona taas nukuttaminen ei onnistu ilman, että pitää kädestä kiinni ja makaa vieressä, hoitaja ihmetteli tätä kun kerroin.
Laita sänkyyn, älä puhu mitään, itse töissä teen niin, että kippaan lapsen takaisin pötkölleen aina kun edes yrittää nousta ylös, ehkä pidän jopa selästäkin sen verran, ettei pääse ylös, ainakin ihan pienimpien kohdalla, ei mitenkään lujasti siis tietenkään, asentoa voi muuttaa,mutta ylös ei pääse. Eleettömästi ja ilmeettömästi ja älä vain puhu tai selittele mitään! Ja pysy rauhallisena.
Tottakai koti on eri asia, kuten sanoin, koska siellä on oikeasti vaihtoehtoja, aikuisten on helpompaa niistä lipsua + lapsi on jo tietenkin tottunut tiettyyn kuvioon josta pois opettelu kotioloissa on vaikeampaa, kuin päiväkotiin mennessä, missä on ihan uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi systeemi muutenkin, eikä lapsella vielä ole mitään opittuja kuvioita siinä ympäristössä.
ei kai siihen muu auta kuin aika, tai sitten lykätä harjoituksia myöhemmäksi. Meidän 2 v 2 kk nukkuu perhepedissä. heräilee öisin siinäkin ja huutelee äitiä. haluan nukkua yöni, nukkukoon lapsi sitten vieressä.