Mä en vaan ymmärrä, miksi jotku tekee lapsia, kun sitten heti vain valittavat

Odotetaan, että voi viedä päivähoitoon ja valitetaan, kun lapset sotkee ja valitetaan, kun äiti ei ehdi edes kahvia juomaan jne. jne.
Tässä seurannut vierestä, kun tuttavalle syntyi toinen lapsi ja miten sitä valitusta on ollut synnäriltä asti. Esikoisen synnäriltä!
Miksi piti sitten ihan se toinenkin tehdä, jos ei hermo kestä ja jos pitää laskea vain päiviä siihen, että saa lapset hoitoon? Ja odottaa vain sitä hetkeä, kun talo on taas siisti.
Kyllä väsyttää itseäkin välillä, mutta ei mulla ole pokkaa valittaa lasten tavasta elää (leikkisotkut, yösyötöt, uhmailut...). Kai nyt jokainen tietää, että vauvat ja lapset nyt vaan on sellaisia, mitäs hommasit jos et kestä.

Eniten säälittää lasten puolesta tuo, että odotellaan vain milloin saa viedä hoitoon.

En tajua.