Minua ärsyttää sunnattomasti, kun ajatellaan, että varsinkin ikääntyvän naisen lähes perusoikeuksiin kuuluu isoäidiksi tuleminen

Oma äitini puhuu välillä tulevista lastenlapsista. Minulla ei ole edes miestä ja olen 28v. En edes tiedä haluanko lapsia. Mulla on välillä hirveä syyllisyys ja paineet siitä, että petän oman äitini jos en löydä miestä ja saa lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä nähnyt tällaisia märiseviä mummoksi haluavia, jotka asiaan lastensa elämässä puuttuisivat?

Minä en ole. Palstalla kuultua. Siinäkin ollaan kuultu vain yhden ihmisen väritetty kertomus. Ei siitä nyt sentään kannata ärsyyntyä suunnattomasti

Olen kyllä. Työpaikallani on näitä kyllä aika paljon. AP

Kai kavereille saa kertoa että toivoo lastenlapsia. Ei siinä mitään pahaa ole

Olen itsekin kohta mummoiässä, töissä naisvaltaisella alalla enkä koskaan ok nähnyt aloituksessa kuvaamaasi hahmoa.

Kyllä ihmiset ovat hyvin erilaisia työkavereille ja kavereille kuin omille aikuisille lapsilleen. Et voi tietää kuka itkee joka kerta lapselleen tämän valintoja ja kuka ei. Et voi tietää myöskään millainen joku on isovanhempana. Varsinkin isovanhemmuudessa ihmiset ovat hyvin ulkokultaisia. Joku joka ei hoidakoskaan lapsenlapsia antaa vaikutelman että on heidän kanssaan viikottain, kun taas joku joka korostaa ettei hän puutu aikuisten lasten ja lastenlasten elämään saattaakin suorastaan terrorisoida heidän elämää.

Voi ja saattaa. Et voi tietää.

Todennäköisesti ei tee mitään edellä kuvaamaasi. Mistä aloittaja siis ärsyyntyy suunnattomasti ja miksi?

Ei toisen takia tehdä lapsia. Lapsia ei myöskään tehdä koska "no se nyt vaan pitää tehdä" tai "se on pakko". Lapsia saadaan kun niitä halutaan, kun ollaan valmiita muodostamaan lapsiperhe, halutaan elää lapsiperheen elämää. Isovanhemmaksi ei voi omalla päätöksellä tulla, paitsi jos tietenkin kasvattaa lapset sellaisessa kurissa ja nujertaa heidän oman tahtonsa ja pakottaa heidät hankkimaan lapsia. Tämä taas on sekopäistä hommaa.

Vanhemmaksi voi alkaa jos itse haluaa, isovanhemmuus tulee lahjana - jos tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Siis mistä olet eri mieltä? Itsekin kerrot toivovadi lapsenlapsia.

Nimenomaan siitä, ettei toivetta saisi sanoa ääneen, kuten taisin jo useampaan kertaan mainitakin. AP

Ei kenellekkään?

Aika oudoista asioista ärsyynnyt suunnattomasti

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini puhuu välillä tulevista lastenlapsista. Minulla ei ole edes miestä ja olen 28v. En edes tiedä haluanko lapsia. Mulla on välillä hirveä syyllisyys ja paineet siitä, että petän oman äitini jos en löydä miestä ja saa lapsia. 

Tämä nimenomaan, että ihan ystävällismielisellä toiveiden esittämisellä voi aiheuttaa syyllisyyttä ja paineita.

Olen nyt useaan otteeseen, jo avausviestissäni tuonut tämän asiasta puhumattomuuden tärkeyden esille, enkä jaksa nyt vastata enää kenellekään, joka ei tätä nyt millään ymmärrä. Toivon kyllä lapsenlapsia sillä tavalla "olisi tosi kiva"-tyylisesti ja sen sallin itselleni, mutta kaikessa hiljaiuudessa. Minusta on suuri ero siinä, sanooko asiasta ääneen vai ei. Todella suuri. Monesta asiasta kannattaa vaieta, kaikkea ei tarvitse höpötellä eteenpäin. Hienotunteisuuden perään saisi tänä päivänä kuulutella vähän enemmän muutenkin. Aikuisia lapsiaan kohtaan olisi ihan hyvä opetella sitä erityisesti. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Siis mistä olet eri mieltä? Itsekin kerrot toivovadi lapsenlapsia.

Nimenomaan siitä, ettei toivetta saisi sanoa ääneen, kuten taisin jo useampaan kertaan mainitakin. AP

Ei kenellekkään?

Aika oudoista asioista ärsyynnyt suunnattomasti

Tarkoitin lähinnä aikuisille lapsille siitä mainitsemista ja jopa painostusta tai oman pettymyksensä ilmaisemista.

Mutta myös muille. Esim. työpaikan kahvipöydässä ei ole sopivaa alkaa marista siitä, ettei lapsenlapsia ole tulossa. Se on suorastaan selän takana juoruamista - kohteena oma lapsi! AP

En tehnyt lastani siksi että  saisin lapsenlapsia. En kuole lastenlasten puutteeseen vaan toivon että lapseni saa elää aikuisena juuri sellaista elämää kuin haluaa. Niin minäkin aion tehdä nyt kun sain tuon täysi-ikäiseksi. Tulevaisuudensuunnitelmiini ei lastenhoito enää kuulu.

Kaikki ovat lienee kutakuinkin yhtä mieltä siitä, että ihmisen kuuluu käydä töissä, eikö vain?

No samalla tavalla naimisiin meneminen ja lasten saaminen kuuluu näihin normaaleihin odotuksiin. Kuten myös sitten aikanaan isovanhemman rooliin pääseminen. 

Mun mielestä mm. nämä ovat niitä koko ihmiselämää kannattelevia perusteita, jotka ei muutu vaikka joku niitä aika ajoin yrittää horjuuttaa. Kuten ap nyt tässä kannattajajoukkoineen. Nyt ja tulevaisuudessakin on ihmisiä, jotka pitävät perheen perustamista ja lasten saamista tärkeänä. Ympäri maailman. Ei se miksikään muutu sen takia, että muutama hyvinvointiyhteiskunnan kyllästynyt vänkyrä kasvatti päättää, että lasten saaminen on joku mahdottoman suuri epäkohta ja vääryys, jota vastaan tulee taistella kynsin ja hampain.

Luonnon kiertokulkuun ja sukupolvien ketjuun kuuluu se, että uusia ihmisiä syntyy jatkamaan elämää ja olemaan oma osasensa maailmankaikkeuden kulussa. 

Vierailija kirjoitti:

muutama hyvinvointiyhteiskunnan kyllästynyt vänkyrä kasvatti päättää, että lasten saaminen on joku mahdottoman suuri epäkohta ja vääryys, jota vastaan tulee taistella kynsin ja hampain.

Onko sinulla luetun ymmärtämisen vaikeuksia, kun vastaat ap:n avaukseen tällaisella liioitetulla soopalla. Ap nimenomaan on sanonut mielellään haluavansa lapsenlapsia, jo useaan kertaan, avausviestissään ekan kerran.

Muuten olen aloittajan kanssa samaa mieltä mutta en ymmärrä miksei asioista voi puhua, ei se että kertoo mielipiteensä sopivassa tilanteessa ole arvostelemista tai syyllistämistä.

Joo ja jotkut saa haluta mummuksi ja rohkaista lapsiaan tekemään lapsia, esim. nyt lupaamalla olla avuksi.

Joskus toivoisin, että olisi enemmän aloittajan kaltaisia ihmisiä!