Minua ärsyttää sunnattomasti, kun ajatellaan, että varsinkin ikääntyvän naisen lähes perusoikeuksiin kuuluu isoäidiksi tuleminen

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis millä ihmeen oikeudella?

Itse olen lapseni tehnyt ja he ovat aikuisia. Kumpikin on parisuhteessa, mutteivat ainakaan nyt suunnittele lasten hankkimista ja ovat sitä meiltä, ettei varmaan koskaan. He ovat vielä nuoria ja mieli voi muuttua, mutta voihan olla, etteivät tosiaan lapsia hanki koskaan.

Minusta olisi todella jännittävää ja mukavaa tulla mummiksi! Mutta koen, ettei minulla ole mitään oikeutta ottaa asiaa puheeksi koskaan lasteni kanssa, ei esittää toivetta saati alkaa arvostella asiaa, vaikkei niitä lapsenlapsia tulisi koskaan. Eihän asia kuulu minulle tippaakaan! Ei vähän vähää. Päinvastoin, koen että vastuuni hyvänä äitinä kantaa niin kauksi, etten syyllistä lapsiani asiasta yhtään ainoa kertaa, vaikka haluaisin niitä lapsenlapsia kuinka kovasti.

Minusta on aika pöyristyttävää, että usein näiden mummoksi haluavien marinaa lapsenlapsettomuudesta hyssytellään, että kyllähän sen ymmärtää, että kun sitä haluaisi niitä lapsenlapsia, niin onhan se hirveä pettymys, jos niitä ei tulekaan. Olen aivan eri mieltä! Aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään itsensä yhdessä jos toisessakin seikassa (ei saa myöskään mököttää lapsensa puolisonvalintaa), ja ymmärtää, missä rajat menevät. Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste.

Oletkohan sinä mahdollisesti se anoppi joka piinaa lapsi asioilla lastasi ja miniääsi :D keskustelu --> ANOPIN KÄSiTTÄMÄTÖN SUHTAUTUMINEN SIIHEN, ETTEI LAPSIA OLE TULOSSA

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset haluavat erilaisia asioita; jotkut haluavat lähikauppaan töihin, jotkut kansainväliselle asiantuntijauralle. Jotkut haluavat naimisiin, jotkut haluavat olla sinkkuja. Jotkut haluavat asia maalla, jotkut kaupungissa. Jotkut haluavat lapsia, jotkut eivät. Jos toisten valinnoista haluaa itselleen ongelman tehdä, aiheita kyllä riittää. Ei lasten haluamattomuus/vanhemmaksi haluamattomuus ole sen kummallisempaa kuin minkään muunkaan. Kaikkia eivät kiinnosta samat asiat muutenkaan.

Jos lähtee lapsia hankkimaan sillä mielellä, että kyllä nämä aikanaan tekevät kaiken minun mieleni mukaan, on kyllä väärä ajattelumalli. Kun sillä lapsella on omakin tahto; vaikka kuinka vanhemmat haluaisivat siitä insinööriä, mutta se haluaakin autonkorjaajaksi, niin nyt on tehty väärin vanhempia kohtaan, niinkö? Tai jos se ei otakaan miehekseen sitä fiksua umpiraitista urheilijanörttiä vaan juntin kaljaanmenevän elämäntapatyöttömän, niin vääryyttä on taas koettu? Ja kun se ei hanki lapsia, niin jo on varsinainen vääryys? Ihan oikeastiko sellainen lapsi olisi hyvä, joka vielä aikuisenakin pyrkii kaikessa tekemään vanhempiensa mielen mukaan vaikka se olisi omaa tahtoa vastaan? Ja ovatko vanhemmat, jotka ajattelevat näin, kasvattaneet jälkikasvuaan lannistamalla kun ovat ihmeissään jos aikuinen ei teekään heidän tahtonsa mukaan?

Hienosti sanottu! AP

huhhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä ihmeen oikeudella?

Itse olen lapseni tehnyt ja he ovat aikuisia. Kumpikin on parisuhteessa, mutteivat ainakaan nyt suunnittele lasten hankkimista ja ovat sitä meiltä, ettei varmaan koskaan. He ovat vielä nuoria ja mieli voi muuttua, mutta voihan olla, etteivät tosiaan lapsia hanki koskaan.

Minusta olisi todella jännittävää ja mukavaa tulla mummiksi! Mutta koen, ettei minulla ole mitään oikeutta ottaa asiaa puheeksi koskaan lasteni kanssa, ei esittää toivetta saati alkaa arvostella asiaa, vaikkei niitä lapsenlapsia tulisi koskaan. Eihän asia kuulu minulle tippaakaan! Ei vähän vähää. Päinvastoin, koen että vastuuni hyvänä äitinä kantaa niin kauksi, etten syyllistä lapsiani asiasta yhtään ainoa kertaa, vaikka haluaisin niitä lapsenlapsia kuinka kovasti.

Minusta on aika pöyristyttävää, että usein näiden mummoksi haluavien marinaa lapsenlapsettomuudesta hyssytellään, että kyllähän sen ymmärtää, että kun sitä haluaisi niitä lapsenlapsia, niin onhan se hirveä pettymys, jos niitä ei tulekaan. Olen aivan eri mieltä! Aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään itsensä yhdessä jos toisessakin seikassa (ei saa myöskään mököttää lapsensa puolisonvalintaa), ja ymmärtää, missä rajat menevät. Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste.

Oletkohan sinä mahdollisesti se anoppi joka piinaa lapsi asioilla lastasi ja miniääsi :D keskustelu --> ANOPIN KÄSiTTÄMÄTÖN SUHTAUTUMINEN SIIHEN, ETTEI LAPSIA OLE TULOSSA

En ole, mutta käynpä lukemassa ketjun. AP

Vierailija kirjoitti:

Tästä olen samaa mieltä : "Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste."

En erityisemmin halua isoäidiksi. Silti minusta halutaan sellainen tehdä ja vieläpä lapsenlasta runsaasti hoitava ja aikaansa tälle uhraava. Miksi ihmeessä? Jos tekee sen valinna, että haluaa lapsen, niin pitää ymmärtää, että toisen muuhun kuin biologiseen isoäitiyteen ei voi vaikuttaa.

Poikani vaimo sai lapsen. Jaha, se siitä, Ei kosketa minua mitenkään. Silti miniän valintana on, että minä olen hoitoautomaatti.

Poikasi vaimo sai lapsen, mutta poikasi ei? Miksi vain miniä aikoo tehdä sinusta  hoitoautomaatin, mutta poikasi ei? Onko lapsi sinun poikasi lapsi? Jos on, eikö pojankin kuuluisi hoitaa lasta, eikä vain miniän? Eikö poikasi silloin myöskin samalla lailla vaadi sinua hoitamaan lastaan, kuin miniäkin? Vai onko lastenhoito kokonaan vain miniän kontolla. Pojallasi ei siihen ole osaa eikä arpaa? Miksi aina vain miniää syytetään, ei koskaan sitä omaa poikaa. Ihan kuin lastenhoito kuuluisi vain äideille. Isät on ulkoistettu kokonaan.

Tämä varmasti tuli tuon toisen ketjun innoittamana. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka minulla kaksi lasta onkin ja välit isovanhempiin ovat hyvät.

Käänteisenä se myös tarkoittaa sitä, että ei mummoilla ole "oikeuksia" olemassaoleviin lapsenlapsiin, vaan heidän pitää tyytyä siihen yhteydenpitoon ja osallistumiseen minkä vanhemmat suovat. Isovanhemmilla ei ole sen suurempia oikeuksia puuttua vauvanhoitoon, kasvatukseen, elämän pieniin ja suuriin valintoihin, sen enemmän kuin vastaantulevalla kaduntallaajalla. Eikä isovanhemmilla ole mitään erityisoikeutta/asemaa lastenhoitajaksi, vaan vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa ja milloin tämä tapahtuu. Sehän myös totta kai tarkoittaa sitä, että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta toimia lastenhoitajina.

Meillä onneksi on mennyt hyvin asiat. On tullut luonnostaan juuri sopivanlaiset välit, ja ei rasiteta isovanhempia kohtuuttomasti lastenhoidolla, mutta välillä heitä kysellään korostaen että on lupa kieltäytyäkin ja se on ihan ok. Kukaan ei meille itkenyt ennen lasten syntymää, kuinka he haluavat lapsenlapsia. Onneksi!

Melko usein nämä lapsenlapsettomuutta syvästi surevat unohtavat, että jos se lapsenlapsi syntyy niin se on ihan oikea elävä ihmisenalku, jolle tärkein tuki ja turva ovat vanhemmat. Lapsenlapsi ei ole lahja isovanhemmalle, ei hänen vanhuudenpäiville tehty viihdyke, hän ei kanna elämäntarkoituksen taakkaa, eikä hän ole revanssin mahdollisuus vanhemmuuteen. Kyllä isovanhemmaksi tulo saa olla hieno hetki elämässä, mutta on ymmärrettävä että se on hienompi hetki vanhemmille ja nyt on heidän aikansa nauttia lapsista.

Minä itse ainakin aion nauttia tästä pikkulapsiajasta niin, että en jää katumaan kuinka en ollut läsnä tai silloin arvostanut tarpeeksi tätä hetkeä. Kun/jos tulen isovanhemmaksi niin autan tarvittaessa ja olen tukena vanhemmille heidän suuressa tehtävässään heidän toivomalla tavalla - muistaen itsekin nauttia vapaudestani. Minun asemani ei ole neuvoa, tuomita, päteä tai omia. Minun paikkani on iloita ja rakastaa, kunnioittaa ja vahvistaa, ja se velvollisuus on nimenomaan omia lapsiani kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Toiveet omasta elämästään = halu saada lapsenlapsia? Toiveet omasta elämästä ovat riippuvaisia muiden elämässään tekemistä asioista?  Ei voi oikein sanoa "omaksi elämäksi" sellaista, minkä toteutuminen riippuu kokonaan jostakin muusta kuin itsestä. Tässä on jo perustavaa laatua oleva virhe ajatustasolla; MINÄ jään paitsi jostakin ellen saa jotakin, jota en voi kuitenkaan itse hankkia. Oman onnellisuuden ulkoistamista muille?

Hyväksymisongelma on jossakin muualla kuin ap:ssa.

Ikääntyvällä äidillä voi aivan hyvin olla omia toiveita ja lapsilla on omat toiveensa ja suunnitelmansa. Näkisin tämän niin, että näistä asioista voi aivan hyvin keskustella hyvässä hengessä, mutta päiden itsepäinen yhteen hakkaaminen ei kannata. Vanhempi voi parhaimmillaan tarjota jälkikasvulleen arvokasta tietoa ja tukea päätöksenteossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä varmasti tuli tuon toisen ketjun innoittamana. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka minulla kaksi lasta onkin ja välit isovanhempiin ovat hyvät.

Käänteisenä se myös tarkoittaa sitä, että ei mummoilla ole "oikeuksia" olemassaoleviin lapsenlapsiin, vaan heidän pitää tyytyä siihen yhteydenpitoon ja osallistumiseen minkä vanhemmat suovat. Isovanhemmilla ei ole sen suurempia oikeuksia puuttua vauvanhoitoon, kasvatukseen, elämän pieniin ja suuriin valintoihin, sen enemmän kuin vastaantulevalla kaduntallaajalla. Eikä isovanhemmilla ole mitään erityisoikeutta/asemaa lastenhoitajaksi, vaan vanhemmat päättävät kuka lasta hoitaa ja milloin tämä tapahtuu. Sehän myös totta kai tarkoittaa sitä, että isovanhemmilla ei ole velvollisuutta toimia lastenhoitajina.

Meillä onneksi on mennyt hyvin asiat. On tullut luonnostaan juuri sopivanlaiset välit, ja ei rasiteta isovanhempia kohtuuttomasti lastenhoidolla, mutta välillä heitä kysellään korostaen että on lupa kieltäytyäkin ja se on ihan ok. Kukaan ei meille itkenyt ennen lasten syntymää, kuinka he haluavat lapsenlapsia. Onneksi!

Melko usein nämä lapsenlapsettomuutta syvästi surevat unohtavat, että jos se lapsenlapsi syntyy niin se on ihan oikea elävä ihmisenalku, jolle tärkein tuki ja turva ovat vanhemmat. Lapsenlapsi ei ole lahja isovanhemmalle, ei hänen vanhuudenpäiville tehty viihdyke, hän ei kanna elämäntarkoituksen taakkaa, eikä hän ole revanssin mahdollisuus vanhemmuuteen. Kyllä isovanhemmaksi tulo saa olla hieno hetki elämässä, mutta on ymmärrettävä että se on hienompi hetki vanhemmille ja nyt on heidän aikansa nauttia lapsista.

Minä itse ainakin aion nauttia tästä pikkulapsiajasta niin, että en jää katumaan kuinka en ollut läsnä tai silloin arvostanut tarpeeksi tätä hetkeä. Kun/jos tulen isovanhemmaksi niin autan tarvittaessa ja olen tukena vanhemmille heidän suuressa tehtävässään heidän toivomalla tavalla - muistaen itsekin nauttia vapaudestani. Minun asemani ei ole neuvoa, tuomita, päteä tai omia. Minun paikkani on iloita ja rakastaa, kunnioittaa ja vahvistaa, ja se velvollisuus on nimenomaan omia lapsiani kohtaan.

Aivan ihana kirjoitus, joka herkisti mieleni. Kiitos tästä puheenvuorostasi. AP

Vierailija kirjoitti:

Siis millä ihmeen oikeudella?

Eikös täällä ole aina toitotettu, että naisella,ja vain naisella, on oikeus omaan ruumiiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä olen samaa mieltä : "Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste."

En erityisemmin halua isoäidiksi. Silti minusta halutaan sellainen tehdä ja vieläpä lapsenlasta runsaasti hoitava ja aikaansa tälle uhraava. Miksi ihmeessä? Jos tekee sen valinna, että haluaa lapsen, niin pitää ymmärtää, että toisen muuhun kuin biologiseen isoäitiyteen ei voi vaikuttaa.

Poikani vaimo sai lapsen. Jaha, se siitä, Ei kosketa minua mitenkään. Silti miniän valintana on, että minä olen hoitoautomaatti.

Ei varmaan kannata avata suutansa ja sanoa "ei".

Ei siitä ole apua. Vaikka kieltäydyn, lapsen kanssa ollaan oven takana, kun "on niin ikävä mummia". Siinä on pakko vetää takki päälle ja ilmoittaa, että harmi, mutta olen jo sopinut muuta. Ei nuoret äidi kuuntele muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä luotan oman esimerkin voimaan: me saatiin lasten isän kanssa viettää tarpeeksi monta vuotta dinkkinä, matkustellen, opiskellen, harrastaen, töitä tehden, rempaten.  Halusimme lapsia ja saimme niitä kolme ja eläminen säädettiin kodin ja työn ollessa ykkösasemassa. Lasten kanssa on vietetty aikaa, luettu, harrastettu, reissattu, ja lapset ovat oppineet arvostamaan tasa-arvoista tekemistä, perheenjäseniään ja ymmärtämään opiskelun & työnteon merkityksen.  Heistä on ollut hienoa, että ollaan perheenä oltu ja edelleen yhteen hiileen puhaltava yksikkö.   He ovat itse kokeneet, että vanhemmuuden saa sujumaan ja sisaruksista on valtavasti iloa.  

Kuulostaa mukavalta, mutta tarkoitin avausviestilläni, että jos kaikesta huiolimatta lapsesi eivät hankkisi lapsia.

Meillä on ollut kiva perhe-elämä, ollaan mieheni kanssa oltu onnellisesti naimisissa lähes 30 vuotta, on reissattu yhdessä ja erikseen, on sellaista läheistä insidervitsailua perheessä, ihanaa yhteistä huumoria, lapsemme kehuvat lapsuuttaan onnelliseksi ja kivaksi, on otettu lasten kumppanit sydämellisesti vastaan jne. Mutta koen, että he suunnittelevat elämänsä kuitenkin täysin itsenäisesti ilman mielenilmauksiani heidän valinnoistaan. AP

Luottaisin siihen, että näistä asioistakin voi perheen sisällä keskustella hyvässä hengessä. Ainoa mitä vanhemmat voivat tässäkin tapauksessa tehdä on tarjota omaa kokemusta ja näkemystä avuksi esim. siinä millaista arjen pyörittäminen on ja miten sitä voi helpottaa. Lasten asia on sitten se, miten he haluavat toimia. Jos lopputulemana on, että he eivät päädy hankkimaan lapsia, se on heidän päätöksensä. 

En siis asennoituisi siten, että on hirveen ärsyttävää, jos äidillä tai anopilla niitä omia odotuksia on. fiksu äiti/anoppi miettii, ennen kuin puhuu, ja toivottavasti lapsi/miniä/vävy toimii samoin.  Riitely ja vaatiminen on ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Ei olemme ihan samaa mieltä, emme voi rajoittaa mitä toiset toivovat elämältään, mutta lapsenlapsia ei pidä tivata. Mutta on niitä oikeus toivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä nähnyt tällaisia märiseviä mummoksi haluavia, jotka asiaan lastensa elämässä puuttuisivat?

Minä en ole. Palstalla kuultua. Siinäkin ollaan kuultu vain yhden ihmisen väritetty kertomus. Ei siitä nyt sentään kannata ärsyyntyä suunnattomasti

Olen kyllä. Työpaikallani on näitä kyllä aika paljon. AP

Kai kavereille saa kertoa että toivoo lastenlapsia. Ei siinä mitään pahaa ole

Olen itsekin kohta mummoiässä, töissä naisvaltaisella alalla enkä koskaan ok nähnyt aloituksessa kuvaamaasi hahmoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Siis mistä olet eri mieltä? Itsekin kerrot toivovadi lapsenlapsia.

Minä taas olen sinun kanssasi eri mieltä siitä ettei tätä toivetta saisi mainita. Saa kertoa töissä ja kavereilleen. Saa kertoa jopa lapselleen. Kunhan ei ala "märistä" kuten aloituksessasi kuvaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä nähnyt tällaisia märiseviä mummoksi haluavia, jotka asiaan lastensa elämässä puuttuisivat?

Minä en ole. Palstalla kuultua. Siinäkin ollaan kuultu vain yhden ihmisen väritetty kertomus. Ei siitä nyt sentään kannata ärsyyntyä suunnattomasti

Olen kyllä. Työpaikallani on näitä kyllä aika paljon. AP

Kai kavereille saa kertoa että toivoo lastenlapsia. Ei siinä mitään pahaa ole

Olen itsekin kohta mummoiässä, töissä naisvaltaisella alalla enkä koskaan ok nähnyt aloituksessa kuvaamaasi hahmoa.

Kyllä ihmiset ovat hyvin erilaisia työkavereille ja kavereille kuin omille aikuisille lapsilleen. Et voi tietää kuka itkee joka kerta lapselleen tämän valintoja ja kuka ei. Et voi tietää myöskään millainen joku on isovanhempana. Varsinkin isovanhemmuudessa ihmiset ovat hyvin ulkokultaisia. Joku joka ei hoidakoskaan lapsenlapsia antaa vaikutelman että on heidän kanssaan viikottain, kun taas joku joka korostaa ettei hän puutu aikuisten lasten ja lastenlasten elämään saattaakin suorastaan terrorisoida heidän elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et nyt ap halua hyväksyä, että toisilla  on omasta elämästään sellainen käsitys ja toiveet sen suhteen sellaiset kuin he haluavat. Huonoa käytöstä (sitä lastenlasten tivaamista omilta lapsilta) ei voi pitää hyvänä käytöksenä ja reiluna, mutta halua saada lapsenlapsia ei voine pitää yhtään sen huonompana toiveena kuin sitä omien lasten saamista tai muutakaan aivan luonnollista asiaa elämässä. 

Juuri tästä olen eri mieltä. Tai voi toivoa hiljaa omassa mielessään, muttei mainita tai edes kautta rantain vihjata asiasta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei näin henkilökohtaisesta ja usein arkaluontoisesta asiasta pidä mainita lapsilleen mitään toiveitaan. Jos lapseni olisi homoseksuaali, en myöskään sanoisi, että voi kun olisit hetero, vaikka kuinka se olisi toiveeni. AP

Siis mistä olet eri mieltä? Itsekin kerrot toivovadi lapsenlapsia.

Nimenomaan siitä, ettei toivetta saisi sanoa ääneen, kuten taisin jo useampaan kertaan mainitakin. AP

Saatko sinä ap kertoa omia toiveitasi ääneen? Sehän voi tuntua jonkunmielestä kohtuuttomalta. 

Vierailija kirjoitti:

Saatko sinä ap kertoa omia toiveitasi ääneen? Sehän voi tuntua jonkunmielestä kohtuuttomalta. 

Jos toiveeni on sellainen, että se toteuttminen mullistaisi toisen ihmisen elämän kokonaan, se on mielestäni toive, josta minun on syytä vaieta. Lasteni elämän isot kysymykset ja ratkaisut ovat niitä, enkä esitä niiden tiimoilta omia toiveitani. AP