Lue keskustelun säännöt.
Minua ärsyttää sunnattomasti, kun ajatellaan, että varsinkin ikääntyvän naisen lähes perusoikeuksiin kuuluu isoäidiksi tuleminen
11.01.2017 |
Siis millä ihmeen oikeudella?
Itse olen lapseni tehnyt ja he ovat aikuisia. Kumpikin on parisuhteessa, mutteivat ainakaan nyt suunnittele lasten hankkimista ja ovat sitä meiltä, ettei varmaan koskaan. He ovat vielä nuoria ja mieli voi muuttua, mutta voihan olla, etteivät tosiaan lapsia hanki koskaan.
Minusta olisi todella jännittävää ja mukavaa tulla mummiksi! Mutta koen, ettei minulla ole mitään oikeutta ottaa asiaa puheeksi koskaan lasteni kanssa, ei esittää toivetta saati alkaa arvostella asiaa, vaikkei niitä lapsenlapsia tulisi koskaan. Eihän asia kuulu minulle tippaakaan! Ei vähän vähää. Päinvastoin, koen että vastuuni hyvänä äitinä kantaa niin kauksi, etten syyllistä lapsiani asiasta yhtään ainoa kertaa, vaikka haluaisin niitä lapsenlapsia kuinka kovasti.
Minusta on aika pöyristyttävää, että usein näiden mummoksi haluavien marinaa lapsenlapsettomuudesta hyssytellään, että kyllähän sen ymmärtää, että kun sitä haluaisi niitä lapsenlapsia, niin onhan se hirveä pettymys, jos niitä ei tulekaan. Olen aivan eri mieltä! Aikuisen ihmisen pitää pystyä hillitsemään itsensä yhdessä jos toisessakin seikassa (ei saa myöskään mököttää lapsensa puolisonvalintaa), ja ymmärtää, missä rajat menevät. Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste.
Kommentit (52)
Harvinaisen viisasta puhetta. Kiitos siitä! Itsekään en aio lapsia hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma nuoruus jäi joskus elämättä ja olenkin sanonut lapsille että eläkää omaa elämäänne ja nauttikaa. En ole odottanut lapsenlapsia mutta olen niitä pari saanut. Aivan ihania ne on mutta ei niitä kenenkään ole pakko hankkia. Ap on oikeassa siinä että lasten hankinta ja kasvatus on jokaisen perheen oma asia.
Osaan nyt myös nauttia elämästä enkä pyhitä kaikkea aikaani lastenlapsille.
Ehkä tästä asiasta pidetään vaan paljon ääntä, että niitä "mummot" haluaa. Itsekään en kaipaa lapsenlapsia. Itsellä 4 lasta, jo aikuisia, mutta en kaipaa lapsenlapsia . Haluan olla jo rauhassa lastenhoidolta. Lapset saa tehdä ihan niin kuin haluavat. Keneltäkään en tule jälkikasvua vaatimaan.Tulevaisuuden Suomikaan ei välttämättä ole sellainen johon kannattaa lapsia tehdä.
Jaa. Mä petyn kyllä suunnattomasti jos minusta ei koskaan tule isoäitiä.
Katson, että kasvatukseni on mennyt ihan pieleen ja olen ollut todella huono ja paha äiti jos käy niin, etteivät lapseni haluakaan itse ryhtyä vanhemmiksi. Voiko enää rankempaa todistusta omasta epäonnistumisesta olla?
Olen samaa mieltä. Mutta ilman kiihkoa tai tarvetta kummastella kenenkään toisen käytöstä. Tai tarvetta provosoida ihmisiä riitelemään palstalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan. Sitten menee välit aikuisiin lapsiin tai ainakin tulee jännitteitä, mutta kun se isoäitiys on niin tärkeä juttu, että sen vuoksi vaikka välit saavat mennä. Vaikkei sekään niitä lapsenlapsia tuo, mutta pääasia että saa asiasta huomautella.
Tästä olen samaa mieltä : "Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste."
En erityisemmin halua isoäidiksi. Silti minusta halutaan sellainen tehdä ja vieläpä lapsenlasta runsaasti hoitava ja aikaansa tälle uhraava. Miksi ihmeessä? Jos tekee sen valinna, että haluaa lapsen, niin pitää ymmärtää, että toisen muuhun kuin biologiseen isoäitiyteen ei voi vaikuttaa.
Poikani vaimo sai lapsen. Jaha, se siitä, Ei kosketa minua mitenkään. Silti miniän valintana on, että minä olen hoitoautomaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä nähnyt tällaisia märiseviä mummoksi haluavia, jotka asiaan lastensa elämässä puuttuisivat?
Minä en ole. Palstalla kuultua. Siinäkin ollaan kuultu vain yhden ihmisen väritetty kertomus. Ei siitä nyt sentään kannata ärsyyntyä suunnattomasti
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä petyn kyllä suunnattomasti jos minusta ei koskaan tule isoäitiä.
Katson, että kasvatukseni on mennyt ihan pieleen ja olen ollut todella huono ja paha äiti jos käy niin, etteivät lapseni haluakaan itse ryhtyä vanhemmiksi. Voiko enää rankempaa todistusta omasta epäonnistumisesta olla?
Hassu :D
Onhan muitakin syitä, esim. maailman tilanne ym. Jokainen miettii, minkälaiseen maailmaan haluaa lapsia tehdä. Ei lasten hankkiminen tai hankkimattomuus ole mikään kasvatuksen tulos, vaan vastuulliset ihmiset miettivät ja puntaroivat omia ratkaisujaan monelta kantilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä olen samaa mieltä : "Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste."
En erityisemmin halua isoäidiksi. Silti minusta halutaan sellainen tehdä ja vieläpä lapsenlasta runsaasti hoitava ja aikaansa tälle uhraava. Miksi ihmeessä? Jos tekee sen valinna, että haluaa lapsen, niin pitää ymmärtää, että toisen muuhun kuin biologiseen isoäitiyteen ei voi vaikuttaa.
Poikani vaimo sai lapsen. Jaha, se siitä, Ei kosketa minua mitenkään. Silti miniän valintana on, että minä olen hoitoautomaatti.
Ei varmaan kannata avata suutansa ja sanoa "ei".
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä nähnyt tällaisia märiseviä mummoksi haluavia, jotka asiaan lastensa elämässä puuttuisivat?
Minä en ole. Palstalla kuultua. Siinäkin ollaan kuultu vain yhden ihmisen väritetty kertomus. Ei siitä nyt sentään kannata ärsyyntyä suunnattomasti
Olen kyllä. Työpaikallani on näitä kyllä aika paljon. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luotan oman esimerkin voimaan: me saatiin lasten isän kanssa viettää tarpeeksi monta vuotta dinkkinä, matkustellen, opiskellen, harrastaen, töitä tehden, rempaten. Halusimme lapsia ja saimme niitä kolme ja eläminen säädettiin kodin ja työn ollessa ykkösasemassa. Lasten kanssa on vietetty aikaa, luettu, harrastettu, reissattu, ja lapset ovat oppineet arvostamaan tasa-arvoista tekemistä, perheenjäseniään ja ymmärtämään opiskelun & työnteon merkityksen. Heistä on ollut hienoa, että ollaan perheenä oltu ja edelleen yhteen hiileen puhaltava yksikkö. He ovat itse kokeneet, että vanhemmuuden saa sujumaan ja sisaruksista on valtavasti iloa.
Vierailija kirjoitti:
Minä luotan oman esimerkin voimaan: me saatiin lasten isän kanssa viettää tarpeeksi monta vuotta dinkkinä, matkustellen, opiskellen, harrastaen, töitä tehden, rempaten. Halusimme lapsia ja saimme niitä kolme ja eläminen säädettiin kodin ja työn ollessa ykkösasemassa. Lasten kanssa on vietetty aikaa, luettu, harrastettu, reissattu, ja lapset ovat oppineet arvostamaan tasa-arvoista tekemistä, perheenjäseniään ja ymmärtämään opiskelun & työnteon merkityksen. Heistä on ollut hienoa, että ollaan perheenä oltu ja edelleen yhteen hiileen puhaltava yksikkö. He ovat itse kokeneet, että vanhemmuuden saa sujumaan ja sisaruksista on valtavasti iloa.
Kuulostaa mukavalta, mutta tarkoitin avausviestilläni, että jos kaikesta huiolimatta lapsesi eivät hankkisi lapsia.
Meillä on ollut kiva perhe-elämä, ollaan mieheni kanssa oltu onnellisesti naimisissa lähes 30 vuotta, on reissattu yhdessä ja erikseen, on sellaista läheistä insidervitsailua perheessä, ihanaa yhteistä huumoria, lapsemme kehuvat lapsuuttaan onnelliseksi ja kivaksi, on otettu lasten kumppanit sydämellisesti vastaan jne. Mutta koen, että he suunnittelevat elämänsä kuitenkin täysin itsenäisesti ilman mielenilmauksiani heidän valinnoistaan. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä petyn kyllä suunnattomasti jos minusta ei koskaan tule isoäitiä.
Katson, että kasvatukseni on mennyt ihan pieleen ja olen ollut todella huono ja paha äiti jos käy niin, etteivät lapseni haluakaan itse ryhtyä vanhemmiksi. Voiko enää rankempaa todistusta omasta epäonnistumisesta olla?
Hassu :D
Onhan muitakin syitä, esim. maailman tilanne ym. Jokainen miettii, minkälaiseen maailmaan haluaa lapsia tehdä. Ei lasten hankkiminen tai hankkimattomuus ole mikään kasvatuksen tulos, vaan vastuulliset ihmiset miettivät ja puntaroivat omia ratkaisujaan monelta kantilta.
Ei se ole hassua vaan surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä petyn kyllä suunnattomasti jos minusta ei koskaan tule isoäitiä.
Katson, että kasvatukseni on mennyt ihan pieleen ja olen ollut todella huono ja paha äiti jos käy niin, etteivät lapseni haluakaan itse ryhtyä vanhemmiksi. Voiko enää rankempaa todistusta omasta epäonnistumisesta olla?
Hassu :D
Onhan muitakin syitä, esim. maailman tilanne ym. Jokainen miettii, minkälaiseen maailmaan haluaa lapsia tehdä. Ei lasten hankkiminen tai hankkimattomuus ole mikään kasvatuksen tulos, vaan vastuulliset ihmiset miettivät ja puntaroivat omia ratkaisujaan monelta kantilta.Ei se ole hassua vaan surullista.
Musta on nimenomaan hassua, jos kokee olevansa huono ja paha äiti, jos oma lapsi ei haluakaan perustaa perhettä. Niin kornia päättelyä, että on jo hassua.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Mä petyn kyllä suunnattomasti jos minusta ei koskaan tule isoäitiä.
Katson, että kasvatukseni on mennyt ihan pieleen ja olen ollut todella huono ja paha äiti jos käy niin, etteivät lapseni haluakaan itse ryhtyä vanhemmiksi. Voiko enää rankempaa todistusta omasta epäonnistumisesta olla?
Todella outoa ajatella, että on epäonnistunut vanhempana jos lapset eivät tee lapsia. Ikinä ei moinen ole käynyt mielessä. Mutta sen tiedän, että moni ihminen, joka ei kotona ole saanut nauttia hyvästä ja turvallisesta ympäristöstä, hommaa jo nuorena oman perheen/lapsia, koska haluuaa saada jotakin "omaa ja pysyvää" sen jatkuvan epävarmuuden ja pahoinvoinnin siaan jota omassa kotona on ollut. Ja moni omakin ystävä/kaveri joilla oli huonot kotiolot ja "huonot" vanhemmat,(väkivaltaa, päihdeongelmia, välinpitämättömyyttä) teki nuorena lapsia, eikä todellakaan voi sanoa, että heidän vanhempansa olisivat "onnistuneet" vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä olen samaa mieltä : "Omia valintoja voi säädellä, muiden ei ja siinä ne rajat menevät ja piste."
En erityisemmin halua isoäidiksi. Silti minusta halutaan sellainen tehdä ja vieläpä lapsenlasta runsaasti hoitava ja aikaansa tälle uhraava. Miksi ihmeessä? Jos tekee sen valinna, että haluaa lapsen, niin pitää ymmärtää, että toisen muuhun kuin biologiseen isoäitiyteen ei voi vaikuttaa.
Poikani vaimo sai lapsen. Jaha, se siitä, Ei kosketa minua mitenkään. Silti miniän valintana on, että minä olen hoitoautomaatti.
Ei varmaan kannata avata suutansa ja sanoa "ei".
No, asenteesta kertonee paljon sekin, että kommentoija puhuu miniän, ei poikansa, lapsesta...
Ap:lla on ihailtava asenne! On nimittäin näitäkin, jotka haluavat lapsenlapsia jokaiselta lapseltaan, eli mikään ei riitä. Nimimerkillä omalla äidilläni on 4 lasta ja 7 lastenlasta, mutta silti oma lapsettomuuteni on hänelle suunnaton ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Oma nuoruus jäi joskus elämättä ja olenkin sanonut lapsille että eläkää omaa elämäänne ja nauttikaa. En ole odottanut lapsenlapsia mutta olen niitä pari saanut. Aivan ihania ne on mutta ei niitä kenenkään ole pakko hankkia. Ap on oikeassa siinä että lasten hankinta ja kasvatus on jokaisen perheen oma asia.
Osaan nyt myös nauttia elämästä enkä pyhitä kaikkea aikaani lastenlapsille.
Tuo kuulostaa kyllä ikävästi siltä että se lastenlasten kanssa vietetty aika ei ole sitä elämästä nauttimista...
Ihmiset haluavat erilaisia asioita; jotkut haluavat lähikauppaan töihin, jotkut kansainväliselle asiantuntijauralle. Jotkut haluavat naimisiin, jotkut haluavat olla sinkkuja. Jotkut haluavat asia maalla, jotkut kaupungissa. Jotkut haluavat lapsia, jotkut eivät. Jos toisten valinnoista haluaa itselleen ongelman tehdä, aiheita kyllä riittää. Ei lasten haluamattomuus/vanhemmaksi haluamattomuus ole sen kummallisempaa kuin minkään muunkaan. Kaikkia eivät kiinnosta samat asiat muutenkaan.
Jos lähtee lapsia hankkimaan sillä mielellä, että kyllä nämä aikanaan tekevät kaiken minun mieleni mukaan, on kyllä väärä ajattelumalli. Kun sillä lapsella on omakin tahto; vaikka kuinka vanhemmat haluaisivat siitä insinööriä, mutta se haluaakin autonkorjaajaksi, niin nyt on tehty väärin vanhempia kohtaan, niinkö? Tai jos se ei otakaan miehekseen sitä fiksua umpiraitista urheilijanörttiä vaan juntin kaljaanmenevän elämäntapatyöttömän, niin vääryyttä on taas koettu? Ja kun se ei hanki lapsia, niin jo on varsinainen vääryys? Ihan oikeastiko sellainen lapsi olisi hyvä, joka vielä aikuisenakin pyrkii kaikessa tekemään vanhempiensa mielen mukaan vaikka se olisi omaa tahtoa vastaan? Ja ovatko vanhemmat, jotka ajattelevat näin, kasvattaneet jälkikasvuaan lannistamalla kun ovat ihmeissään jos aikuinen ei teekään heidän tahtonsa mukaan?
En ole koskaan kuullut miesten marisevan lapsenlapsen puutetta. Suhtautuvat asiaan rauhallisesti.