Mies syö mun karkit
Ostin pari viikkoa sitten fazerin boksin jota ostaessani kerroin miehelle että nämä on musta tosi hyviä ja oon etsinyt niitä koko joulun. No viikko sitten avasin sen ja otin pari, yön aikana mies oli syönyt koko laatikon ja jättänyt mulle yhden..
Tälläiset tapaukset on toistunu monesti joten sanoin että ei ollut mukava juttu ja luulin että olisi ottanut opikseen mutta ei..
Meillä oli kilon painoinen konvehtirasia jossa oli molemmilla omat puolet (tämä sen takia, että mies söisi muuten kaikki hyvät yksikseen.) Kerroin miehelle eilen illalla että ne kukkakarkit on mun lemppareita sitten että älä vaan mene niitä syömään jos mun puolta on jollain tavalla pakko mennä tuhoamaan. Mutta huomasimpa että ketku oli syönyt jokaikisen kukkakarkkini ja vaihtanut tilalle omia minttukarkkejaan!!
Eli kyse ei ollut edes siitä, ettei sillä ollut mitään suklaata mitä syödä vaan sillä olisi ollut omalla puolellaan jäljellä ties mitä mutta oli pakko saada just niitä tiettyjä.
Pikku juttu, mutta kun joka kerta toistuu niin alkaa jo häiritä. Enkä haluaisi valittaa jostain karkeista, mutta luulisi silti aikuisella miehellä olevan sen verran tajua ettei joka kerta tekisi samaa juttua.
Pitää alkaa piilottaa karkit siltä. Laitoin viestiä, että voi sitten koulusta tullesta hakea mulle vaikka irtokarkkeina niitä kukkia.
Onko tälläinen yleistä miesten keskuudessa?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Voi jumaliste, että osaa olla tyhmää hommaa. Mä en ymmärrä näitä mun puoli sun puoli pariskuntia. Ostakaa perkele niin monta suklaarasiaa, ettei niistä tarvi tapella.
Mäkin pidin ennen tälläista ihan hullujen hommana ja haluaisin tosiaan että olis yhteiset karkit, mutta se ei vaan ole mahdollista jos haluan itse syödä niitä ollenkaan.
Ei tekis hyvää terveydellekkään jos kovin montaa tälläisiä kilon rasiaa ostettaisiin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Minä luulin lapsena että miehet ovat kaikki tuollaisia. Olen kyllä hämmästynyt monesti, kun mies tekee jotain ihan arkipäiväisen huomaavaista. Kuten kysyy "mitä" jos ei kuule mitä sanon. Isäni ei ikinä kysyisi äidiltäni, jos ei kuule. Jättää vain huomiotta.
Asiat loksahtivat paikalleen, kun aikuisena tajusin yhtenä kauniina päivänä, että "Hei, minun isänihän on täysi kusipää."
Samoin. Oma puoliso tuntuukin ihan lottovoitolta, koska on täysin isäni vastakohta. Mä olen kuitenkin aina voinut luottaa isän apuun, hän muun muassa laittoi monesti ruokarahaa tilille kun opiskelin. On se silti vaikeaa, että elämäni yksi merkittävä mies on oikeasti puolisona ihan kusipää ja vielä omaa äitiäni kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Oletkohan nyt sokea oman äitisi pelille. Kuulostaa siltä, että näet vain oman isäsi käytöksen etkä osaa nähdä tilannetta objektiivisesti. Siis tämä vain näin hypoteettisesti miehen näkökulmasta katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Voi jumaliste, että osaa olla tyhmää hommaa. Mä en ymmärrä näitä mun puoli sun puoli pariskuntia. Ostakaa perkele niin monta suklaarasiaa, ettei niistä tarvi tapella.
No mitäs perkele sitten tehdään jos toinen jättää aina auton tankkaamatta? Ostetaan perkele bensatankki kellariin? Ostetaan perkele kaksi taloa eikä pidetä mitään yhteyttä, niin ei tarvitse olla kohtelias missään asiassa koskaan. Eihän parisuhteessa voi odottaa huomaavaista käytöstä, vai mitä?
Suklaarasioitakin pitää perkele olla autotalli täynnä ja uusi tilaus joka päivä, niin ei tarvitse siitä viimeisestä tapella ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Minä luulin lapsena että miehet ovat kaikki tuollaisia. Olen kyllä hämmästynyt monesti, kun mies tekee jotain ihan arkipäiväisen huomaavaista. Kuten kysyy "mitä" jos ei kuule mitä sanon. Isäni ei ikinä kysyisi äidiltäni, jos ei kuule. Jättää vain huomiotta.
Asiat loksahtivat paikalleen, kun aikuisena tajusin yhtenä kauniina päivänä, että "Hei, minun isänihän on täysi kusipää."
Samoin. Oma puoliso tuntuukin ihan lottovoitolta, koska on täysin isäni vastakohta. Mä olen kuitenkin aina voinut luottaa isän apuun, hän muun muassa laittoi monesti ruokarahaa tilille kun opiskelin. On se silti vaikeaa, että elämäni yksi merkittävä mies on oikeasti puolisona ihan kusipää ja vielä omaa äitiäni kohtaan.
Sain minäkin isältäni rahaa, tyrkytti pyytämättäkin. Mutta tajusin aika nuorena, että isääni varmasti miellytti ajatus että olen hänestä riippuvainen. Siksi aloin kieltäytyä rahasta. Mutta minun isäni on kyllä tehnyt paljon pahempiakin juttuja kuin kiusannut äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Miksi aina, kun joku syö toisen ruuat, sille jonka ruuat on syöty annetaan määräys ostaa ja valmistaa lisää? Idiootit.
Jos on yhteinen talous, on yhteiset ruuat. Älytöntä jakaa että nämä on mun ja nämä on sun, ja näitä ei saa syödä. Meillä ainakin kaikki ruoka on tarkoitettu syötäväksi ja se saa syödä vaikka kaikki jolla enemmän tekee mieli. Sitten kun loppuu niin ostetaan lisää. Jos tämä ei passaa, niin sitten tosiaan täytyy piilottaa ja salassa syödä sen joka haluaa karkkejansa viikkotolkulla hautoa pölyttymässä.
Ostakaa miehillenne halpaa bulkkisuklaata Lidlistä! Tumma, pähkinäsuklaa, ja tavallinen maksavat enää 36 senttiä/100 g. Voi sitten laittaa omat kalliimmat piiloon, kyllä noi kelpaa miehille ihan hyvin, eivät miehet yleensä ole niin hienohelmoja.
T. Lidl-mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Oletkohan nyt sokea oman äitisi pelille. Kuulostaa siltä, että näet vain oman isäsi käytöksen etkä osaa nähdä tilannetta objektiivisesti. Siis tämä vain näin hypoteettisesti miehen näkökulmasta katsottuna.
Olen mä monesti äidille myös sanonut, että hän voisi jotkin konfliktitilanteet ehkäistä omalla käytöksellään. Kyllä molemmissa on vikaa, mutta isän touhu on monesti tuntunut jo sairaudelta. Yhteen aikaan epäiltiinkin, että hänellä on jokin alkava muistisairaus, mutta se osoittautui toistaiseksi ainakin turhaksi peloksi.
Mirrimurunen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Miksi aina, kun joku syö toisen ruuat, sille jonka ruuat on syöty annetaan määräys ostaa ja valmistaa lisää? Idiootit.
Jos on yhteinen talous, on yhteiset ruuat. Älytöntä jakaa että nämä on mun ja nämä on sun, ja näitä ei saa syödä. Meillä ainakin kaikki ruoka on tarkoitettu syötäväksi ja se saa syödä vaikka kaikki jolla enemmän tekee mieli. Sitten kun loppuu niin ostetaan lisää. Jos tämä ei passaa, niin sitten tosiaan täytyy piilottaa ja salassa syödä sen joka haluaa karkkejansa viikkotolkulla hautoa pölyttymässä.
Miksi sen, jolle ei ole ruokaa, pitää sitä hankkia kun toinen on syönyt kaiken? Miksi se pölyttymässä pitäminen on väärin ja kaiken näkyvillä olevan tauoton hotkiminen on oikein?
Miten tehdään töissä, jos ottaa viimeisen kupillisen kahvia? Se ottaja laittaa lisää. Mutta parisuhteessa ei saisi olla mitään kohteliaisuutta toista kohtaan? Jos huomaavaisuus on tuollainen rasite, ei kannata aloittaa parisuhdetta.
Ja kun tuollaisia neuvoja jakelet, oletan että sinulla ei ole tilannetta että toinen on tyhjentänyt kaapit kun tulet yövuorosta? Ei minullakaan. Mutta joillakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Minä luulin lapsena että miehet ovat kaikki tuollaisia. Olen kyllä hämmästynyt monesti, kun mies tekee jotain ihan arkipäiväisen huomaavaista. Kuten kysyy "mitä" jos ei kuule mitä sanon. Isäni ei ikinä kysyisi äidiltäni, jos ei kuule. Jättää vain huomiotta.
Asiat loksahtivat paikalleen, kun aikuisena tajusin yhtenä kauniina päivänä, että "Hei, minun isänihän on täysi kusipää."
Samoin. Oma puoliso tuntuukin ihan lottovoitolta, koska on täysin isäni vastakohta. Mä olen kuitenkin aina voinut luottaa isän apuun, hän muun muassa laittoi monesti ruokarahaa tilille kun opiskelin. On se silti vaikeaa, että elämäni yksi merkittävä mies on oikeasti puolisona ihan kusipää ja vielä omaa äitiäni kohtaan.
Sain minäkin isältäni rahaa, tyrkytti pyytämättäkin. Mutta tajusin aika nuorena, että isääni varmasti miellytti ajatus että olen hänestä riippuvainen. Siksi aloin kieltäytyä rahasta. Mutta minun isäni on kyllä tehnyt paljon pahempiakin juttuja kuin kiusannut äitiäni.
Mä tiedän, että mun isä nautti siitä kun oltiin pikkusiskon kanssa suhteellisen riippuvaisia hänestä. Otin kuitenkin aina avun vastaan, kun oikeasti tarvitsin sitä. Meidän kahden välinen suhde on alkanut parantua heti sen jälkeen, kun muutin kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Oletkohan nyt sokea oman äitisi pelille. Kuulostaa siltä, että näet vain oman isäsi käytöksen etkä osaa nähdä tilannetta objektiivisesti. Siis tämä vain näin hypoteettisesti miehen näkökulmasta katsottuna.
Olen mä monesti äidille myös sanonut, että hän voisi jotkin konfliktitilanteet ehkäistä omalla käytöksellään. Kyllä molemmissa on vikaa, mutta isän touhu on monesti tuntunut jo sairaudelta. Yhteen aikaan epäiltiinkin, että hänellä on jokin alkava muistisairaus, mutta se osoittautui toistaiseksi ainakin turhaksi peloksi.
24 jatkaa. Osittain tuo kuulostaa kyllä sairaalta kostomentaliteetilta eikä toisiaan kunnioittavan pariskunna osapuolen toiminnalta, siis isäsi puolelta.
Mikä antaa sinulle diktatuurimaista rajotonta valtaa omia ne kukkakarkit automaattisesti itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vaan sinun kiusaamiselta. Ei kukaan kumppaniaan arvostava tuollaista tekisi. Vaikka onkin kyse vain karkeista/suklaista, niin kyllä toi mun mielestä on selkeästi jotain valtapeliä. Oma isä tekee vastaavaa kiusaamista äidilleni edelleen, vaikka on jo yli 70-vuotias...
Minun isäni myös. Ja olen samaa mieltä, valtapelistä kyse. Tarkoitus siis on näyttää, että sinä et ole yhtä hyvä kuin minä. Ja tarkoituksella myös valittu noin pieni asia, että toinen ei kehtaisi tehdä siitä numeroa.
Mä olen katsellut isän touhua lapsesta asti, enkä vaan voi ymmärtää. Hän tekee joka asiasta äidille mahdollisimman paljon kiusaa. Lähtee esim. autolla jonnekin juuri silloin, kun tietää äidillä olevan jotain menoa, lakkasi käymästä äidin kanssa tansseissa jokunen vuosi sitten kun äiti tykkäsi niin kovasti ja näitä riittää. Kylässä eivät käy yhdessä, vaan isä lähtee ihan kiusallaan yksin, eikä edes sano mitään lähtiessään. Yhtäkkiä kuulee vain auton käynnistyvän ja toinen ajaa jo pois. Onneksi äiti on sanalla sanoen vahva nainen, mennyt jo vuosia omia menojaan isästä huolimatta ja opetellut suht kovapintaiseksi isän käytöksen suhteen. Oon kyllä monesti miettinyt, että itse en tuollaista elämää jaksaisi :/
Oletkohan nyt sokea oman äitisi pelille. Kuulostaa siltä, että näet vain oman isäsi käytöksen etkä osaa nähdä tilannetta objektiivisesti. Siis tämä vain näin hypoteettisesti miehen näkökulmasta katsottuna.
Olen mä monesti äidille myös sanonut, että hän voisi jotkin konfliktitilanteet ehkäistä omalla käytöksellään. Kyllä molemmissa on vikaa, mutta isän touhu on monesti tuntunut jo sairaudelta. Yhteen aikaan epäiltiinkin, että hänellä on jokin alkava muistisairaus, mutta se osoittautui toistaiseksi ainakin turhaksi peloksi.
24 jatkaa. Osittain tuo kuulostaa kyllä sairaalta kostomentaliteetilta eikä toisiaan kunnioittavan pariskunna osapuolen toiminnalta, siis isäsi puolelta.
Ei tuossa suhteessa ole ollut enää vuosikymmeniin kunnoitusta toista kohtaan, ainakaan isän puolelta.
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Sinä taidat olla lihava.. Katsos kaikki meistä ei vedä kilon konvehtirasiaa tostanoin vaikka ois kuin herkkua!
Vierailija kirjoitti:
Voi jumaliste, että osaa olla tyhmää hommaa. Mä en ymmärrä näitä mun puoli sun puoli pariskuntia. Ostakaa perkele niin monta suklaarasiaa, ettei niistä tarvi tapella.
Ei toimi, minä syön ne kaikki.
Sitten voin pahoin.
Älä osta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä antaa sinulle diktatuurimaista rajotonta valtaa omia ne kukkakarkit automaattisesti itsellesi?
Luitko tekstiä yhtään? He olivat jakaneet karkit.. Ja mies söi hänenkin puoleltaan kukkakarkit. Mikä antaa miehelle vallan SYÖDÄ KAIKKI kukkakarkit? Puolet hän oli jo syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Sinä taidat olla lihava.. Katsos kaikki meistä ei vedä kilon konvehtirasiaa tostanoin vaikka ois kuin herkkua!
Olen 155cm/43kg ja saatan vetää helpostikin kilon tosta noin vaan, eikä se ole tehnyt minusta auttamatta lihavaa :D
Mirrimurunen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Miksi aina, kun joku syö toisen ruuat, sille jonka ruuat on syöty annetaan määräys ostaa ja valmistaa lisää? Idiootit.
Jos on yhteinen talous, on yhteiset ruuat. Älytöntä jakaa että nämä on mun ja nämä on sun, ja näitä ei saa syödä. Meillä ainakin kaikki ruoka on tarkoitettu syötäväksi ja se saa syödä vaikka kaikki jolla enemmän tekee mieli. Sitten kun loppuu niin ostetaan lisää. Jos tämä ei passaa, niin sitten tosiaan täytyy piilottaa ja salassa syödä sen joka haluaa karkkejansa viikkotolkulla hautoa pölyttymässä.
Siis meillä on kaikki ruoka yhteistä. Ainoastaan karkkien kanssa on nykyään tälläinen systeemi koska haluan joskus puolet karkeista tai edes muutaman lempikarkkini.
Vierailija kirjoitti:
Mirrimurunen kirjoitti:
What, karkki on tarkoitettu syötäväksi. Jos se olis susta niin superhyvää, niin söisit itse kaikki heti. Mun mielestä tuollainen karkin jemmaaminen on parisuhteessa tahallista kiusaamista. Osta lisää jos toinen on syönyt karkit. Simple as that.
Sinä taidat olla lihava.. Katsos kaikki meistä ei vedä kilon konvehtirasiaa tostanoin vaikka ois kuin herkkua!
Sinä taidat olla tyhmä.. Katsos kun karkin syönti ei yksinään tee kenestäkää lihavaa.
Voi jumaliste, että osaa olla tyhmää hommaa. Mä en ymmärrä näitä mun puoli sun puoli pariskuntia. Ostakaa perkele niin monta suklaarasiaa, ettei niistä tarvi tapella.