Lue keskustelun säännöt.
En ansaitse rakkautta
10.01.2017 |
Olen viime aikoina alkanut tuntemaan, että en ansaitse miestä enkä rakkautta. Nyt asia on ihan joka päivä mielessä ja jatkuvasti. Olen hyvä vain yhteen asiaan, en usko että kukaan voi oikeasti rakastaa minua. Jos joku mies on tosissaan minusta kiinnostunut esitän kylmää, koska en ansaitse mitään hyvää. Ansaitsen vain pelkkiä seksisuhteita. Välillä jopa mietin, että jos minut raiskaisi joku en varmaan edes välittäisi. Ovatko kaikki ihmiset muka oikeasti jonkun arvoisia? En usko että olen.
Kommentit (10)
Ensin täytyy oppia rakastamaan itseään, että kykenee ottamaan rakkautta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain välissä luulinkin jo että olen sinut itseni kanssa ja onnellinen. Sitten selvisi, että mies johon olin rakastunut piti minua pelkkänä panosuhteena kaikista lupauksista ja hienoista puheista huolimatta. Koko ajan oli miehellä se oikea nainen odottamassa ja minä tyhmä en tiennyt mitään. Tämän episodin jälkeen olen vain lätrännyt viinalla ja harrastanut irtosuhteita huonojen miesten kanssa. Ehkä mainekin jo mennyt, en tiedä. Nyt minusta tuntuu, että ehkä tuo mies oli oikeassa. Ehkä olenkin pelkkää paskaa ja hyvä vain yhteen asiaan. Koen että seksi on ainoa tapa jolla kukaan mies voi huomata minut. Saan kyllä huomiota paljon, mutta valitsen ne jotka haluavat vain seksiä. Olen kuin pilalle mennyt.
Ap
Sä taidat olla masentunut. Arvotat itsesi muiden kautta eikä se ole oikein. Lopeta se pelkän seksin harrastaminen toviksi ja kanavoi energiasi johonkin kehittävämpään.
Vierailija kirjoitti:
Jossain välissä luulinkin jo että olen sinut itseni kanssa ja onnellinen. Sitten selvisi, että mies johon olin rakastunut piti minua pelkkänä panosuhteena kaikista lupauksista ja hienoista puheista huolimatta. Koko ajan oli miehellä se oikea nainen odottamassa ja minä tyhmä en tiennyt mitään. Tämän episodin jälkeen olen vain lätrännyt viinalla ja harrastanut irtosuhteita huonojen miesten kanssa. Ehkä mainekin jo mennyt, en tiedä. Nyt minusta tuntuu, että ehkä tuo mies oli oikeassa. Ehkä olenkin pelkkää paskaa ja hyvä vain yhteen asiaan. Koen että seksi on ainoa tapa jolla kukaan mies voi huomata minut. Saan kyllä huomiota paljon, mutta valitsen ne jotka haluavat vain seksiä. Olen kuin pilalle mennyt.
Ap
ihan yhtä huono se ensimmäinenkin oli vaikka muuta esitti. Noh kun ei kelpaa kuin jännämiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain välissä luulinkin jo että olen sinut itseni kanssa ja onnellinen. Sitten selvisi, että mies johon olin rakastunut piti minua pelkkänä panosuhteena kaikista lupauksista ja hienoista puheista huolimatta. Koko ajan oli miehellä se oikea nainen odottamassa ja minä tyhmä en tiennyt mitään. Tämän episodin jälkeen olen vain lätrännyt viinalla ja harrastanut irtosuhteita huonojen miesten kanssa. Ehkä mainekin jo mennyt, en tiedä. Nyt minusta tuntuu, että ehkä tuo mies oli oikeassa. Ehkä olenkin pelkkää paskaa ja hyvä vain yhteen asiaan. Koen että seksi on ainoa tapa jolla kukaan mies voi huomata minut. Saan kyllä huomiota paljon, mutta valitsen ne jotka haluavat vain seksiä. Olen kuin pilalle mennyt.
Ap
ihan yhtä huono se ensimmäinenkin oli vaikka muuta esitti. Noh kun ei kelpaa kuin jännämiehet.
Älä tuo tuota jännämiesjuttuasi tähän ketjuun.
Aika kovaa saamattomuutta ja itsesääliä taas. Jos et saa haluamaasi miestä niin tyydy vähän huonompaan. Eikaikki voi saada sitä unelmien ritaria. Ole sitten ilman miestä jos ei kelpaa. Miksi tänne itket?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelin noin mutta en halunnut kyllä antaa seksiä miehille juuri tuosta syystä. Enkä itse kokenut olevani miehille hyvän seksin arvoinen, vaan koin että mies kuin mies etsii naisesta ränniä tai sitten sitä, että jos nainen ei ole ränni, niin miehen sukat pitää silittää ja muutenkin hyysätä.
En kyennyt, koska paskaisen lapsuuteni takia olin kuin täysin itseeni käpertynyt ihminen sitä tosin tajuamatta itse näin sanoittaen, mutta nyt kun ajattelen itseäni, niin itseeni käpertynyt olin ja olen itseasiassa vieläkin.
Pääsin ulos siitä tunteesta, etten ansaitse rakkautta sillä, että annoin sellaisen miehen, joka välitti minusta tulla elämääni, vaikka en itse häntä kohtaan mitenkään erityisesti tuntenut juuri mitään.
En siksi voinut kuvitella kenenkään tuntevan minuakaan kohtaan.
Kummallista kyllä nämä tahdot eivät useinkaan kohtaa, vaan joku mies silti koki tuntevansa minua kohtaan ja siis hänen kanssaan olen ollut. En antanut seksiä alkuun vuosiin, koska uskoin hänenkin vain ajattelevan seksissä itseään ja itseasiassa tunnen vieläkin niin. Mutta seksiä voi nykyisin silti jo olla, ajatelkoot itseään, niin minäkin minua. Ja olen sen verran muuttunut, että seksihaluja on, aiemmin kun ei ollut niitäkään varmaan eräästä sairaustilasta johtuen.
Mutta olet kokenut järkyttävän pettymyksen ja käperryit itseesi luultavasti, aika normaali reaktio toisten kohdellessa kaltoin. Ei saa hylätä itseä, se mies sinun pitää hylätä mielestäsi sinua liehittelemästä.
Vierailija kirjoitti:
Aika kovaa saamattomuutta ja itsesääliä taas. Jos et saa haluamaasi miestä niin tyydy vähän huonompaan. Eikaikki voi saada sitä unelmien ritaria. Ole sitten ilman miestä jos ei kelpaa. Miksi tänne itket?
Et näköjään ymmärrä lukemaasi tai olet muuten tyhmä.
Hei ap.
Kirjoituksesi oli surullinen ja sisälsi varmasti rivien välissä paljon pettymyksiä.
Omanarvontuntosi ja itsekunnioituksesi tuntuvat olevan haavoilla. Yrität estää uusia pettymyksiä suojaamalla itsesi kuoreen. Se ei kuitenkaan auta.
Kertomuksesi toi mieleen, että tälläkin tarinalla on varmasti alku jossain kauempana. Millä tavalla tuo 'en ansaitse hyvää' -teema on kenties ollut elämässäsi jo varhemmin? Oletko miettinyt, mahtaisitko hyötyä terapiasta? Sen tarkoituksena on luoda itseensä parempi suhde, jolloin kykenee myös terveempiiin pari- ja muihin ihmissuhteisiin.
Toivotan hyvää elämääsi, sellaista, joka auttaa sinua uskomaan, että se on juuri sinua varten.