Lue keskustelun säännöt.
Itse rakastunut, toinen tuntee kiintymystä ja ystävyyttä...
10.01.2017 |
Voiko suhde toimia? Kumpikin haluaa läheisyyttä, mutta tajuan haluavani enemmän kuin hän. Ja olen pöyristynyt juteltuamme. Hän ei tunne palavaa rakastumista, vaan ystävyyttä ja olen kyllä rakas hänelle. Voiko tälläisestä tulla mitään? Nyt suren sitä ettemme tunne samoin...
Olemme jo aikuisia, lapset edellisistä liitoista...
Kommentit (32)
Minulla oli/on juuri tällainen tilanne erään miehen kanssa, olen siis itse nainen ja se osapuoli joka ei ole rakastunut. Tunteeni ovat silti vahvoja ja meillä on mielettömästi kemiaa.
Olisin halunnut jatkaa tapailua niistä lähtökohdista, että kyseessä ei olisi perinteinen, sitoutumiseen tähtäävä suhde, mutta mies ei kestänyt ajatusta, joten erosimme. Se koski minuun ihan kunnolla.
En tiedä olisivatko tunteeni voineet ajan myötä kehittyä rakkaudeksi. Minusta tuntui ja tuntuu nyt siltä, että en haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan, mutta jos olisimme silti tapailleet, mieleni olisi varmaan voinut muuttua. Tai sitten ei. Kumpikin lopputulos olisi pitänyt voida hyväksyä mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Itse roikkunut kohta 8 vuotta vastaavassa suhteessa joka vetelee nyt viimeisiään. En suosittele elättelemään olemattomia toiveita.
Mulla ja miehelläni on tuollaista. Ollaan oltu yhdessä jo kauan. Mies rakastaa hullunlailla ja itse tunnen kiintymystä ja välillä kuin mies olisi ystäväni. Emme silti ole eroamassa, sillä voi olla, että tämä on vain tätä tyypillistä ruuhkavuosien tunnetta, en tiedä. Toki haaveilen välillä siitä romanttisesta suhteesta, mutta muistan kuitenkin heti sen, kuinka hyvä mieheni on. Olemme paljon puhuneet asiasta ja halu yrittää sekä jatkaa suhdetta on molemmilla.
Meille vain on tapahtunut ehkä hieman liian paljon kaikkea pahaa lyhyessä ajassa. Aika varmasti auttaa ja korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli/on juuri tällainen tilanne erään miehen kanssa, olen siis itse nainen ja se osapuoli joka ei ole rakastunut. Tunteeni ovat silti vahvoja ja meillä on mielettömästi kemiaa.
Olisin halunnut jatkaa tapailua niistä lähtökohdista, että kyseessä ei olisi perinteinen, sitoutumiseen tähtäävä suhde, mutta mies ei kestänyt ajatusta, joten erosimme. Se koski minuun ihan kunnolla.
En tiedä olisivatko tunteeni voineet ajan myötä kehittyä rakkaudeksi. Minusta tuntui ja tuntuu nyt siltä, että en haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan, mutta jos olisimme silti tapailleet, mieleni olisi varmaan voinut muuttua. Tai sitten ei. Kumpikin lopputulos olisi pitänyt voida hyväksyä mielestäni .
Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Miksi hänen olisi pitänyt vielä syventää suhdetta odotellen, ettei hän sitten kiinnostakaan sinua? Aika itsekäs olet.
Miten rakkaus eroaa kiintymyksestä ja ystävyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten rakkaus eroaa kiintymyksestä ja ystävyydestä?
Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli/on juuri tällainen tilanne erään miehen kanssa, olen siis itse nainen ja se osapuoli joka ei ole rakastunut. Tunteeni ovat silti vahvoja ja meillä on mielettömästi kemiaa.
Olisin halunnut jatkaa tapailua niistä lähtökohdista, että kyseessä ei olisi perinteinen, sitoutumiseen tähtäävä suhde, mutta mies ei kestänyt ajatusta, joten erosimme. Se koski minuun ihan kunnolla.
En tiedä olisivatko tunteeni voineet ajan myötä kehittyä rakkaudeksi. Minusta tuntui ja tuntuu nyt siltä, että en haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan, mutta jos olisimme silti tapailleet, mieleni olisi varmaan voinut muuttua. Tai sitten ei. Kumpikin lopputulos olisi pitänyt voida hyväksyä mielestäni .
Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Miksi hänen olisi pitänyt vielä syventää suhdetta odotellen, ettei hän sitten kiinnostakaan sinua? Aika itsekäs olet.
Tarkoitan, että minusta vain olisi tuntunut pahalta lähteä heti sellaiseen perinteiseen suhteeseen, jossa tavataan kummankin kavereita ja perhettä, kerrotaan heille tarina siitä miten tapasimme ja rakastuimme, aletaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja ehkä perhettäkin, jne. Olisin ahdistunut tuollaisesta, vaikka miehestä kovasti pidinkin. Olisin siis halunnut edetä huomattavasti hitaammin kuin hän, ja vasta ajan kanssa arvioida sitä olisiko suhteesta loppuelämän mittaiseksi, vai onko sen tarkoitus sittenkin jokin muu.
Mielestäni olisin ollut itsekkäämpi silloin, jos en olisi kertonut miehelle näistä ajatuksistani, ja vain lähtenyt leikkiin mukaan. Hän olisi ollut onnellinen jonkin aikaa, mutta minun tunteeni eivät ainakaan silloin olisi päässeet lämpenemään, koska olisin ollut liian ahdistunut rakastumaan kunnolla.
Toki hyväksyin sen, kun hän kertoi ettei voi alkaa kevytsuhteeseen vaan haluaa jutun, joka on alusta asti vakava. Mielestäni se oli sääli, mutta ymmärrän ja hyväksyn tilanteen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten rakkaus eroaa kiintymyksestä ja ystävyydestä?
Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä.
Minä en olisi halunnut seksiä muiden kanssa. Toisaalta en ollut myöskään valmis ottamaan nettideittiprofiiliani pois. Olen kohtalaisen hiljattain eronnut ja vasta aloittanut uusien ihmisten tapailun, ja koen olevani hieman hukassa sen suhteen, minkälaista kumppania oikeastaan haluaisin. Siksi(kin) yhteen sitoutuminen tuntui hankalalta näin nopeasti. Silti olisi voinut käydä niin, että ihanan seksin ja mukavan yhdessäolon myötä olisin lopulta tajunnut, että hän on juuri se, mitä haluan.
t. 2 / 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Öö, totta kai se voi toimia. En minä ole ollut koskaan kenenkään sillä tavalla rakastunut, en vaan ole sen tyyppinen ihminen. Järjellä siis valitsin puolisoni, sellaisen jonka kanssa viihtyy hyvin ja seksikin maistuu. 14 vuotta jo onnellisesti oltu naimisissa.
"Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä."
Mitä ihmettä... Minä ainakin olen sellainen, että kun päätän sitoutua, minä en todellakaan muita naiskentele. Eipä tuo koko naiminen kyllä mulle ole niin tärkeää koskaan ollut että moisia kiusauksia olisi, sinkkunakin sitä tuli erittäin harvoin harrastettua niin että en ole koko elämässäni päässyt 5 kumppaniin asti ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli/on juuri tällainen tilanne erään miehen kanssa, olen siis itse nainen ja se osapuoli joka ei ole rakastunut. Tunteeni ovat silti vahvoja ja meillä on mielettömästi kemiaa.
Olisin halunnut jatkaa tapailua niistä lähtökohdista, että kyseessä ei olisi perinteinen, sitoutumiseen tähtäävä suhde, mutta mies ei kestänyt ajatusta, joten erosimme. Se koski minuun ihan kunnolla.
En tiedä olisivatko tunteeni voineet ajan myötä kehittyä rakkaudeksi. Minusta tuntui ja tuntuu nyt siltä, että en haluaisi parisuhdetta hänen kanssaan, mutta jos olisimme silti tapailleet, mieleni olisi varmaan voinut muuttua. Tai sitten ei. Kumpikin lopputulos olisi pitänyt voida hyväksyä mielestäni .
Mitä ihmettä tällä tarkoitat? Miksi hänen olisi pitänyt vielä syventää suhdetta odotellen, ettei hän sitten kiinnostakaan sinua? Aika itsekäs olet.
Tarkoitan, että minusta vain olisi tuntunut pahalta lähteä heti sellaiseen perinteiseen suhteeseen, jossa tavataan kummankin kavereita ja perhettä, kerrotaan heille tarina siitä miten tapasimme ja rakastuimme, aletaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja ehkä perhettäkin, jne. Olisin ahdistunut tuollaisesta, vaikka miehestä kovasti pidinkin. Olisin siis halunnut edetä huomattavasti hitaammin kuin hän, ja vasta ajan kanssa arvioida sitä olisiko suhteesta loppuelämän mittaiseksi, vai onko sen tarkoitus sittenkin jokin muu.
Mielestäni olisin ollut itsekkäämpi silloin, jos en olisi kertonut miehelle näistä ajatuksistani, ja vain lähtenyt leikkiin mukaan. Hän olisi ollut onnellinen jonkin aikaa, mutta minun tunteeni eivät ainakaan silloin olisi päässeet lämpenemään, koska olisin ollut liian ahdistunut rakastumaan kunnolla.
Toki hyväksyin sen, kun hän kertoi ettei voi alkaa kevytsuhteeseen vaan haluaa jutun, joka on alusta asti vakava. Mielestäni se oli sääli, mutta ymmärrän ja hyväksyn tilanteen kuitenkin.
Tarkistitko että hänelle vakava suhde on noita? Mulle ei ainakaan ole. Saahan sitä vain olla kahdestaan, ja tutustua. Se ei silti tarkoita minulle kevytsuhdetta. Toisen syitä ei-haluta heti kailottaa suhdetta kaikille tulisi voida kunnioittaa, eikä epäilevänä heti ottaa se epäluottamuslauseena itseä kohtaan. Sen miehen siis. Mutta tarkistitko, että mies suuttuisi jos et halua vain julkistaa suhdettanne?
Vierailija kirjoitti:
Öö, totta kai se voi toimia. En minä ole ollut koskaan kenenkään sillä tavalla rakastunut, en vaan ole sen tyyppinen ihminen. Järjellä siis valitsin puolisoni, sellaisen jonka kanssa viihtyy hyvin ja seksikin maistuu. 14 vuotta jo onnellisesti oltu naimisissa.
"Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä."
Mitä ihmettä... Minä ainakin olen sellainen, että kun päätän sitoutua, minä en todellakaan muita naiskentele. Eipä tuo koko naiminen kyllä mulle ole niin tärkeää koskaan ollut että moisia kiusauksia olisi, sinkkunakin sitä tuli erittäin harvoin harrastettua niin että en ole koko elämässäni päässyt 5 kumppaniin asti ;)
Naiminen ei ole sinulle tärkeää? Millainen kumppani sinutkin sitten edes huoli? Toinen samanlainenko? Yääh, miten väljähtyneen kuuloista. Miksi sitoudut jos seksiskään ei kiinnosta? Mä ainakin haluan sitoutua sellaiseen, jota rakastan koko sielustani ja se sisältää seksin. Miksi sitoutuisin muunlaisiin? Saattaisin silti antaa heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tommoinen miesystävä. On vahvasti sitä mieltä että kumpikin hoitaa oman tonttinsa, lapsensa, harrastuksensa etc. Vanhemmille ei esitellä. Kuitenkin sanoo olevansa sitoutunut minuun. Homma on perustunut siihen että olen ihastuneena mennyt hänen luokseen silloin kun hänellä ei ole muuta menoa.
Nykyään en tosin ehdi itsekään harrastuksiltani yms. tapaamaan niin usein ja minua on alkanut tympiä junnaava suhde joka ei etene mihinkään. Saatan valita kotisohvalla löhöilyn mieluummin kuin tuon miehen tapaamisen.
Huoh. Kuinkahan yleinen kuvio tällainen on eronneiden sinkkuäitien ja isien välillä... Jos olisi voimaa repisin itseni irti tästä "suhteesta" jossa tunnen etten ole kokonainen.
Olisi kyllä kiva päästä toisen osapuolen pään sisään ja tietää mitä hän meinaa! Olenko vain kätevä hyödyke ja helppoa seksiä vai mikä idea hänellä tässä on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, totta kai se voi toimia. En minä ole ollut koskaan kenenkään sillä tavalla rakastunut, en vaan ole sen tyyppinen ihminen. Järjellä siis valitsin puolisoni, sellaisen jonka kanssa viihtyy hyvin ja seksikin maistuu. 14 vuotta jo onnellisesti oltu naimisissa.
"Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä."
Mitä ihmettä... Minä ainakin olen sellainen, että kun päätän sitoutua, minä en todellakaan muita naiskentele. Eipä tuo koko naiminen kyllä mulle ole niin tärkeää koskaan ollut että moisia kiusauksia olisi, sinkkunakin sitä tuli erittäin harvoin harrastettua niin että en ole koko elämässäni päässyt 5 kumppaniin asti ;)
Naiminen ei ole sinulle tärkeää? Millainen kumppani sinutkin sitten edes huoli? Toinen samanlainenko? Yääh, miten väljähtyneen kuuloista. Miksi sitoudut jos seksiskään ei kiinnosta? Mä ainakin haluan sitoutua sellaiseen, jota rakastan koko sielustani ja se sisältää seksin. Miksi sitoutuisin muunlaisiin? Saattaisin silti antaa heille.
Tykkään kyllä seksistä kun olen suhteessa, ja seksi on meillä aina ollut hyvää. Mutta ei vaan ole ollut ikinä sellainen asia, jota olisin esim. sinkkuna kauheasti himoinnut, tai yleensäkään himoinnut kenenkään muun kanssa kuin sen kanssa jonka kanssa olen suhteessa ja johon olen kiintynyt ihmisenä. Minä taas en voisi ns. antaa kellekään johon en ole ihmisenä, luonteen puolesta kiintynyt. Onhan sitä pari kertaa nuorena kännissä kokeiltu, ja oli lähinnä ahdistava kokemus, ei vaivansa arvoinen.
Minä kyllä rakastan miestäni, mutta en ole vaan sellainen intohimoisesti rakastuva luonne. Me olemme kuin parhaat kaverit + seksi. Itselleni aivan optimaalinen olotila. Ei tarvita mitään sukupuolileikkejä ja roolileikkejä kun me ei seksiä lukuunottamatta suunnilleen edes muisteta että ollaan eri sukupuolta :D
Meillä oli sama tilanne, mutta toisin päin, mies rakasti hulluna, minä " vain tykkäsin". Pitkään se toimi, mutta lopulta kuitenkin erosimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Luotan häneen jollain tasolla, mutta en siihen että tämä kestää. Käytännössä tuntuu hullulta esimerkiksi suudella ajatellen ettei hän nyt varsinaisesti halua ehkä suudella minua, itse kun en halua suudella ystäviäni. En tiedä haluaako hän muiden kanssa, ei kuitenkaan ole ollut muiden kanssa eli sillä lailla uskollinen on ainakin ollut. Ei ole mustasukkainen.
Yhdessäolo olisi ehkä intensiivisempää? Meillä on hauskaa kun teemme asioita yhdessä ja MINULLA on hyvä olla hänen kanssaan, nyt toki puntaroin joka elettä, ja epäröin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Öö, totta kai se voi toimia. En minä ole ollut koskaan kenenkään sillä tavalla rakastunut, en vaan ole sen tyyppinen ihminen. Järjellä siis valitsin puolisoni, sellaisen jonka kanssa viihtyy hyvin ja seksikin maistuu. 14 vuotta jo onnellisesti oltu naimisissa.
"Rakastunut kokee, että tässä mulla on se oikea, en halua muita, haluaa sitoutua, jälkimmäinen voisi naida vaikka viittä eri ihmistä."
Mitä ihmettä... Minä ainakin olen sellainen, että kun päätän sitoutua, minä en todellakaan muita naiskentele. Eipä tuo koko naiminen kyllä mulle ole niin tärkeää koskaan ollut että moisia kiusauksia olisi, sinkkunakin sitä tuli erittäin harvoin harrastettua niin että en ole koko elämässäni päässyt 5 kumppaniin asti ;)
Mielenkiintoinen näkökulma, kiitos :)
Oletko rakastunut enemmän muihin ikinä kuin nykyiseen mieheesi?Ja olet hyvin onnellinen ja nautit läheisyydestä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Luotan häneen jollain tasolla, mutta en siihen että tämä kestää. Käytännössä tuntuu hullulta esimerkiksi suudella ajatellen ettei hän nyt varsinaisesti halua ehkä suudella minua, itse kun en halua suudella ystäviäni. En tiedä haluaako hän muiden kanssa, ei kuitenkaan ole ollut muiden kanssa eli sillä lailla uskollinen on ainakin ollut. Ei ole mustasukkainen.
Yhdessäolo olisi ehkä intensiivisempää? Meillä on hauskaa kun teemme asioita yhdessä ja MINULLA on hyvä olla hänen kanssaan, nyt toki puntaroin joka elettä, ja epäröin.
ap
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että itse en olisi suudellut tätä tapailukumppaniani, jos en olisi aidosti halunnut. Voisitko sinäkin luottaa siihen, että hän tekee vain asioita joita haluaakin tehdä? Se, että hän on ollut rehellinen tunteistaan, viittaisi juuri siihen, että ainakaan hän ei millään tavalla halua vedättää sinua.
Voisit ehkä kysyä häneltä, haluaako hän seksiä tai muuta muiden kuin sinun kanssasi. Ehkä vastaus siihen auttaa sinua miettimään, onko suhteenne sellainen jossa voit olla mukana vai ei.
Tämän vastauksesi perusteella minusta näyttää siltä, että konkreettisia eroja yhdessäolossa ei juurikaan ole (nykytilanteen ja ideaalitilanteesi välillä), vaan ikävät fiiliksesi johtuvat omasta epävarmuudestasi ja siitä, että maalaat piruja seinille niinä hetkinä, kun voisit oikeastaan vain nauttia esim. siitä suutelemisesta.
t. 2 / 9
Vapaita siis molemmat?