Lue keskustelun säännöt.
Itse rakastunut, toinen tuntee kiintymystä ja ystävyyttä...
10.01.2017 |
Voiko suhde toimia? Kumpikin haluaa läheisyyttä, mutta tajuan haluavani enemmän kuin hän. Ja olen pöyristynyt juteltuamme. Hän ei tunne palavaa rakastumista, vaan ystävyyttä ja olen kyllä rakas hänelle. Voiko tälläisestä tulla mitään? Nyt suren sitä ettemme tunne samoin...
Olemme jo aikuisia, lapset edellisistä liitoista...
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Luotan häneen jollain tasolla, mutta en siihen että tämä kestää. Käytännössä tuntuu hullulta esimerkiksi suudella ajatellen ettei hän nyt varsinaisesti halua ehkä suudella minua, itse kun en halua suudella ystäviäni. En tiedä haluaako hän muiden kanssa, ei kuitenkaan ole ollut muiden kanssa eli sillä lailla uskollinen on ainakin ollut. Ei ole mustasukkainen.
Yhdessäolo olisi ehkä intensiivisempää? Meillä on hauskaa kun teemme asioita yhdessä ja MINULLA on hyvä olla hänen kanssaan, nyt toki puntaroin joka elettä, ja epäröin.
ap
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että itse en olisi suudellut tätä tapailukumppaniani, jos en olisi aidosti halunnut. Voisitko sinäkin luottaa siihen, että hän tekee vain asioita joita haluaakin tehdä? Se, että hän on ollut rehellinen tunteistaan, viittaisi juuri siihen, että ainakaan hän ei millään tavalla halua vedättää sinua.
Voisit ehkä kysyä häneltä, haluaako hän seksiä tai muuta muiden kuin sinun kanssasi. Ehkä vastaus siihen auttaa sinua miettimään, onko suhteenne sellainen jossa voit olla mukana vai ei.
Tämän vastauksesi perusteella minusta näyttää siltä, että konkreettisia eroja yhdessäolossa ei juurikaan ole (nykytilanteen ja ideaalitilanteesi välillä), vaan ikävät fiiliksesi johtuvat omasta epävarmuudestasi ja siitä, että maalaat piruja seinille niinä hetkinä, kun voisit oikeastaan vain nauttia esim. siitä suutelemisesta.
t. 2 / 9
Ehkä olet oikeassa. Meillä meni hyvin, kunnes aloin kyselemään, missä mennään. Erossa ollessamme hän ei koe esimerkiksi ikävää. "Kyllä me kuitenkin nähdään". Nähdään siis ehkä parisen kertaa viikossa.
Rehellinen toki on ollut mutta huomaan että puheeni, tunteeni ja ajatukseni ovat rakentaneet kuilua ja eroa meidän välille, enkä pidä siitäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Luotan häneen jollain tasolla, mutta en siihen että tämä kestää. Käytännössä tuntuu hullulta esimerkiksi suudella ajatellen ettei hän nyt varsinaisesti halua ehkä suudella minua, itse kun en halua suudella ystäviäni. En tiedä haluaako hän muiden kanssa, ei kuitenkaan ole ollut muiden kanssa eli sillä lailla uskollinen on ainakin ollut. Ei ole mustasukkainen.
Yhdessäolo olisi ehkä intensiivisempää? Meillä on hauskaa kun teemme asioita yhdessä ja MINULLA on hyvä olla hänen kanssaan, nyt toki puntaroin joka elettä, ja epäröin.
ap
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että itse en olisi suudellut tätä tapailukumppaniani, jos en olisi aidosti halunnut. Voisitko sinäkin luottaa siihen, että hän tekee vain asioita joita haluaakin tehdä? Se, että hän on ollut rehellinen tunteistaan, viittaisi juuri siihen, että ainakaan hän ei millään tavalla halua vedättää sinua.
Voisit ehkä kysyä häneltä, haluaako hän seksiä tai muuta muiden kuin sinun kanssasi. Ehkä vastaus siihen auttaa sinua miettimään, onko suhteenne sellainen jossa voit olla mukana vai ei.
Tämän vastauksesi perusteella minusta näyttää siltä, että konkreettisia eroja yhdessäolossa ei juurikaan ole (nykytilanteen ja ideaalitilanteesi välillä), vaan ikävät fiiliksesi johtuvat omasta epävarmuudestasi ja siitä, että maalaat piruja seinille niinä hetkinä, kun voisit oikeastaan vain nauttia esim. siitä suutelemisesta.
t. 2 / 9
Ehkä olet oikeassa. Meillä meni hyvin, kunnes aloin kyselemään, missä mennään. Erossa ollessamme hän ei koe esimerkiksi ikävää. "Kyllä me kuitenkin nähdään". Nähdään siis ehkä parisen kertaa viikossa.
Rehellinen toki on ollut mutta huomaan että puheeni, tunteeni ja ajatukseni ovat rakentaneet kuilua ja eroa meidän välille, enkä pidä siitäkään.
ap
Muistatko, mikä sinut sai aloittamaan tuon kyselemisen? Oliko tilanteessa jotain häiritsevää kuitenkin, sellaista joka sai sinut haluamaan varmistaa että kaikki on kuten toivoisit? Mietin siis myös sitä, olisinko itse voinut tehdä tämän tapailukumppanini kanssa jotain toisin.
t. 2 / 9
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä tehdä...
Ollaan vapaita, aikuisia, lapset jo kouluikäisiä.
Seurustellaan, mutta sillälailla vapaasti ettei ajatella yhteenmuuttoa tms. Toiselta saa läheisyyttä ja ihanaa seuraa.
MUTTA hän ei ole palavasti rakastunut kuten minä, haluaa kuitenkin jatkaa...
En todella tiedä mitä tehdä, olen ihan hukassa, kun meni ihan hyvin...
Ap
Luotatko häneen, mm. siihen että hän haluaa sinun parastasi? Miten se _käytännössä_ haittaa sinua, ettei hän ole yhtä rakastunut (vielä)? Haluaako hän esim. seksiä muidenkin kanssa? Millä tavalla yhdessäolonne olisi erilaista, jos hän olisi rakastunut?
t. 2 / 9
Luotan häneen jollain tasolla, mutta en siihen että tämä kestää. Käytännössä tuntuu hullulta esimerkiksi suudella ajatellen ettei hän nyt varsinaisesti halua ehkä suudella minua, itse kun en halua suudella ystäviäni. En tiedä haluaako hän muiden kanssa, ei kuitenkaan ole ollut muiden kanssa eli sillä lailla uskollinen on ainakin ollut. Ei ole mustasukkainen.
Yhdessäolo olisi ehkä intensiivisempää? Meillä on hauskaa kun teemme asioita yhdessä ja MINULLA on hyvä olla hänen kanssaan, nyt toki puntaroin joka elettä, ja epäröin.
ap
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että itse en olisi suudellut tätä tapailukumppaniani, jos en olisi aidosti halunnut. Voisitko sinäkin luottaa siihen, että hän tekee vain asioita joita haluaakin tehdä? Se, että hän on ollut rehellinen tunteistaan, viittaisi juuri siihen, että ainakaan hän ei millään tavalla halua vedättää sinua.
Voisit ehkä kysyä häneltä, haluaako hän seksiä tai muuta muiden kuin sinun kanssasi. Ehkä vastaus siihen auttaa sinua miettimään, onko suhteenne sellainen jossa voit olla mukana vai ei.
Tämän vastauksesi perusteella minusta näyttää siltä, että konkreettisia eroja yhdessäolossa ei juurikaan ole (nykytilanteen ja ideaalitilanteesi välillä), vaan ikävät fiiliksesi johtuvat omasta epävarmuudestasi ja siitä, että maalaat piruja seinille niinä hetkinä, kun voisit oikeastaan vain nauttia esim. siitä suutelemisesta.
t. 2 / 9
Ehkä olet oikeassa. Meillä meni hyvin, kunnes aloin kyselemään, missä mennään. Erossa ollessamme hän ei koe esimerkiksi ikävää. "Kyllä me kuitenkin nähdään". Nähdään siis ehkä parisen kertaa viikossa.
Rehellinen toki on ollut mutta huomaan että puheeni, tunteeni ja ajatukseni ovat rakentaneet kuilua ja eroa meidän välille, enkä pidä siitäkään.
ap
Muistatko, mikä sinut sai aloittamaan tuon kyselemisen? Oliko tilanteessa jotain häiritsevää kuitenkin, sellaista joka sai sinut haluamaan varmistaa että kaikki on kuten toivoisit? Mietin siis myös sitä, olisinko itse voinut tehdä tämän tapailukumppanini kanssa jotain toisin.
t. 2 / 9
Oli. Muistelen, että kaikkien exieni kanssa sitä halusi viettää kaiken aikaa aluksi yhdessä ja ikävöi... Tämä kyllä pitää yhteyttä mutta se jokin kaipuu tuntui puuttuvan...alusta asti. Kun ei ollut sellaista ikävää,oli vaan kiva ja hyvä yhdessä. Muu aika oli ok touhuta muita juttuja.
ap
Täytyy muistaa, että kaikki eivät välttämättä sitä palavaa rakastumista tunne koskaan. Tällöin ottaa aika suuren riskin jos haikuilee sen perään parhaat vuotensa ja tajuaa vasta myöhemmin ettei "se oikea" tullutkaan vastaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tämä ihminen on ollut rakastunut joitakin kertoja. Nyt ei vissiin ole se kerta. Ja se satuttaa.
Ap
Ei kannata tuhlata aikaansa ihmiseen joka selvästi käyttää sinua hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se toimi. Se kumpi tykkää vähemmän voi kokoajan huonosti. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se toimi. Se kumpi tykkää vähemmän voi kokoajan huonosti. Kokemusta on.
Kumpikin voi huonosti. Ero on vain ajan kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se toimi. Se kumpi tykkää vähemmän voi kokoajan huonosti. Kokemusta on.
Kumpikin voi huonosti. Ero on vain ajan kysymys.
Onko, miksi?
Onko kaikissa suhteissa onnelliset pariskunnat yhtä rakastuneita?
No tämä mies mm. ilmaisi, että haluaisi olla isommassa roolissa elämässäni, mm. tulla auttamaan yritykseni pyörittämisessä ja muutenkin viettää kanssani enemmän aikaa kuin mikä minusta tuntui hyvältä. Aluksi kun tapasimme, hän olisi halunnut alkaa olla yhdessä joka hetki, myös arkipäivisin (hän opiskelee, itse olen työelämässä). Kun kerroin että en voi toimia näin, hän kyllä ymmärsi ettei koko muuta elämää voi jättää elämättä uuden suhteen vuoksi ja höllensi otettaan. Silti minulle jäi edelleen tunne, että hän olisi halunnut paljon tiiviimpää yhdessäoloa kuin mikä minulle olisi sopinut. Kerroin, että minulle sopiva tapailuväli olisi esim. kerran viikossa, johon hän vastasi ettei tykkää tapailuvälin rajoittamisesta tuolla tavalla "keinotekoisesti". Ymmärrän kyllä sen, mutta koin rajoittamisen tarpeelliseksi ettei minulla olisi ollut jatkuvasti sellainen olo, että tuotan hänelle pettymyksiä kun kieltäydyn tapaamisehdotuksista, joita tulee minun tilanteeseeni nähden liian usein..
Hän oli myös näyttänyt kuviani perheelleen vieraillessaan heidän luonaan ja perheenjäsenet olivat lähettäneet terveisiä minulle. Monista pienistä asioista tuli sellainen tunne, että hän haluaa paljon suurempaa sitoutumista ja vakavampaa suhdetta kuin minä. Siksi koin tarpeelliseksi tehdä selväksi, että en ole valmis sen tasoiseen sitoutumiseen tällä hetkellä. Olisin halunnut jatkaa, jos olisi ollut mahdollista edetä niin, että tehdään vain sellaisia asioita ja siihen tahtiin, jotka tuntuvat molemmista hyvältä ja oikealta. Minun hitauteni kuitenkin ilmeisesti oli hänelle liian vaikea asia sietää.
t. 2 / 9