Sektion jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pitää vielä kysyä kun neuvolasta ei osanneet sanoa. Lääkäri kertoi että jos synnytys alkaakin ennen sektioajankohtaa ei (pelko)sektiota välttämättä tehdä jos synnytys on edennyt liikaa. En tajunnut silloin kysyä mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko kellään kokemusta minkälainen tilanne täytyy olla että en saisikaan sektiota? Muutama viikko sitten olen ollut jo sentin auki, kaulaa 1,5cm ja viikon sisään tullut jokunen kipeä supistus, vähemmän kipeitä päivittäin tasaisesti lyhyillä väleillä tunnin kerrallaan niin kuin koko talven ja syksyn. Vähän jännittää että avaavat paikkoja koko ajan enemmän ja päädyn sairaalaan liian myöhään saadakseni sektion. Onko 3-5cm jo liikaa edennyt? Vai vasta kun ollaan aivan lähellä ponnistusvaihetta ja on tosissaan kipeä? Itse pelkään ponnistusta niin paljon että tässä saa koko ajan jännittää lähteekö synnytys käyntiin ennen sektiopäivää.

Ap

Tämän on oikeasti tärkeä pointti. Kun päätös pelkosektiosta tehdään, on ensiarvoisen tärkeää, että samaan kirjaukseen kirjataan selkeästi se, että sektio tehdään myös silloin, jos synnytys käynnistyy ennen suunniteltua leikkausaikaa. Lääkärin jättävät mielellään tämän päätöksen tekemättä ja kirjaamatta, jolloin potilas on täysin sen armoilla, kuka päivystävänä lääkärinä sattuu kulloinkin olemaan. Suurin osa synnyttäjistä ei osaa tätä itse vaatia.

Tietysti on itsestään selvää, että jos päivystysaikana on hätäsektioita/kiireellisiä sektioita, ne menevät ennen pelkosektiota, mutta jos sairaalaan menemistä ei jätä viimetippaan, ei se estä pelkosektion toteutumista myös päivystysaikana.

Mulla lukee muistaakseni niin, että potilasta on informoitu että ennen 37 viikkoa ei tehdä pelkosektioita, eli jos olisi lähtenyt ennen täysiaikaisuutta syntymään olisin joutunut alatievaihtoehtoon. Ei lue tosiaan mitään siitä päivystyksenä tehtävästä, vaikka siitä kyllä selvästi sanottiin että sen saan ellei ole edennyt liikaa. :( Toivottavasti ei tule tämän kanssa ongelmia... Täytyy lähteä tosiaan heti tarkastamaan tilanne kun supistuksien tyyli vaihtuu tosissaan otettaviksi.

Terveydenhuollossa ei voi luottaa siihen, mitä on suullisesti luvattu. Henkilökunta vaihtuu ja jos tulee ongelmia, on vain sana sanaa vastaan (arvaat varmasti, kumman sana on painavampi, lääkärin vai potilaan). Varsinkin sypesektioissa lääkärien asenteet vaihtelevat laidasta laitaan. Vasta siinä vaiheessa kun on mustaa valkoisella, on hoitopäätös tehty ja sitä noudatetaan. Suosittelen, että ottaisit yhteyttä sektiopäätöksen tehneeseen lääkäriin ja pyytäisit, että hän kirjaisi papereihesi, että sektio toteutuu myös päivystysaikana. Jos asia on lääkärisi mielestä selvä, ei se ole häneltä suuri vaiva. Jos sitä ei suostuta tekemään, et voi luottaa siihen, että pelkosektion saat myös päivystysaikana.

Kummallista muuten, että potilaan täytyy vaatimalla vaatia näitä asioita. Vakava synnytyspelko on lääketieteellinen syy, joten mitä eroa pelon kannalta on siinä, synnyttääkö päivystysaikana vai virka-aikana.

Ai nyt löysin vielä tällaisen:

"Äitiä informoidaan jälleen, että jos synnytys käynnistyy ennenaikaisena, tähdätään alatiesynnytykseen, koska praematura sectiossa huomattavasti suuremmat riskit lapselle. ... Jos synnytys nyt käynnistyisi ja etenisi erittäin nopeaan voisi spinaalipuudutus olla hyvä vaihtoehto. Jos psyykkinen tilanne vaatii, ymmärrettävästi sectio synnytystapana. "

Eli lääkäri oli kuitenkin ottanut kantaa pelkoasiaan, mutta en tiedä paljonko tuo sitten painaa vaakakupissa kun ei ole jyrkästi sektiopäätös "no matter what"...

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt löysin vielä tällaisen:

"Äitiä informoidaan jälleen, että jos synnytys käynnistyy ennenaikaisena, tähdätään alatiesynnytykseen, koska praematura sectiossa huomattavasti suuremmat riskit lapselle. ... Jos synnytys nyt käynnistyisi ja etenisi erittäin nopeaan voisi spinaalipuudutus olla hyvä vaihtoehto. Jos psyykkinen tilanne vaatii, ymmärrettävästi sectio synnytystapana. "

Eli lääkäri oli kuitenkin ottanut kantaa pelkoasiaan, mutta en tiedä paljonko tuo sitten painaa vaakakupissa kun ei ole jyrkästi sektiopäätös "no matter what"...

Eihän tuossa ole mitään päätöstä: "tähdätään alatiesynnytykseen + jos psyykkinen tilanne vaatii, ymmärrettävästi sectio synnytystapana" ovat toisensa kumoavia. Näkisin, että tuo ensimmäinen on painavampi, eli sinua yritettäisiin joka tapauksessa päivystysaikana painostaa alatiesynnytykseen. Aikana, jolloin yrität todistaa, että psyykkinen tilanteesi vaatii sektiota, ehtii synnytys edetä entisestään (kohdunkaula aueta), jolloin jo sitä voidaan käyttää syynä alatiesynnytykselle.

Edelleen suosittelisin, että vaatisit sen selkeän päätöksen papereihisi. 

Kiva lukea myös positiivisia sektio kokemuksia sillä itselläni pitäisi olla sektio kk päästä edessä ja nyt on alkanut pelottamaan yhä enemmän mitä lähemmäksi tulee. Sattuuko se puudutus ihan kauhean paljon sillä sitä pelkään neulakammoisena eniten?

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea myös positiivisia sektio kokemuksia sillä itselläni pitäisi olla sektio kk päästä edessä ja nyt on alkanut pelottamaan yhä enemmän mitä lähemmäksi tulee. Sattuuko se puudutus ihan kauhean paljon sillä sitä pelkään neulakammoisena eniten?

Itse en muista, että se olisi tuntunut lainkaan. Kai se kuitenkin vähän nipistää, mutta kipu ei ole mitenkään merkittävää.

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea myös positiivisia sektio kokemuksia sillä itselläni pitäisi olla sektio kk päästä edessä ja nyt on alkanut pelottamaan yhä enemmän mitä lähemmäksi tulee. Sattuuko se puudutus ihan kauhean paljon sillä sitä pelkään neulakammoisena eniten?

Positiivisia sektiokokemuksia on paljon, mutta niistä puhuminen on tabu. Itse koin, että esim. vauvakerhoissa kun mainitsi, että minulle on tehty sektio (sype, mutta en tarkemmin vieraille ihmisille tarkentanut syytä) ja että se oli hyvä kokemus, sain usein vihaisia katseita. Suomalaiseen kulttuuriin jotenkin kuuluu, että jos kertoo olleensa sektiossa, siitä pitäisi puhua pahoitellen, ja tarkentaa, että olisi tietysti alakautta synnyttänyt, jos se olisi ollut mahdollista.

Mulle tehty 2 kiireellistä ja 1 elektiivinen sektio. Naikkarilla vauvan sai elektiivisessä sektiossa rinnalle jo leikkaussalissa ja sai olla myös heräämössä koko ajan mukana. Todella positiivinen juttu, kiireellisissä tätä mahdollisuutta ei ollut. Katetri laitettiin puudutuksessa, eikä tuntunut yhtään. Itseäni ei puudutus sattunut juurikaan, kanyylin laitto kämmenselkään sattui enemmän.

Kipulääkkeet kannattaa ottaa ajallaan, kipu on helpompi ennaltaehkäistä lääkkeiden säännöllisyydellä, kuin yrittää saada jo pahaksi yltynyttä kipua vaimenemaan.

Itselläni imetys on onnistunut hyvin. Kaikki tosin saivat pieniä määriä lisämaitoja alhaisten verensokereiden vuoksi sairaalassa (raskausdiabetes), mutta niitä ei kauaa tarvittu.

Itseäni ällötti vatsan ulkonäkö jälkeenpäin, mutta onneksi se siitä on pikkuhiljaa palautunut. Oli sellainen roikkuva taikinasäkki aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva lukea myös positiivisia sektio kokemuksia sillä itselläni pitäisi olla sektio kk päästä edessä ja nyt on alkanut pelottamaan yhä enemmän mitä lähemmäksi tulee. Sattuuko se puudutus ihan kauhean paljon sillä sitä pelkään neulakammoisena eniten?

Positiivisia sektiokokemuksia on paljon, mutta niistä puhuminen on tabu. Itse koin, että esim. vauvakerhoissa kun mainitsi, että minulle on tehty sektio (sype, mutta en tarkemmin vieraille ihmisille tarkentanut syytä) ja että se oli hyvä kokemus, sain usein vihaisia katseita. Suomalaiseen kulttuuriin jotenkin kuuluu, että jos kertoo olleensa sektiossa, siitä pitäisi puhua pahoitellen, ja tarkentaa, että olisi tietysti alakautta synnyttänyt, jos se olisi ollut mahdollista.

tein lääkärille heti selväksi että haluan sektion kun raskaus selvisi ja joka kerta hän kysyy että oletko jo muuttanut mielesi ja aina vastaan että en ole. Hän jopa sanoi että miten voisin koskaan tuntea itseni äidiksi jos en ole kärsinyt saadakseni lapsen. Mitenköhän ne isät tuntee itsensä isäksi silloin. Sektio on kuitenkin iso leikkaus missä on samat riskit kuin muissakin leikkausissa joten tuli olo että olen pyytämänsä kylpylälomaa kun haluan tehdä sektion!

Mulle tehtiin kiireellinen sektio 1,5vrkn jälkeen, kun synnytys ei edennyt.

Mut katetroitiin kertakatetrilla synnytyssalissa, joka sattu, mutta leikkaussalissa kun laitettiin kestis, nii oli jo puudutus vaikuttamassa enkä tuntenu mitään.

Sain vauvan leikkaussalissa rinnan päälle sen ajaks, ku mua ommeltiin kiinni ja siitä mut vietiin sitten heräämöön tarkkailtavaks ja lepäämään pitkän rasituksen takia. Mies oli sen aikaa (3h) vauvan kanssa. Osastolla sain vauvan heti syliin ja sain kokeilla imetystä (esikoinen kyseessä, niin ei ollu kokemusta). Leikkaus tehtiin aamupäivällä ja päivän makasin sängyssä vauva rinnalla käyden. Leikkauspäivän iltana yritin nousta ylös, mutta alko huippaamaan niin kätilö käski takasin makaamaan. Seuraavana aamuna otettiin katetri pois ja sain käyä itekseni vessassa ja lounaan jälkeen pääsin suihkuun. Pääasiassa kipulääkkeinä söin panadolia ja buranaa.

Vuotoa tuli mun mielestä yllättävän niukasti. Haavaa suihkuttelin päivittäin, oli itestään sulavat ompeleet haavan sisällä, jäi tosi huomaamaton arpi.

Pääsin jo 2pvän päästä sektiosta kotiin ja pystyin lähes normaalisti liikkumaan, kipuja ei juurikaan ollut.

Minulle tehtiin kiireellinen sektio. Katetroinnista en muista mitään eli ilmeisesti laitettiin puudutuksen jälkeen. Sektio oli nopea toimenpide, ei tuntunut missään. Leikkaava lääkäri käski levätä ensimmäisen päivän, mutta osaston kätilö komensi ylös ja 4 tunnin päästä leikkauksesta, silloin tietysti teki kipeää. Kipupumppua käytin ensimmäisen vuorokauden. Vuotoa esiintyi ensimmäisenä päivänä runsaasti, mutta väheni todella nopeasti ja kolmen päivän jälkeen ei tullut enää mitään. Maidon tulo kesti 1-2 päivää. Sektiohaava parani nopeasti ja en muista olleen sen missään vaiheessa varsinaisesti kipeä. Ihan hyvät kokemukset jäi sektiosta eli turha sitä jännittää.

Voiko sektion jälkeen pesiä vauvan kanssa ihokontaktissa 24/7 heti vai aiheuttaako haava sen että vauvaa ei pysty pitää vierellä koko ajan tai ainakin joutuisi tunnin välein soittamaan apua vauvan siirtelyssä imettäessä? Miten se imetys menee ekoina päivinä, selällään vai kyljellään vai pystyykö istua? Jos selällään niin ei kai se vauva voi siinä koko päivää maata?

Vierailija kirjoitti:

Voiko sektion jälkeen pesiä vauvan kanssa ihokontaktissa 24/7 heti vai aiheuttaako haava sen että vauvaa ei pysty pitää vierellä koko ajan tai ainakin joutuisi tunnin välein soittamaan apua vauvan siirtelyssä imettäessä? Miten se imetys menee ekoina päivinä, selällään vai kyljellään vai pystyykö istua? Jos selällään niin ei kai se vauva voi siinä koko päivää maata?

No kyllä vauva oli lähinnä sylissäni, ei kuitenkaan läheskään 24/7. Siirtelyihin jouduin soittamaan apua. Imetys tapahtui selällään puoli-istuen (sairaalasänky on moottoroitu, saa itsensä kivasti istualteen, vaikkei muuten siihen vielä pystyisikään). Kyljellään en pystynyt olemaan, haava-alue tuntui silloin ikävältä.

Kaksi sektiota koettu. Molemmat oikeastaan pelon vuoksi: eka perätilan takia ja toinen  "puhdas" pelkosektio. Kävi tuuri ja molemmista sektioista toivuin todella nopeasti, eikä arpeen ole jäänyt mitään tuntemuksia. Sektion jälkeen n.  vajaa vuorokausi oli sellaista ikävää olotilaa, ei kipuja kylläkään. Enemmänkin sellaista, että olin tosi varovainen liikkeissäni, koska pelkäsin mahdollista kipua, koska jokapaikasta toitettiin, että sektion jälkeen on todella todella kipeä. Sitten kun pääsin omin jaloin vessaan ja sain kaikki johdot pois, niin sitten ihan samalla tapaa hoidettiin vauvaa kuin muutkin äidit.

Katetri laitettiin ennen puudutusta (tyks). Vauvaa näytettiin syntymän jälkeen minulle ja sitten vauva meni isänsä kanssa pesulle. Sitten kun pääsin leikkaussalista pois, niin sain vauvan rinnalle ja siitä jatkettiin osastolle sitten kun sain varpaita heilutettua. Imetys lähti käyntiin ihan normisti ja jälkivuodosta en edes muista mitään. Eli tuskin mitään kovin erikoista.

Täytyy sanoa, etten voisi olla sektiohini tyytyväisempi. Joka kerta kun kuuntelen jotain synnytyskertomusta, niin ajattelen et luojan kiitos en ole joutunut kokemaan tuollaista. 

Onko kivuliaimmat kokemukset yleensä suunnittelemattoman sektion tulosta, eli jos on elektiivinen sektio, säästyykö pahimmilta kivuilta vai onko se vaan ihmisestä kiinni kuinka paljon kestää kipua ja miten haava sattuu paranemaan?

Miten ihmeessä olette pitäneet vatsan riittävän pehmeänä sektion jälkeen? Siis että ulostaminen sujuisi hyvin tai edes lähellekään tyydyttävästi? Ettei tarvitsisi päkistellä ja äkistellä ja vaarantaa leikkaushaavaa vessassa ponnistamisella? Että edes jotakin tulisi ulos mahdollisimman helposti?

Pakko varmaan käyttää ulostuslääkkeitä kun ruokavalio ei itselläni ainakaan riitä... :((

^Tämä oli mulla ekan sektion kohdalla ongelma. Maha on kova ja ennen sektiota olinkin sitten ollut jo ehkä 3 päivää käymättä p:llä. Puuduttaminen ilmeisesti lamauttaa suoliston toiminnon joksikin aikaa ja sitten kun n. kolmen päivän päästä sektiosta se hätä lopulta tuli, niin olinkin melko pulassa. Mulle piti antaa kaksi peräruisketta, että sain tavaran lopulta pihalle. Huh. Toisen sektion kohdalla pidin huolen, että kävin säännöllisesti ennen sektiota. Taisin silloin ottaa jotain apteekin valmistetta ja otin sitä sitten sairaalaankin mukaan. Nykyään suoli toimii normaalisti. Kiitos pellavarouheen/chian siemenien ja runsaan kasvisten syönnin.

Kuinka kauan yleensä pystyy nukkumaan vaan selällään sektion jälkeen?

Minulla takana kolme sektiota, 1kiireellinen ja 2suunniteltua. Minulle kateteointi sattui eka kerralla niin paljon että kahdessa seuraavassa pyynnöstäni katetroitiin vasta kun oli puudutus vaikuttanut, juuri ennen kun leikkaus alkoi. Leikkauksen aikana naaman edessä on verho joka estää näkymisen. Viimeisellä kerralla sain itse todeta kumpi tuli. Ompelussa menee jonkin aikaa ja siinä vauva tutkitaan, ja sitten heräämöön. Heräämössä siihen asti että tunto alkaa palautua jalkoihin ( keskimäisen kohdalla tunto ei palautunut kun oli paha verenpurkauma ja siitä aiheutui oma seikkailu, eli riskejä on olemassa siinä määrin että jos sektion voi välttää niin aina parempi) eli heräämössä menee tunti pari. Sitten pääsee osastolle. Itse imetin vauvoja jo heräämössä. Kipu on paha mahassa, varsinkin kun mahaa painellaan ja leivotaan että ei jää hyytymiä. Kävelemään pitää nousta leikkauspäivänä, kipulääkkeitä naamaan! Jälkivuotoa on muutaman viikon, liikkuminen auttaa.