Sektion jälkeen

Kummatkin lapset (elektiivisellä) sektiolla ja mun neuvo on, että lähde kävelemään heti kun mahd.leikkauksen jälkeen. Itse lähdin 5tuntia sektion jälkeen ja seuraavana päivänä ei kipua ja kiristystä haavan kohdalla juuri lainkaan.

En ottanut sektion jälkeen mitään särkylääkkeitä ja paranin nopeasti. Minun leikkausessa käytetiin spinaalia ja epiduraalia, puudutus hävisi kokonaan noin tunti-kaksi leikkauksen päätyttyä ja odotin jotain järkyttävää kipua, mutta ei ollut juuri mitään.

Aloita imetys heti kun mahdollista.

Jälkivuotoa en muista, mutta pääsin 5vrk kuluttua sairaalasta ja harrastimme jo silloin seksiä.

Haavaa kannattaa suihkutella useamman kerran päivässä. Haavan kohdalta ihosta on tunto kuukausia kateissa, mutta palaa hiljalleen.

Ei kannata stressata sektiosta :) Elektiivinen sektio on todella turvallinen ja siinä on varauduttu kaikkeen, näin minullekin sanottiin ja tottahan se on.

Ja katetroinnista.. minulle on tehty sektiot eri sairaaloissa ja kummassakin on katetri laitettu vasta pudutuksen jälkeen.

Naistenklinikalla katetri laitettiin puudutuksen jälkeen.

Sektiossa ollaan kallistettuna vasemmalle, ettei vatsa-aortta litisty -ei tule sitä huonoakaan oloa niin herkästi. Leikkurissakin saa puhua ja kysellä. Neuvolassakin on tädeillä kalpea aavistus, mitä sektiossa tapahtuu. Suuta auki vaan, turhaan sä netissä riimut huolinesi.

Minä en muista edes, missä vaiheessa katetrointi tehtiin, joten ei se kamalaa minulle ollut. Minulle on tehty kaksi sektiota, maito noussut molemmissa nopeasti, eikä korviketta tarvinnut antaa kummallekaan. Ensimmäisen sektion jälkeen haavakipuun en syönyt lääkkeitä kuin sairaalassa, kotona ei enää tarvinnut. Toisen sektion jälkeen kipua oli pidempään, ja käveleminenkin hankalaa jonkin aikaa sen takia. Verenpaineet meni tosi alhaisiksi, ja meinasin pyörtyä, kun ekaa kertaa nousin ylös. Ensimmäisessä sektiossa sain lapseni heti rinnalle pieneksi hetkeksi, jonka jälkeen isä ja vauva lähtivät osastolle kätilön kanssa, minä heräämöön, josta parin tunnin päästä vietiin osastolle vauvan ja isän luo. Toisessa sektiossa sain vauvan heti rinnalle, ja oltiin yhdessä vähän aikaa tarkkailussa siinä jossain leikkaussalin vieressä, josta suoraan osastolle.

Kannattaa kotiin hommata joku sopiva huivi tai vyön tapainen tukeva kangassuikale, minkä voi sitoa vatsan ympäri leikkaushaavan kohdalle antamaan tukea (vaatteiden päälle siis). Helpottaa sitä liikkumista huomattavasti. Leikkauskohta saattaa "juimia" yhtäkkiä, jos epähuomiossa liikkuu liian nopeasti tai hankalaan asentoon. Itsellä ainakin helpotti liikkumista ja toimimista. Noin kuukausi kului, että haava oli parantunut niin, ettei sitä enää tarvinnut huomioida liikkeessä. Ensimmäiset pari viikkoa olivat hankalimmat. Mutta ei nyt mitenkään sietämättömän hankalat.

Minutkin katetroitiin ennen puudutusta, sanoivat että on jotenkin turvallisempaa siten. Jouduin vaatimalla vaatimaan, että sain jotain puudutusvoidetta siihen suulle. Sattui kyllä. Mutta katetrin laitto ei ollut mitään myöhempiin kipuihin verrattuna. Ensimmäiset viikott aivan kamalaa tuskaa, nyt 2,5vuotta myöhemminkin arpi on edelleen kipeä ja sitä täytyy varoa. On käyty näyttämässä ihotautipolillakin, mutta sellaista se kuulemma on - "paraneminen on pitkä prosessi"...

Vierailija kirjoitti:

Saudi-Arabiassa sektio on yleisin synnytysmuoto, luin suomalaisen sairaanhoitajan blogia, hän ihmetteli asiaa ja synnytti Saudi-Arabiassa alateitse sektioon liittyvien riskien vuoksi. Suomessa myös somalitaustaisille tehdään yleensä sektio erään opinnäytetyön mukaan.

Tämä ei kokemukseni perusteella kylläkään pidä paikkaansa. Kukaan saudi sukulaisistani ei ole tehnyt sektiota vaan kaikki ovat synnyttäneet normaalisti ja lääkärit ihan painostavat normaaliin synnytykseen nykyään myös täällä.

Minut leikattiin reilu kuukausi sitten. Vauva oltaisiin tuotu heräämöön, jos olisi ehditty eli nyt ei tuotu. Heräämössä makasin jokusen tunnin, eikä kohdun painelu sattunut yhtään. Selällään tuli oltua koko ensimmäinen päivä ja vauvan käsittely oli hankalaa (paitsi ihan sylissä pitäminen). Sain puudutetta kipupumpusta ja sen jälkeen siirryttiin suun kautta annettaviin kipulääkkeisiin (oksikodoni, ibuprofeeni, parasetamoli). Maito nousi nopeasti, jälkivuoto jatkuu edelleen (tosi runsasta ajoittain; siteitä mennyt varmaan lähemmäs 10 pakettia) ja hyvähän sitä alapäätä olisi huuhdella. Leikkauksen jälkeisenä päivänä pääsin ylös suihkuun ja katetri otettiin pois (ei sattunut), siitä sitten pikku hiljaa aina liikkeelle niin toipuminen lähti käyntiin. WC:ssa käynti pelotti ja kannattaa kyllä ottaa jotain vatsaa pehmittävää lääkettä. Kipulääkkeet voi ummettaa.

Kyllähän se tuntui, että leikattu oli ja kääntyminen, nouseminen yms. oli alkuun hankalaa mutta missään kohti en kokenut niin kovaa kipua, mitä esim. supistukset on. Että ihan OK kokemus. Nyt haava-alue kiristää välillä ja on hieman tunnoton.

Sektion tai alatiesynnytyksen valinneet, olisitteko näin jälkikäteen valinneet saman synnytystavan tai oletteko tyytyväisiä valintaanne?

Vierailija kirjoitti:

Sektion tai alatiesynnytyksen valinneet, olisitteko näin jälkikäteen valinneet saman synnytystavan tai oletteko tyytyväisiä valintaanne?

Mielipiteeni otettiin huomioon, kun päädyttiin sektioon pitkän ja jumiutuneen synnytyksen päätteeksi. Sektio oli helpotus ja hyvä valinta.

Minulla on ollut kaksi sektiota viiden vuoden välillä. Ensimmäisen jälkeen olin kipeä. Ihan sängystä ylösnouseminen sattui niin, että kyyneleet tuli silmiin. Lisäksi osastolla oli kiirettä, eikä oikeaa ylösnousutekniikkaa ehditty minulle neuvoa.

Toisella kertaa sain sektion jälkeen ihan erilaisen kipulääkityksen. Sängystä ylösnnouseminen ei sattunut ollenkaan ja mielialani oli paljon parempi, kun en ollut niin kipeä. Jaksoin hoitaa vauvan hyvin. Kävelin suorassa jne.

Arvelen, että viidessa vuodessa tapa antaa kipulääkettä sektion jälkeen oli muuttunut. Sama sairaala, mutta ylilääkäri on voinut vaihtua tms.

Joka tapauksessa sektiokipu ei ole mitenkään sietämätöntä. Sitä voi säädellä itse. Jos sattuu liikaa, liikkuu pienemmillä liikkeillä ja sen verran kuin pystyy.  Sain myös ensimmäisellä kerralla ohjeen, että pitäisi pystyä liikkumaan suorassa. En kuitenkaan ole huomannut, että ryhtiini olisi jäänyt pysyviä muutoksia, vaikka liikuinkin ensimmäisen sektion jälkeen kivun takia kumarassa.

Sektio verotti voimia. Mutta oli ihana tunne, kun kahden kuukauden jälkeen huomasi jälleen jaksavansa asioita. Pystyi käymään pidemmillä vaunulenkeillä jne. Antakaa itsellenne aikaa toipua synnytyksestä rauhassa. (Synnytystavasta riippumatta.) Ei heti seuraavalla viikolla tarvitseolla timmissä kunnossa.

Paljon hyviä ja asiallisia kommentteja, kiitos! Näistä jäi tosi hyvä mieli eikä prosessi jännitä enää yhtään niin paljon, vaikka koitankin asennoitua myös siihen että jos jotain menee pieleen.

Se pitää vielä kysyä kun neuvolasta ei osanneet sanoa. Lääkäri kertoi että jos synnytys alkaakin ennen sektioajankohtaa ei (pelko)sektiota välttämättä tehdä jos synnytys on edennyt liikaa. En tajunnut silloin kysyä mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko kellään kokemusta minkälainen tilanne täytyy olla että en saisikaan sektiota? Muutama viikko sitten olen ollut jo sentin auki, kaulaa 1,5cm ja viikon sisään tullut jokunen kipeä supistus, vähemmän kipeitä päivittäin tasaisesti lyhyillä väleillä tunnin kerrallaan niin kuin koko talven ja syksyn. Vähän jännittää että avaavat paikkoja koko ajan enemmän ja päädyn sairaalaan liian myöhään saadakseni sektion. Onko 3-5cm jo liikaa edennyt? Vai vasta kun ollaan aivan lähellä ponnistusvaihetta ja on tosissaan kipeä? Itse pelkään ponnistusta niin paljon että tässä saa koko ajan jännittää lähteekö synnytys käyntiin ennen sektiopäivää.

Ap

Minulle tehtiin sektio (39+0) perussairauteni takia, sanottiin muistaakseni että sitten vaan soitto sairaalaan ja menoksi... Varmasti riippuu leikkaussalin tilanteesta jos käynnistyy ennen suunniteltua leikkauspäivää. Jos tilaa ja henkilökuntaa varmaan leikkaavat.. Jos tuntuu että synnytys käynnistyy niin kannattaa ehkä mennä ajoissa sairaalaan eikä viimetipassa.. Toki jos sattuu niin että sinne tuodaan hätätapauksia niin menevät kyllä edelle.

Vierailija kirjoitti:

Se pitää vielä kysyä kun neuvolasta ei osanneet sanoa. Lääkäri kertoi että jos synnytys alkaakin ennen sektioajankohtaa ei (pelko)sektiota välttämättä tehdä jos synnytys on edennyt liikaa. En tajunnut silloin kysyä mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko kellään kokemusta minkälainen tilanne täytyy olla että en saisikaan sektiota? Muutama viikko sitten olen ollut jo sentin auki, kaulaa 1,5cm ja viikon sisään tullut jokunen kipeä supistus, vähemmän kipeitä päivittäin tasaisesti lyhyillä väleillä tunnin kerrallaan niin kuin koko talven ja syksyn. Vähän jännittää että avaavat paikkoja koko ajan enemmän ja päädyn sairaalaan liian myöhään saadakseni sektion. Onko 3-5cm jo liikaa edennyt? Vai vasta kun ollaan aivan lähellä ponnistusvaihetta ja on tosissaan kipeä? Itse pelkään ponnistusta niin paljon että tässä saa koko ajan jännittää lähteekö synnytys käyntiin ennen sektiopäivää.

Ap

Tämän on oikeasti tärkeä pointti. Kun päätös pelkosektiosta tehdään, on ensiarvoisen tärkeää, että samaan kirjaukseen kirjataan selkeästi se, että sektio tehdään myös silloin, jos synnytys käynnistyy ennen suunniteltua leikkausaikaa. Lääkärin jättävät mielellään tämän päätöksen tekemättä ja kirjaamatta, jolloin potilas on täysin sen armoilla, kuka päivystävänä lääkärinä sattuu kulloinkin olemaan. Suurin osa synnyttäjistä ei osaa tätä itse vaatia.

Tietysti on itsestään selvää, että jos päivystysaikana on hätäsektioita/kiireellisiä sektioita, ne menevät ennen pelkosektiota, mutta jos sairaalaan menemistä ei jätä viimetippaan, ei se estä pelkosektion toteutumista myös päivystysaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö alatiesynnytyksessä myös wc-käynnit ole kivuliaita? Pelottaa tuollaiset alapään repeämiset joita pitää korjailla useampaan kertaan, ei kai Suomessa edes kovin helposti korjailla? Tällä palstalla joku mainitsi että sektio on suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen ja että nainen suunnilleen leikataan kahtia sektion aikana, se alkoi hirvittämään kun muuten olin jo ajatellut sektiota. Onko iällä vaikutusta siihen suositellaanko sektiota vai alatiesynnytystä?

Ei varmasti ole suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen. Ihmisiltä leikellään sisäelimiä, aivoja, tehdään elinsiirtoja ja nämäkin yleensä hyvällä menestyksellä.

Useimmat sisäelinleikkaukset voidaan tehdä tähystyksellä ja harvemmin kehosta otetaan ulos mitään niin suurta kuin noin nelikiloinen ja puolimetrinen vauva. Leikkaushaavan koon perusteella sektio takuulla on yksi suurimpia leikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Sektion tai alatiesynnytyksen valinneet, olisitteko näin jälkikäteen valinneet saman synnytystavan tai oletteko tyytyväisiä valintaanne?

Olen erittäin tyytyväinen pelkosektioon, jolla esikoiseni syntyi. Seuraava lapsi syntyy myös sektiolla.

Se kohdun painelu tekee kyllä kipeää ja kannattaa heti pyytää lääkettä että saa vatsan toimimaan meinaan se haava on niin kipeä et voi ponnistella. Mulla katetri oli jo mulla valmiina, eikä sattunut yhtään. Wc.Ssä käynti ei satu mitenkään, sitä ei tartte jännittää.

Imetys jutut mulla lähti huonosti käyntiin mutta käytin aluksi rintapumppua.

Tosiaan vauva on ekan vuorokauden hoitajien hoivassa.

En tiedä miten alatie synnytyksestä toipuu kun on ollut 2 sektiota mutta toipuminen oli minulla hidasta. Jälkivuotoa tuli useamman viikon mutta siitä selvittiin ja lapset on nyt reippaita ala- koululaisia😀

Tsemppiä ja onnea teidän perheelle jo etukäteen. Kyllä siitä sektiosta selviää vaikkei se ihanteellinen vaihtoehto olekaan mutta palkinto siitä on jotain ihan sanoin kuvailematonta eli kyllä sen kestää😊

Vierailija kirjoitti:

Minutkin katetroitiin ennen puudutusta, sanoivat että on jotenkin turvallisempaa siten. Jouduin vaatimalla vaatimaan, että sain jotain puudutusvoidetta siihen suulle. Sattui kyllä. Mutta katetrin laitto ei ollut mitään myöhempiin kipuihin verrattuna. Ensimmäiset viikott aivan kamalaa tuskaa, nyt 2,5vuotta myöhemminkin arpi on edelleen kipeä ja sitä täytyy varoa. On käyty näyttämässä ihotautipolillakin, mutta sellaista se kuulemma on - "paraneminen on pitkä prosessi"...

Mietin tätä ensin ettei minulla ainakaan ole arpi enää kipeä (8kk) sitten leikattu, mutta nytkun mietin niin jos hypyytän vauvaa mahan päällä niin kyllä se on! Jos jalka osuu suoraan arpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pitää vielä kysyä kun neuvolasta ei osanneet sanoa. Lääkäri kertoi että jos synnytys alkaakin ennen sektioajankohtaa ei (pelko)sektiota välttämättä tehdä jos synnytys on edennyt liikaa. En tajunnut silloin kysyä mitä se käytännössä tarkoittaa. Onko kellään kokemusta minkälainen tilanne täytyy olla että en saisikaan sektiota? Muutama viikko sitten olen ollut jo sentin auki, kaulaa 1,5cm ja viikon sisään tullut jokunen kipeä supistus, vähemmän kipeitä päivittäin tasaisesti lyhyillä väleillä tunnin kerrallaan niin kuin koko talven ja syksyn. Vähän jännittää että avaavat paikkoja koko ajan enemmän ja päädyn sairaalaan liian myöhään saadakseni sektion. Onko 3-5cm jo liikaa edennyt? Vai vasta kun ollaan aivan lähellä ponnistusvaihetta ja on tosissaan kipeä? Itse pelkään ponnistusta niin paljon että tässä saa koko ajan jännittää lähteekö synnytys käyntiin ennen sektiopäivää.

Ap

Tämän on oikeasti tärkeä pointti. Kun päätös pelkosektiosta tehdään, on ensiarvoisen tärkeää, että samaan kirjaukseen kirjataan selkeästi se, että sektio tehdään myös silloin, jos synnytys käynnistyy ennen suunniteltua leikkausaikaa. Lääkärin jättävät mielellään tämän päätöksen tekemättä ja kirjaamatta, jolloin potilas on täysin sen armoilla, kuka päivystävänä lääkärinä sattuu kulloinkin olemaan. Suurin osa synnyttäjistä ei osaa tätä itse vaatia.

Tietysti on itsestään selvää, että jos päivystysaikana on hätäsektioita/kiireellisiä sektioita, ne menevät ennen pelkosektiota, mutta jos sairaalaan menemistä ei jätä viimetippaan, ei se estä pelkosektion toteutumista myös päivystysaikana.

Mulla lukee muistaakseni niin, että potilasta on informoitu että ennen 37 viikkoa ei tehdä pelkosektioita, eli jos olisi lähtenyt ennen täysiaikaisuutta syntymään olisin joutunut alatievaihtoehtoon. Ei lue tosiaan mitään siitä päivystyksenä tehtävästä, vaikka siitä kyllä selvästi sanottiin että sen saan ellei ole edennyt liikaa. :( Toivottavasti ei tule tämän kanssa ongelmia... Täytyy lähteä tosiaan heti tarkastamaan tilanne kun supistuksien tyyli vaihtuu tosissaan otettaviksi.

Jopas on monenkirjavaa käytäntöä. mulle on laitettu katetri osastolla valmiiksi, ennen puudutusta siis. Vauvaa ei saanut salissa syliin/rinnalle, näytettiin vaan äidille ja sit isän kanssa synnytyssaleille seurantaan. Heräämökeikka kesti viimeksi 1h, ekalla kerralla 4h, ja vauvaa ei saanut heräämöön vaikka se teoriassa oli mahdollista. Vauvan tapasin kunnolla vasta lapsivuodeosastolla. Samana päivänä on tarkoitus nousta jalkeille, ekalla kerralla ei onnistunut kipujen vuoksi, toisella ei ollut mitään ongelmia. Kyljen kääntäminen ei ollut kyllä mielipuuhaa vähään aikaan, vähimmällä pääsee kun asemoituu mukavaan takakenoon ja pitää ja vauvan aina levätessään ihokontaktissa eikä veivaa laatikkoon ja takaisin.