Sektion jälkeen

Suunnitellussa sektiossa sai vauvan vähäksi aikaa rinnalle leikkaussalissa sillä aikaa kun istukka poistettiin ja kohtu pyyhittiin jollain liinalla. Mua rupesi oksettamaan ja pyysin että vauva otetaan pois. Mies ja kätilö lähtivät leikkurista ja minä sain pahoinvointilääkettä ja samalla haava tikattiin. Ite rupesin tuntemaan kipua jo tikkauksen loppuvaiheessa vasemmalla puolella haavassa ja varpaat rupesi vähän liikkumaan.

Sitten heräämössä olin ehkä 30-45 min yksin, siellä seurattiin paineita ja kyseltiin kivuista. Kun mies tuli vauvan kanssa sain jo jalat koukkuun sängyllä.

Oltiin siinä vauvan kanssa ehkä 20-30 min ja vietiin osastolle. Siellä heti kötilö neuvoi paremmin imetystä ja otetta (heräämössä vauva laitettiin tissille myös, mutta ei kätilö ruvennut kummemmin vielä opastamaan).

Oltiin perhehuoneessa ihan rauhassa ja vauvaa pidin tissillä. Kätilö kävi välillä kyselemässä minun ja vauvan vointia.

Kysyin jälkivuodosta ja se kuulemma ihan sama onko alatiesynnytys vai sektio. Istukka jättää ns. haavan ja se vuotaa, jotain tuollaista selitettiin.

Sektiohaavaa piti kotonakin suihkutella, itse suihkutin parisen kertaa päivässä eikä tulehtunut. Haava oli kipeä, mutta eniten siihen sattui kun sängyssä vaihtoi kylkeä tai nousi ylös.

Kuukauden verran annoin tissin lisäksi korviketta sen jälkeen täysimetys.

Sängystä sai luvan nousta hoitajan avulla muistaakseni illalla, minulla oli sektio aamulla. Alku oli kankeaa ja kävely seinistä pidellen, mutta lähti hyvin sujumaan. Kannattaa vaan olla liikkeellä heti kun saa luvan. Katetri oli ainakin vuorokauden ennen kuin se poistettiin. Sen jälkeen vähän jännitti pissata, mutta ei se sattunut. Ja tosiaan itse en tarvinnut tujumpia kipulääkkeitä ekan vuorokauden jälkeen sairaalassa. Pystyin kylkeä vaihtamaan itse.. Sattui muttei mitenkään tajuttomasti.

Synnytin ekan alateitse, toisen suunnitellulla sektiolla. Ekan jälkeen en edes kävellyt 2 viikkoon muuta kuin sohvan, vessan ja vuoteen kolmiossa, kipu oli hirveä. Eikä tietenkään muuta kipulääkettä kuin panadolia ja sitäkin kiellettiin syömästä, että voi imettää. Vauva sai pelkkää korviketta, anoppi syötti, itse en kyennyt. Virtsaaminen sattui, ulostaminen sattui, kaikki sattui. Korjausleikkauksia tehtiin seuraavan 3 vuoden aikana 2 kpl.

Sektion jälkeen kaikki oli toisin. Puudutuksen teho kesti tosin iltaan, vauvaa oli hankala hoitaa, mutta toisaalta olin kivuton. Saatoin imettää - sitä en esikoisen kanssa voinut edes yrittää ja leikkausta seuraavana päivänä kävelin käytävillä kuin mitään ei olisi tehtykään. Kipulääke auttoi, haava oli siisti, jälkivuoto maltillista. Minusta oli ihanaa olla äiti!

Mua pelottaa sektiossa eniten katetrointi. Sattuuko? Entä pitääkö sektiossa maata selällään kauan? Meinaan pyörtyä jo perus neuvolakäynnillä sf-mitan oton aikana, en voi kuvitella, että voisin maata selälläni. Mitä jos kesken tai heti jälkeen sektion tulee vessahätä?

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa sektiossa eniten katetrointi. Sattuuko? Entä pitääkö sektiossa maata selällään kauan? Meinaan pyörtyä jo perus neuvolakäynnillä sf-mitan oton aikana, en voi kuvitella, että voisin maata selälläni. Mitä jos kesken tai heti jälkeen sektion tulee vessahätä?

Katetrointi tehdään puudutuksen jälkeen, joten et edes tiedä, että se tapahtuu.

En tiedä, miten kesken sektion voisi tulla vessahätä. Virtsat menee katetriin ja ulostamisentarvetta et puudutuksen vuoksi voisi edes tuntea.

katetrointi ei satu, koska se tehdään puudutuksessa.

Jos kertoisit, missä sairaalassa se tehdään, voidaan ehkä kertoa enemmän. Ainakaan ennen ei LKS:ssa saanut vauvaa sektiossa viereen eikä varsinkaan heräämöön. Ilmeisesti eri sairaaloissa on vaihteleva käytäntö.

Se miten leikkauksesta toipuu, on yksilöllistä eikä se ole edes jokaisen sektion jälkeen samanlaista. Yleisesti synnyttäneitten osastolla sektioäidit näyttivät paljon kipeämmiltä, lääkkeistä huolimatta. Käytävän päässä hiippailevasta äidistä saattoi sanoa, että näyttää sektioäidiltä, kun varoi enemmän mahaa kun jalkojenväliä ja istumista.

Vierailija kirjoitti:

Ensi viikolla olisi suunniteltu sektio 39+0 ja olen lukenut teoriaa ja ihmisten kokemuksia. Mistään ei löydy kuitenkaan niitä "vaiettuja totuuksia" mitä alatiesynnytyksistä sentään vähän hakemalla löytyi esikoisen aikaan.

Eli: Mitä käytönnössä ensimmäiset päivät ja viikot ovat? Jälkivuotoa on, onko se yleensä runsaampaa vai niukempaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen? Onko yhtä jännää käydä vessassa? Pitääkö suihkutella pissatessa ja pitää vatsa pehmeänä? Itse olin kaksi viikkoa tosi kipeä repeämien ja epparin takia enkä pystynyt istumaan tai kävelemäänkään kovin paljoa. Onko sektion jälkeinen kipu kovempaa ekoina päivinä? Muuten tietysti joo mutta olettaisin että sen jälkeen annetaan vahvempia kipulääkkeitä helpommin?

Imetyksen aloitusta stressaan myös, maito varmaan nousee hitaammin? Kannattaisiko jo nyt alkaa juomaan imetysteetä?

Mitä se heräämössä oleminen käytännössä tarkoittaa? Meneekö eka päivä sairaalassa niin etten nouse vuoteesta ja hoitajat hoitaa vauvan? Jaksanko edes kääntyä vaihtamaan rintaa vai pitääkö siihenkin aina soittaa apua?

Muuta mitä ei yleensä kerrota mutta mitä tiedonjanoinen haluaisi ehkä tietää?

Huomaako että jännittää :)

Ap, vastaan muutamaan kysymykseesi.

Maito nousee hitaammin, mutta imetysteestä ei siihen ole hyötyä. Se on täysin plaseboa. Jotkut aineet, mitä siinä on, saattaa periaatteessa auttaa maidonnousussa (esim. sarviapila), mutta tarvittaisiin moninkertainen määrä, että siitä olisi oikeasti apua. Toki jos tykkäät mausta, niin ei siitä haittaakaan ole. Ehkä myös lämmittävästä efektistä voi olla vähän apua, mutta sen saat mistä tahansa muustakin teestä.

Sektion jälkeen ollaan seuraavaan aamuun asti vuodelevossa. Jos ei mitään poikkeavaa ilmene, saat kuitenkin pitää vauvaa vierihoidossa. Kätilöt auttavat vaipan vaihdossa, mutta muuten voit hoitaa itse. Imetys tapahtuu selälteen (kivuttomin asento sektion jälkeen) ja vauvan saat itse siirrettyä rinnalta toiselle.

Alapäätä ei tarvitse suihkutella, mutta sektiohaavaa kylläkin. Virtsaamisessa ei yleensä ole mitään poikkeavaa, mutta ulostaminen voi aluksi tehdä kipeää. Kannattaa siis pitää vatsa pehmeänä.

Tsemppiä sinulle. Itselleni ainakin suunniteltu sektio oli hyvin positiivinen kokemus ja toipuminen nopeaa.

Mitä nopeammin pääsee ylös, sitä nopeammin toipuu. Yhden sektion jälkeen olin heräämössä monta tuntia ja pääsin osastolle illalla vain siksi, kun teholla ei ollut tilaa. Siitä toipumiseen meni monta viikkoa. Toisen jälkeen tuli komea fysioterapeutti kiskomaan ylös jo parin tunnin päästä eikä millään uskonut kun intin olevani väärä potilas, en voi vielä niin aikaisin nousta kun vasta hätäisesti oli puudutus loppunut ja tuskin jaloilleni pääsin. Paranemista se kyllä auttoi.

Katetrointi tuntuu epämiellyttävävälle tai voi vähän sattua. Minut katetroitu kolmesti. Kerran sattui ja kaksi kertaa vaan tuntui kurjalle (riippuu varmaan katetroijasta ja naisen anatomiasta). Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, koska kipu menee nopeaan ohi. Kateroinnin jälkeen voi hieman virtsaputkea kirvellä tai tuntua että olisi pissahätä. Tämä on normaalia ja menee yleensä nopeasti ohi. :) ei siis todellakaan tarvitse pelätä ja mitä rennonpana pystyt olemaan, sitä vähemmän tuntuu. Voit pyytää katetroijaa kertomaan milloin on työntämässä katetria sisään. Vedät ennen sitä keuhkot täyteen ilmaan ja puhallat ulos kun katikka menee sisään :)

T. 3x sektioitu hoitaja

Ammaliina kirjoitti:

Katetrointi tuntuu epämiellyttävävälle tai voi vähän sattua. Minut katetroitu kolmesti. Kerran sattui ja kaksi kertaa vaan tuntui kurjalle (riippuu varmaan katetroijasta ja naisen anatomiasta). Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, koska kipu menee nopeaan ohi. Kateroinnin jälkeen voi hieman virtsaputkea kirvellä tai tuntua että olisi pissahätä. Tämä on normaalia ja menee yleensä nopeasti ohi. :) ei siis todellakaan tarvitse pelätä ja mitä rennonpana pystyt olemaan, sitä vähemmän tuntuu. Voit pyytää katetroijaa kertomaan milloin on työntämässä katetria sisään. Vedät ennen sitä keuhkot täyteen ilmaan ja puhallat ulos kun katikka menee sisään :)

T. 3x sektioitu hoitaja

Hyibyääääh kuulostaa kamalalta. Pelkään toista alatiesynnytystä mutta sektiota vielä enemmän. Miksi vauvojen puskeminen maailmaan on niin vaikeaa... T. Synnytyspelkoinen 3.

Ammaliina kirjoitti:

Katetrointi tuntuu epämiellyttävävälle tai voi vähän sattua. Minut katetroitu kolmesti. Kerran sattui ja kaksi kertaa vaan tuntui kurjalle (riippuu varmaan katetroijasta ja naisen anatomiasta). Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, koska kipu menee nopeaan ohi. Kateroinnin jälkeen voi hieman virtsaputkea kirvellä tai tuntua että olisi pissahätä. Tämä on normaalia ja menee yleensä nopeasti ohi. :) ei siis todellakaan tarvitse pelätä ja mitä rennonpana pystyt olemaan, sitä vähemmän tuntuu. Voit pyytää katetroijaa kertomaan milloin on työntämässä katetria sisään. Vedät ennen sitä keuhkot täyteen ilmaan ja puhallat ulos kun katikka menee sisään :)

T. 3x sektioitu hoitaja

Katetroitiinko sinut siis ennen puudutuksen laittoa sektiossa? Kauanko siitä on aikaa? Käsittääkseni tuota ei enää tehdä, koska on turhaa "potilaan kyykyttämistä". Katetrin voi laittaa hyvin puudutuksen jälkeenkin, mukavampaa sekä potilaalle, että katetroijalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa sektiossa eniten katetrointi. Sattuuko? Entä pitääkö sektiossa maata selällään kauan? Meinaan pyörtyä jo perus neuvolakäynnillä sf-mitan oton aikana, en voi kuvitella, että voisin maata selälläni. Mitä jos kesken tai heti jälkeen sektion tulee vessahätä?

Katetrointi tehdään puudutuksen jälkeen, joten et edes tiedä, että se tapahtuu.

En tiedä, miten kesken sektion voisi tulla vessahätä. Virtsat menee katetriin ja ulostamisentarvetta et puudutuksen vuoksi voisi edes tuntea.

Mulla se kyllä tehtiin ennen puudutusta, heti ensimmäisenä. Sitten tulikin joku kiireellinen sektio tai muu, minkä takia mun leikkaus viivästyi pari tuntia, jonka aikaa sitten jouduin odottelemaan sen katetrin kanssa, ja se sattui hirveästi, ihan koko ajan, oli varmasti kivuliain asia koko synnytyksessä.

Mutta muuten kaikki meni hyvin. Näin jälkikäteen olisin kyllä halunnut lapsen heräämöön aiemmin, ja pidemmäksi aikaa. Lapsi nukkui kun tuli isän kanssa käymään  heräämössä ja käväisivät vain siinä, en esim. imettänyt vielä siinä.

Olikohan niin, että sen ensimmäisen illan auttoivat vauvan nostamisessa, mutta sen jälkeen mahdollisimman vähän koska mitään komplikaatioita ei ollut. Imetysohjaus oli tosi hyvää, ja vaikka maito nousi vasta kotona niin imetys lähti tosi onnistuneesti käyntiin (ja jatkuu edelleen, vaikka ei tuo ihan vauva enää ole)

Vierailija kirjoitti:

Ammaliina kirjoitti:

Katetrointi tuntuu epämiellyttävävälle tai voi vähän sattua. Minut katetroitu kolmesti. Kerran sattui ja kaksi kertaa vaan tuntui kurjalle (riippuu varmaan katetroijasta ja naisen anatomiasta). Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, koska kipu menee nopeaan ohi. Kateroinnin jälkeen voi hieman virtsaputkea kirvellä tai tuntua että olisi pissahätä. Tämä on normaalia ja menee yleensä nopeasti ohi. :) ei siis todellakaan tarvitse pelätä ja mitä rennonpana pystyt olemaan, sitä vähemmän tuntuu. Voit pyytää katetroijaa kertomaan milloin on työntämässä katetria sisään. Vedät ennen sitä keuhkot täyteen ilmaan ja puhallat ulos kun katikka menee sisään :)

T. 3x sektioitu hoitaja

Katetroitiinko sinut siis ennen puudutuksen laittoa sektiossa? Kauanko siitä on aikaa? Käsittääkseni tuota ei enää tehdä, koska on turhaa "potilaan kyykyttämistä". Katetrin voi laittaa hyvin puudutuksen jälkeenkin, mukavampaa sekä potilaalle, että katetroijalle.

Ainakin kesällä viel katetroitiin ennen puudutusta... Mutta pienin murhe se siinä koko paskassa kyllä oli :D

Missä sairaaloissa teillä on katetroitu ennen puudutusta? Entä missä vasta puudutuksen kanssa?

Minut naistenklinikalla katetroitiin vasta epiduraalin jälkeen.

Sektio oli positiivinen kokemus eikä palautuminen ollut niin kivuliasta mitä luulin. Sain lapseni USA:ssa, joten en tiedä päteekö sama Suomessa, mutta sain reseptin tehokkaisiin kipulääkkeisiin. Kipu ei ollut kuitenkaan niin kova, vaan pärjäsin hyvin tavallisilla kipulääkkeillä, joita otin noin viikon sektion jälkeen. Imetys lähti heti ongelmitta käyntiin ja jälkivuoto oli maltillista.  Ainoa negatiivinen asia oli vessassa käynnin vaikeus. Mulla oli vatsanseudulta (pl. leikkauskohta) tunto poissa pari viikkoa sektion jälkeen, joten en tuntenut tarvetta mennä vessaan ennen kuin rakko oli niin täynnä, että leikkaushaavaan sattui. Pari kertaa kävi tosi nolosti, kun lihaskontrolli puuttui... Isompi hätä oli todella haastava juuri sen takia, kun ei pystynyt käyttämään niitä lihaksia, joita asian hoitamiseen tarvitaan. Joten pidä vatsa pehmeänä! Kipua vessassakäynti ei sinänsä aiheuttanut, eli ei tarvinnut suihkutella.     

TAYS ja katetri vasta puudutteen jälkeen. Samoin jos leikkaus menee hyvin, saa vauvan heti heräämöön viereen opetteleen imetystä :-) omilla vauvoilla oli ensi imetys n.45minuutin iässä.

Leikkauksen aikana kannattaa sanoa heti jos tulee huonovointiseksi, saa lääkettä eikä ehdi oksentamaan siinä makuulteen :x

Haava on kipeä, ja kohdun painelu sattui ensimmäisen päivän paljon! Onneksi on kuitenkin kipupumppu eli mitenkään kauheesti ei joudu kärvistelemään.

Istumaan ja siitä seisomaan kannattaa yrittää heti kun vaan siltä tuntuu, edistää paranemista.

Maito tais nousta vasta 3-4 päivää synnytyksestä, mutta imetys sujui silti hyvin.

Eikö alatiesynnytyksessä myös wc-käynnit ole kivuliaita? Pelottaa tuollaiset alapään repeämiset joita pitää korjailla useampaan kertaan, ei kai Suomessa edes kovin helposti korjailla? Tällä palstalla joku mainitsi että sektio on suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen ja että nainen suunnilleen leikataan kahtia sektion aikana, se alkoi hirvittämään kun muuten olin jo ajatellut sektiota. Onko iällä vaikutusta siihen suositellaanko sektiota vai alatiesynnytystä?

Saudi-Arabiassa sektio on yleisin synnytysmuoto, luin suomalaisen sairaanhoitajan blogia, hän ihmetteli asiaa ja synnytti Saudi-Arabiassa alateitse sektioon liittyvien riskien vuoksi. Suomessa myös somalitaustaisille tehdään yleensä sektio erään opinnäytetyön mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö alatiesynnytyksessä myös wc-käynnit ole kivuliaita? Pelottaa tuollaiset alapään repeämiset joita pitää korjailla useampaan kertaan, ei kai Suomessa edes kovin helposti korjailla? Tällä palstalla joku mainitsi että sektio on suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen ja että nainen suunnilleen leikataan kahtia sektion aikana, se alkoi hirvittämään kun muuten olin jo ajatellut sektiota. Onko iällä vaikutusta siihen suositellaanko sektiota vai alatiesynnytystä?

Ihanaa kun suomessa hoidetaan synnytyspelkoa pelottelemalla lisää. Mulla siis takana pelkosektio (tai perätilana se loppujen lopuksi meni), ja en kyllä saanut koskaan mitään apua synnytyspelkooni. Sype-kätilöä myöten kaikki vain pelottelivat sektion riskeillä, kertoivat komplikaatioista jne. (joo on tietenkin tiedettävä ne asiat, mutta pelottelu ei paranna kenenkään synnytyspelkoa).

Katsoin tässä vähän aikaa sitten youtubesta videon sektiosta, kun omasta oli jo kulunut pari vuotta. Oli kyllä mielenkiintoinen. Kyllähän se aika brutaalilta voi näyttää, mutta ei nyt sentään kahtia. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö alatiesynnytyksessä myös wc-käynnit ole kivuliaita? Pelottaa tuollaiset alapään repeämiset joita pitää korjailla useampaan kertaan, ei kai Suomessa edes kovin helposti korjailla? Tällä palstalla joku mainitsi että sektio on suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen ja että nainen suunnilleen leikataan kahtia sektion aikana, se alkoi hirvittämään kun muuten olin jo ajatellut sektiota. Onko iällä vaikutusta siihen suositellaanko sektiota vai alatiesynnytystä?

Ei varmasti ole suurin leikkaus avosydänleikkauksen jälkeen. Ihmisiltä leikellään sisäelimiä, aivoja, tehdään elinsiirtoja ja nämäkin yleensä hyvällä menestyksellä.

Mulla oli eka synnytys alateitse ja toinen kiireellinen sektio. Katetrointia en edes huomannut. Leikkaus oli aamupv ja seuraavana aamuna kävin omin jaloin kätilön avustamana wc:ssä ja muistaakseni myös suihkussa. Leikkaushaava oli kipeä pari viikkoa. Jos halusi kylkeä kääntää piti lakanasta repien ottaa tukea. Nostaa sai vain vauvaa. Juokseva ommel nappaistiin viikon päästä leikkauksesta pois. Suihkuttelin haavaa 2-3x pvässä. Vaikka oli kesä ei tulehtunut tms. Leikkaushaavan kohdalta ihosta meni tunto, nyt 11v jälkeen edelleen vähän tunnoton. Sektioon jälkeen kroppa tuntui enemmän omalta kuin alakautta tapahtuneen synnytyksen. Ei peräpukamia, värkki ennallaan.