Kauan kesti synnytyksesta, etta olit entisesi? Ja en tarkoita kiloja, vaan sita etta mikaan paikka ei ollut kipea, pystyit normaalisti istumaan, kumartumaan ja liikkumaan..?

Mulla on 2 v lapsi, enkä vieläkään ole täysi palannut entiseeni. Meille tuli ensimmäiseksi jouluksi anoppi kylään, lapsi syntyi marraskuussa. Ostin kaikin valmiina kaupasta ja joulupäivänä mentiin oman äidin luo. Ja siellä vasta tuli joulumieli... en jaksanut koristella kotia tai mitään muuta sellaista. Ja sen verran oli vielä hormoonimyrskyä, että otin anopin sanat vähän turhan kirjaimellisesti. Meni joulu mieli siinä.



Syyskuusta jouluun on paljon enemmän aikaa, mutta jos tulisena haaveenasi ei ole viettää ensimmäistä oman perheen joulua, niin mene anoppilaan ja nauti joulusta siellä. Siellä on sinullekin varmasti enempi seuraa ja vauvalle useampi syli. Voitte vaikka päästä hetkeksi miehesi kanssa kahdestaan joulukirkkoon tai joulusaunaan... :-)

Ja jos energiaa on, niin kysy anopilta mitä kaikkea voit leipoa ja laittaa ja viedä mennessäsi. Ja oman kodinhan voit koristella vimpan päälle joulukuntoon jo heti ensimmäisenä adventtina.

Pystyin siis hoitamaan kotihommat, lapsen ja itseni täysin, mutten ollut kiinnostunut yhtään mistään muusta. Vauva oli ihan kaikki. Mutta on se kumma, jos et jouluun mennessä ole syyskuisesta palautunut...

Minä repesin III-asteelle, ja repesin hitusta vaille peräaukkoon saakka. Alapääni on varsinkin menkkojen aikaan tosi kipeä repeämän kohdalta. Pitää istua paikallaan ja niin, että paine kohdistuu repeämäkohtaan. Särkylääkkeet eivät tehoa kunnolla kipuun.



Ja alapäähäni jäi inhottavia lipareita, joita täytyy päivittäin rasvata, koska lipareissa on limakalvoa, ja ne kuivuu herkästi. Esim. pikkarit jalassa päivän aikaan rupeaa lipareet tarttumaan kiinni pikkareihin ja se aiheuttaa erittäin epämiellyttävän tunteen.



Tässä nyt odottelen, josko toinen vauva tärppäisi, että saisin mahdollisesti korjausleikkauksen alapäähäni synnytyksen yhteydessä. :(



Eli siis jokapäiväinen haitta tuli repeämisestä.

Ei repeämiä, eikä tikkejä. Istuin, kävelin, nostelin kaikkea ihan kuin ennenkin. No, ainoa " muisto" synnytyksestä oli peräpukama, joka vaivasi pari viikkoa ja virtsaaminen kirveli muistaakseni muutaman päivän. Mutta siinä se.



Kohta uudestaan tositoimiin ja toivon todella, että taas selviän yhtä vähin vaurioin.

molemmista olisin ollut heti valmis kotiin ja normaalin arjen viettoon.

Kaikilla tietty erilaista, mutta jos vaan vähänkin tuntuu ettei jaksa niin suosilla pyytää hyvissä ajoin apua tai sitten vai oltava yksi joulu ilman suurempia hässäköitä. Tärkeämpää on että itsellä ja vauvalla kaikki hyvin.

Tsemppiä!

..... ja siitä toivuin ihan hyvään kuntoon muutamassa viikossa. Vauva tosin oli koliikkivauva ja siinä menikin sitten 3 kk ihan sumussa univelan vuoksi :(



Toka synnytys päättyi hätäsektioon ja siitä toipumiseen meni liki kolme kuukautta. Silloin alkoi vasta helpottaa liikkuminen. Se leikkausarpi oli kyllä tosi arka vielä pidempäänkin :(

Eli minun vauvani ainakin oli ekat pari viikkoa hankalampi kuin ikinä sen jälkeen (nyt 1,5v). Nukkui vuorokaudessa 11 tuntia pienenpienissä pätkissä. Syöminen oli hankalaa. Kitisi. Itse olin tämän takia vähän masentunut. Toisaalta, minulla oli synnytys kanssa syyskuussa, ja kyllä jo loka-marraskuussa vauva oli paljon helpompi ja omaakin henkistä puolta se auttoi.



Fyysisesti olin normaalissa kunnossa viikon päästä synnytyksestä. Synnytys meni hyvin, epparissa oli kymmenisen tikkiä jotka paranivat moitteettomasti.



Vauva-aikana ei kuitenkaan kauheasti riittänyt energiaa mitään juhlia tms järjestellä. Itse menisin ap:n tilanteessa (ja mentiinkin vanhemmilleni) kylään jouluksi jos mahdollista.