Mielipide tästä pettämiskeissistä?

Haluan mielipiteenne tähän keissiin:
Aviopari on ollut naimisissa 10 vuotta, ei lapsia. Molemmilla hyvät työt hyvällä palkalla (ei rahahuolia), ongelmana oikeastaan vaan naisen lapsettomuus, mutta miehellä lapsia edellisestä avioliitosta. Mies ei halua lisää lapsia, joten miehelle ongelmaa ei ole. Miehen ero oli aikanaan riitainen ja uuden naisen ja exän välit olivat huonot, sittemmin olemattomat. Alkoivat seurustella siis ennen kuin miehen ex oli muuttanut edes miehen luota pois, ero oli kuitenkin jo tapahtunut eli ei ollut pettämisdraamaa taustalla, eikä ex-vaimolla syytä mustasukkaisuuteen.
Mies on hyvin rakastunut uuteen naiseensa, joka ei pidä lapsista joten miehen lapset eivät ole paljoa heidän luonaan, välit ovat kuitenkin asialliset. Mies on löytänyt elämänsä rakkauden, palvoo naista ja tekee oikeastaan kaiken, mitä nainen haluaa (rakentaa uuden talon, muuttaa uuden vaimonsa kotiseudulle asumaan yms.), mutta nainen ei koe oloaan täysin tyytyväiseksi.
Noin kahdeksan avioliittovuoden jälkeen nainen masentuu hieman, eikä enää innostu avioliitosta. Masennusta ei diagnosoida, mutta nainen ei halua viettää aikaa miehensä kanssa, ja heidän seksielämänsä loppuu.
Mikään ei tunnu miltään, erityisesti aviomies ei tunnu miltään, ja mies kärsii tästä paljon. Mies yrittää ostaa piristykseksi matkoja, keksiä yllätyksiä, tekee ja panostaa kotiin mutta nainen ei halua enää olla miehen kanssa yhdessä. Nainen sanoo, ettei tiedä, rakastaako hän miestä enää. Nainen haluaa muuttaa erilleen.
He päättävät asumuserosta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen, mutta mies toivoo kuitenkin kovasti yhteenpaluuta, sillä nainen on hänen suurin rakkautensa. Mies on pitänyt vaimonsa masennuksen ajan ex- vaimoonsa eli lastensa äitiin yhteyttä, puhelinsoittoja ja tekstiviestejä. Mies on kertonut elävänsä puutteessa ja kärsivänsä siitä, samoin hellyyden puutteesta. Vaimo sanoo, että hänen ei tee mieli. Vaimo ei suostu terapiaan, eikä puhumaan. He muuttavat eri huoneisiin.
Mies menee käymään ex-vaimonsa luona, tai tapaamassa lapsiaan (lapset ovat tosin jo isoja eivätkä jatkuvasti kotona, ja tämän viikonlopun lapset ovat poissa) ja he keskustelevat paljon ja puivat myös heidän suhdettaan viinilasin äärellä, ja suhde on aina ollut hyvin seksuaalinen. Heille kehittyy viikonlopun mittainen suhde, niin kutsutusti vanha suola janottaa. Ex-vaimo on tietoinen, että ex-mies on eroamassa joten omantunnontuskia hänellä ei ole, sillä niinhän se heillekin aikanaan kävi miehen kanssa.Mies itkee kaatuvaa avioliittoaan.
Minisuhteen jälkeen mies vannottaa, että ei missään nimessä saa kertoa vaimolle, sillä hän toivoo vielä yhteenpaluuta, vaikkei usko sen olevan todennäköistä. Vaimo ei aavista mitään, koska mieshän on ollut tapaamassa lapsiaan, eikä toisaalta kauheasti piittaa, vaikka mies ei tullut kotiin heti, kun oli sanonut alunperin tulevansa.
Elikä saisikos pohdintaa tästä keissistä? Pitääkö vaimolle kertoa jos ero tulee joka tapauksessa? Kuka tässä tekee ehdottomasti väärin, vai tekeekö kukaan? Onko toisella suhteen osapuolella oikeus päättää avioliiton seksielämä, katkaista puheyhteys ilman, että siitä tulee seuraamuksia? Tekeekö ex-vaimo väärin? Kenen pitäisi olla hiljaa, vai pitäisikö kenenkään vai kaikkien?

ps. en ole osapuolena