Mihin työhön kelpaa 35-vuotias jolla ei työkokemusta?

Mitä kotitöitä osaat tehdä, entä löytyykö autoa? Entä osaatko käyttäytyä hillitysti ja asiakkaita arvokkaasti kohdellen?

Olen itse korkeasti koulutettu ja ollut työtön vuoden verran. Nyt olen ajatellut että josko vaihtaisin kuvioita ja ryhtyisin vuokra-aviomieheksi. Googlaapa mitä sellainen mies tekee, voit sopia hommaan jos sinussa vaan on yleismiesjantusta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kotitöitä osaat tehdä, entä löytyykö autoa? Entä osaatko käyttäytyä hillitysti ja asiakkaita arvokkaasti kohdellen?

Osaan tehdä kaikki kotityöt. Ei ole ajokorttia. Osaan käyttäyä tilanteen vaatimalla tavalla ja perusoletus on, että jokaista kohdellaan normaalisti. 

Mutta henkilökohtaiseksi avustajaksi en ryhdy, enkä lähihoitajaksi. En halua hoitaa ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse korkeasti koulutettu ja ollut työtön vuoden verran. Nyt olen ajatellut että josko vaihtaisin kuvioita ja ryhtyisin vuokra-aviomieheksi. Googlaapa mitä sellainen mies tekee, voit sopia hommaan jos sinussa vaan on yleismiesjantusta.

Olen nainen, ja naimisissa. Enkä halua vuokra-vaimoksi. 

Löytyykö mitään suhteita? Olisiko mahdollista tehdä toiminimellä jotain? Harrastatko mitään, onko jotain erityistaitoja, kiinnostuksen kohteita?

Vierailija kirjoitti:

Löytyykö mitään suhteita? Olisiko mahdollista tehdä toiminimellä jotain? Harrastatko mitään, onko jotain erityistaitoja, kiinnostuksen kohteita?

Suhteita? Hmm. Ehkä, siis ihan ehdottoman ehkä. En harrasta mitään enkä ole erityisen hyvä missään. Kiinnostuksen kohteita ei oikein ole niitäkään :(

Kauppa?

Työmarkkinatuella kokeilemaan eri paikkoja, jotka kiinnostavat. Näin voi löytyä oma ala. Sitten vain opiskelemaan.

Mites keittiöala?. Oppisopimuksia tällä alalla suositaan. Minä vaihdoin keittiöalaan 30-vuotiaana ja sillä tiellä olen. Nyt olen 42 v.

Et ole ainoa. Minulla oli kurja lapsuus ja olin pahasti koulukiusattu. Olen nyt 32v enkä usko että tulen tekemään töitä päivääkään. En jaksa tapella itseäni sairaseläkkeelle, se olisi varmaankin minun oikea paikka.

Joskus mietin, että opiskelisin niin pitkälle kuin pystyn. Mutta entä työllistyminen? Lapsena haaveilin yliopistosta, ja teini-ikäisenäkin vielä. Kaipaan enemmän kuin keittiötyö, tai hoitoala. Mutta mietin että onko minulla mt-ongelmaisena "oikeutta" edes haaveilla ns. paremmasta työstä? 

Ja ainahan niitä suhteita voi alkaa luoda. Voin liittyä johonkin puoluetoimintaan tai SPR:n toimintaan. Ongelma on siinä, ettei mikään kiinnosta tarpeeksi. Tai sitten ajattelen, että ei saa kiinnostaa koska olen tällainen luuseri. 

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Minulla oli kurja lapsuus ja olin pahasti koulukiusattu. Olen nyt 32v enkä usko että tulen tekemään töitä päivääkään. En jaksa tapella itseäni sairaseläkkeelle, se olisi varmaankin minun oikea paikka.

Minä olen eläkkeellä. Tämä on kamalaa. Tavallaan minulla on ihan tavallinen sosiaalinen piiri ympärilläni (miehen perhe, naapureita, jopa jotakin kaveriperheitä vaikka ihan ystäviä en omista). Mutta miestä lukuunottamatta kukaan ei tiedä totuutta. Halusin joskus ennen tehdä niin paljon, mutta minulla ei ollut voimia. Oli vain ahdistusta, masennusta ja ihan jäätävää pelkoa. 

En onneksi ole koskaan edes kokeillut huumeita enkä välitä juomisesta. Lihavaksi olen itseni syönyt, joten onhan minulla yksi addiktio. Mutta siis olla näennäisesti terve terveiden joukossa on ihan hirveää. En tunne ketään kellä ei olisi koulutusta, tai työhistoriaa, tai omaa perhettä. 

Elämäni on käsittämättömän yksinäistä oikeastaan. 

Sinulle toivon kaikkea hyvää! Se onkin jännä minussa. Toisille toivon vilpittömästi kaikkea hyvää, ja osaan kannustaa ja nähdä heissä hyvää. Mutta kun peiliin katsoo, siellä on yksi musta möykky vain, vailla mitään tulevaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, että opiskelisin niin pitkälle kuin pystyn. Mutta entä työllistyminen? Lapsena haaveilin yliopistosta, ja teini-ikäisenäkin vielä. Kaipaan enemmän kuin keittiötyö, tai hoitoala. Mutta mietin että onko minulla mt-ongelmaisena "oikeutta" edes haaveilla ns. paremmasta työstä? 

Ja ainahan niitä suhteita voi alkaa luoda. Voin liittyä johonkin puoluetoimintaan tai SPR:n toimintaan. Ongelma on siinä, ettei mikään kiinnosta tarpeeksi. Tai sitten ajattelen, että ei saa kiinnostaa koska olen tällainen luuseri. 

Koulutus suojaa työttömyyttä vastaan. Mitä pahempi lähtötilanne, sitä parempi koulutus tarvitaan. Yliopistossakin taitaa olla muutamia lähes varman työn tarjoavia aloja.

Työtä tehdään palkan takia. Ihan sama, onko työstä varsinaisesti kiinnostunut vai ei. Toki ei kannata sellaiselle alalle ryhtyä, mikä etoo niin että oksettaa (pikkulasten paskanhaju, vanhojen mummojen ja pappojen intiimialueiden peseminen, juoppojen hyysääminen). Mutta ei siis (useimmilla) muillakaan työ ole mitään intohimoista kutsumusta, mitä tekisi vaikka ilmaiseksi. Se on vain työtä.

No rupea ensi alkuun hiukan haarukoimaan asioita. Löytyykö päätä ja vuosia että voisit vielä harkita yliopistoa tai AMKta? Käytännössä se vaatisi vuosia ilman tuloja, ainakaan mitään työmarkkinatukea kummempaa. Ihan oikeasti, tämä on se vaihtoehto jos olet luovuttanut ja kaipaat harrastusta.

Toinen vaihtoehto olisi amis. Koska lukio on jo taustalla, tuo olisi vain kahden vuoden keikka. Sinun tapauksessasi oppisopimus olisi hyvä ratkaisu, mutta kun AY liike on päättänyt että oppisopimuksen aikana työnantajan täytyy maksaa ammattilaisen palkkaa. Mieti työnantajan kannalta asiaa: Maksaa yhtä paljon kuin ammattilainen, ei osaa mitään, koulu sotkee työvuorosuunnittelua ja lähtökohtaisesti on jotain vikaa jos tuohon ikään mennessä ei ole koulutusta tai työkokemusta. Jos työkkäri tai joku muu pystyisi sponssaamaan ekan vuoden edes kouluun ja sitten vasta oppisopimuksella loppuun? Ellei peräti sitten kokonaan...

Kolmas vaihtoehto koulutuksellisesti on ei mitään. Vakkarihommat missään kuulostaa utopialta sinulle, paperit vetämään vuokrafirmoihin. Näytöillä joku voi sitten vaikka vakinaistaakin.

Julkinen ja yksityinen puoli on toinen pohdittava asia. Julkiselle tarvitset ehdottomasti jonkun tutkinnon. Toisaalta siellä se tutkinto saattaa jo riittää. Yksityisellä tutkinto ei ole ehdoton vaatimus. Hyvälle tyypille löytyy vaikka myyntityötä tuollakin taustalla, mutta se työnantaja täytyy ensin vakuuttaa. Myös avustavia hommia löytyy varsinkin osa-aikaiselle. Vähittäistavarakaupallakin on ihan oikeasti pulaa pienipalkkaisesta työvoimasta joka tekee osa-aikaista. Ei hyllyjen täyttämisestä voi eikä pidäkään maksaa insinöörin palkkoja ja niitä hyllyjen täyttäjiäkin tarvitaan paljon vain silloin kun hyllyt tyhjenevät nopeasti.

Kolmas mietittävä asia on ala. Hoivatyön suljit itse pois. Harmi sillä se olisi ollut taloudellisesti paras, varmin ja nopein. Kaksi vuotta lähäriä ja lähes varma työllistyminen jopa sinunkin historiallasi. Tekniikka on sinulta jo suljettu pois, et tulisi saamaan töitä. Periaatteessa voisit tehdastyöhön kelvata, mutta kun niitä ammattilaisiakin on jonossa riittämiin. Poikkeuksena jotkut Uudenkaupungin kaltaiset tapaukset jolloin kysymys on muuttovalmiudesta.

Hallinnolliset hommat on ohi, porukkaa on jonossa.

Kauppa ja palvelualat jää ainakin jäljelle. Palvelualoilla tulee vain äkkiä vastaan se, että kampaajana tienaat vähemmän kuin se osa-aikainen hyllyjen täyttäjä mutta siihen vaaditaan ensin ammattitaito.

Loppupeleissä sinulle jää nyt kaksi vaihtoehtoa. Tyydyt vähään ja menet johonkin kauppaan liukuhihnalle, tai rupeat kehittämään myyntitaitojasi puhelinmyyjänä.

Mun äiti oli vuosikausia kotona hoitamassa lapsia. Sitten hän perusti pikkukaupan ja pärjäsi hyvin. Ilman mitään koulutusta pohjalla, kävi sitten kyllä kaikennäköisiä kursseja kun kauppa oli jo. 

Kiinnostaako koodaus?

Puutarha-ala, siivousala, kaupanala, rakentaminen, korjaus, asiakaspalvelu, ravintola-ala. Joku Työtehoseuran koulutus alle.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaako koodaus?

Miksipä ei? 

Yrittäjä. Ei tarvitse miettiä kelpuuttaako työnantajat. Vaikka merkonomin tutkintoa ja joku nettikauppa pystyyn? Sulla on aikaa kehitellä bisnesideaa sen 3 vuotta mitä opiskelut kestää.