Äitini on varaton ja lainoissa, mitä käy jos hän kuolee?

Tärkeintä on hoitaa perunkirjoitus asianmukaisesti. Kun todetaan, että velkoja on enemmän kuin varoja, kuolinpesä jätetään konkurssiin ja se oli siinä.

Tämä edellyttää sitä, että sinä et ota vastaan mitään perintöä! Koti-irtaimisto ym. on yleensä sen verran arvotonta, että ei sen myynnistä mitään saa vaan jää sinun riesaksi (hävitettäväksi).

Hautauskulut maksetaan vainajan varoista ja jos niitä ei ole, haetaan avustusta kuten aiemmin on kerrottu.

Perunkirjoituskulut maksaa perillinen, mutta oikeusaputoimisto laskuttaa tulojen mukaan.

Vuokrasopimus irtisanotaan tietenkin välittömästi, jotta siitä ei tule ylimääräisiä kuluja. Kuolinkuukauden eläke on palautettava, mikä voi tulla yllätyksenä. Sitä en tiedä, onko mitään merkitystä sillä, onko kuollut 1. vaiko 31. päivä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, mistä ihmeestä te "ei saa ottaa mitään"-jankkaajatkuvittelette Lindorffin tai ulosottoviranomaisten tietävän kuinka monta hopealusikkaa tai kahvikuppia vainajan irtaimistossa on ollut? Järki käteen. Isoja perintätoimistoja ei kiinnosta pätkääkään vievätkö omaiset kuolinpesästä valokuvia tai kippoja/kuppeja, vuokralla asuvan kuolinpesän irtaimisto koostuu halvoista huonekaluista joillla ei ole minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa.

Voin kuvitella hyvin helposti, että vainaa on ehtinyt ostaa osamaksulla jotain sellaista, joka on mennyt Lindorffin tai Klarnan perittäväksi. Siellä siis tarkkaan tiedetään, että on ostanut ja jättänyt maksamatta puoli tusinaa hopealusikoita, arvokkaan tammihuonekalun tai tuhannen euron taulutelkkarin ja kysytään, missä ne ovat. Niillä kun on jälleenmyyntiarvoa ainakin vähänkäytettyinä.

Eri asia ovat tekohampaat ja silmälasit, joita on melko mahdoton myydä tai edes kanittaa.

Totta on, että jonkun se asunto on tyhjennettävä, ja siitäkin tulee kuluja! Kaikille edullisin vaihtoehto on se, että kuolinpesä = lähin omainen tyhjentää sen ilmaiseksi eikä kukaan kysele, mihin ne tavarat veit.Poikkeuksena tietenkin yllämainitut ja muut mahdolliset arvotavarat.

Ei helvetti näitä av-lakiasiantuntijoiden neuvoja :D

Oikeasti, kysykää oikeusaputoimistosta tai edes pankista/sossusta tms. Täällä näkee ihan älyttömiä neuvoja. Terkuin perintöasioitakin hoitanut oikeustieteilijä

En nyt ammattilaisena jaksa muuta kommentoida kuin sen, että ota yhteyttä oikeusaputoimistoon. Äläkä missään nimessä mene luopumaan perinnöstä, jos sinulla on lapsia, koska silloin ongelma siirtyy heille. Kerran olen saanut maistraatilta luvan luopua alaikäisten puolesta, koska pesä oli ylivelkainen.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti näitä av-lakiasiantuntijoiden neuvoja :D

Oikeasti, kysykää oikeusaputoimistosta tai edes pankista/sossusta tms. Täällä näkee ihan älyttömiä neuvoja. Terkuin perintöasioitakin hoitanut oikeustieteilijä

Kertoisitko, mikä menee pieleen esim. vastauksessa 17? Toki neuvo olla ottamatta pesästä edes valokuvia voi olla jo ylivarovaisuutta, mutta lain mukaan asia menee tietääkseni niin.

Velkoja ei joudu maksamaan, kunhan ilmoitat että et ota perintöä vastaan. Mutta on hyvä tietää että et silloin saa pesästä mitään, et edes valokuvia, vaan se menee konkurssiin.

Koska äiti elää vielä, niin olisi fiksua että hän antasi sinulle nyt eläessään mahdolliset muistoesineet, kuten valokuvat tai suvun perintökalut, mitä lie sitten ovatkaan. Joten voit sitten huoletta puopua velkaisesta perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Jos luopuu perinnöstä, niin siitä pitää kai laatia kirjallinen ilmoitus. Kenelle se toimitetaan? Kuka sitten tyhjentää asunnon ja saako sieltä hakea mitään, esim.valokuvia? En ole ap, muuten vaan kyselen.

Perinnöstä luopuminen on eri asia! Silloin on olemassa jotain perintöä, josta voi luopua. Sen voi tehdä perunkirjoituksessa.

Konkurssiin jätetyssä kuolinpesässä ei ole olemassa mitään, mistä voisi luopua.

Olen itse äitini kuoleman jälkeen käynyt tuon kaiken läpi. Otin yhteyttä oikeusaputoimistoon ja toimin sieltä saamieni ohjeiden mukaan. Perukirja riitti kaikille velkojille todisteeksi varattomuudesta eivätkä kaikki velkojat edes halunneet kopiota siitä. Sossusta ei kukaan saa automaatisesti hautausavustusta vaan sitä täytyy anoa kirjallisesti. Kukaan ei todellakaan ollut kiinnostunut velkaisen vainajan irtaimistosta. Vuokra-asunnon irtisanoin välittömästi äitini kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti näitä av-lakiasiantuntijoiden neuvoja :D

Oikeasti, kysykää oikeusaputoimistosta tai edes pankista/sossusta tms. Täällä näkee ihan älyttömiä neuvoja. Terkuin perintöasioitakin hoitanut oikeustieteilijä

Et sitten kertonut sinäkään, millä perusteella joku vastauksista on pielessä.

Jos olisit oikeustieteilijä, varmaan tietäisit että perintöasioihin ei sossusta neuvoa löydy. Ei kovin paljon pankistakaan, paitsi pankin juristilta, jonka neuvot ovat pankin jäsenille ilmaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti näitä av-lakiasiantuntijoiden neuvoja :D

Oikeasti, kysykää oikeusaputoimistosta tai edes pankista/sossusta tms. Täällä näkee ihan älyttömiä neuvoja. Terkuin perintöasioitakin hoitanut oikeustieteilijä

Osa oikeusaputoimistoista ei tee ollenkaan perunkirjoituksia tai muutenkaan pesänselvityksiä.

Kyllä kaikista oikeusaputoimistoista saa apua.

Tässä viestiketjussa monet ovat maininneet kuolinpesän konkurssiin asettamisesta.

Mutta minun äitini kuolinpesä oli ylivelkainen velkaa se 250000 euroa ja omaisuutta vajaat 40000 euroa.

Silti pesää ei haettu / laitettu konkurssiin.

Pankki jonka lainalla oli takuuna kiinteää omaisuutta otti omansa mitä pystyi.  Sitä ennen hautajaiskulut pois sekä pesänselvittäjän palkkio... no neljä vuotta kesti pesänselvitys ja oikeusaputoimisto ilmoitti suoraan ettei ota vastaan pesänselvittelyjä.

No sitten ne loput velkojat ne jotka jaksoivat roikkua mukana saivat oman osuuden tyyliin " saatavia 10000 euroa, maksetaan 100 euroa. Saatavia 2000 euroa, maksetaan 20 euroa. "

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikista oikeusaputoimistoista saa apua.

Ei saa kuolinpesän selvittelyä koskevissa asioissa. Ihan omakohtainen kokemus on niin tiedän mitä kirjoitan.

Hauta-arkuksi voi ottaa vaikka pahvisen arkun, joka on hyvin halpa. Arkkuliinaksi voi laittaa valkoisen puuvillalakanan. Kahvit voit saattoväelle keittää itse - kahvipaketti nyt ei paljon maksa, ja itse leipoen ei pullienkaan hinnaksi suurta summaa tule.

Tuhkauksen hintaa en osaa sanoa, mutta jos viet uurnan muistolehtoon, ei hautakuopan kaivamisestakaan tarvitse maksaa (oletan, että äitisi ei kuulu kirkkoon).

Jos perintö on pienempi kuin velat, ei kannata ottaa perintöä vastaan. Saat kyllä hakea äidin tavaroista itsellesi ns. arvottomampia tavaroita muistoksi, mutta muutoin omaisuus menee velkojille.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on hoitaa perunkirjoitus asianmukaisesti. Kun todetaan, että velkoja on enemmän kuin varoja, kuolinpesä jätetään konkurssiin ja se oli siinä.

Tämä edellyttää sitä, että sinä et ota vastaan mitään perintöä! Koti-irtaimisto ym. on yleensä sen verran arvotonta, että ei sen myynnistä mitään saa vaan jää sinun riesaksi (hävitettäväksi).

Hautauskulut maksetaan vainajan varoista ja jos niitä ei ole, haetaan avustusta kuten aiemmin on kerrottu.

Perunkirjoituskulut maksaa perillinen, mutta oikeusaputoimisto laskuttaa tulojen mukaan.

Vuokrasopimus irtisanotaan tietenkin välittömästi, jotta siitä ei tule ylimääräisiä kuluja. Kuolinkuukauden eläke on palautettava, mikä voi tulla yllätyksenä. Sitä en tiedä, onko mitään merkitystä sillä, onko kuollut 1. vaiko 31. päivä.

Isäni kuoli 29.6.2015. Kesäkuun eläkettä ei tarvinnut palauttaa. Siskoni saamien tietojen mukaan kuolinkuukauden eläkkeen saa pitää, jos se on ehditty maksaa. Vainajan käteisvarat eivät riittäneet esim. perunkirjoituskuluihin. Sain siitä oikeusaputoimistosta laskun. Ei kysytty tulojani - vai kenen tulojen mukaan lasku tulee?