Lopettakaa eronneiden"neuvominen"!

Erosin juoposta ukostani kolme kuukautta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut montaa päivää, etten olisi välttynyt kuulemasta ihmisten kommentteja siitä, miten nykyään erotaan niin helposti, ei pitäis erota kun lapset on pieniä, miksette menneet terapiaan, miksi sä noin pilasit elämäsi jne. Ihan oikeasti, mitä tällaisten päässä liikkuu? Tiedän että täällä on teitä, jotka pädette em. asioilla, niin kertokaa miksi? Onko oma parisuhde niin paska, että sitä harhaluuloa ihanasta ydinperheestä pitää koittaa ylläpitää vakuuttelemalla itselleen, että suhde menee kaiken edelle?
Minä olin yhdessä alkoholistin kanssa. Suurin osa vuosista oli helvettiä, mutta kaikki näytti hyvältä päälle päin kun oli hieno koti, hieno auto ja muut detaljit kunnossa. Viime vuonna vain tajusin yhtäkkiä, että minä en ansaitse tällaista, enkä minä voi tuota parantaa. Kolme kuukautta sitten sain repäistyä viimeisen kerran, enkä voi sanoin kuvailla tätä helpotusta. Ainoa mikä harmittaa, on se, etten tehnyt tätä jo aiemmin.
Ja silti, siitäkin huolimatta, saan kuunnella noita lässytyksiä mistä mainitsin yllä. Onko parisuhde niin pyhä, että sen alttarille pitää uhrata kaikki? Voiko sitä korjata yksin? Niinpä.