Oma työ ei kiinnosta

Mulla vähän vastaava tilanne. Nykyinen työ ei huvita enää ollenkaan, oikeastaan mieleni tekisi repäistä ja ryhtyä tekemään keikkatöitä. Rahallisesti periaatteessa pärjäisin, koska arvostan enemmän vapauttani ja vapaa-aikaa kuin mainetta ja mammonaa.

Tälläisinä aikoina vain tuntuu pelottavalta jättää kokopäivätyö ja jäädä tyhjän päälle. :( Toisaalta tiedän että näinkään en voi jatkaa sillä olen jatkuvasti ahdistunut enkä jaksa pitää huolta omasta terveydestäni enkä edes tavata ystäviä tai perhettäni..

No ensimmäiseksi sun kannattaa alkaa harrastamaan sen verran sen sorttista liikuntaa, että saat noi niskavaivat pois. Niskavaivan voi käytännössä aina poistaa liikunnalla, ellei sitten ole jo saanut nivelkulumaa niskaansa (mutta sekin johtuu perimmäiseltä syyltään liikunnan puutteesta, ellei ole selkärankareumaa).  Eli vaikka sulla on virheasento työssä, voit korjata sen jokapäiväisellä liikunnalla, sun pitää vaan ensin mennä fysioterapeutille selvittämään, mitä liikkeitä sun pitää tehdä. Väärät liikkeet väärin tehtynä voi pahentaa ongelmaa. Ja siis ei hierojalle, se apu on tosiaan vain väliaikaista niin kauan kuin muuten et korjaa  itse asentovirhettä. Fysioterapeutin opettamien liikkeiden teolla sen sijaan voit korjata ongelman pysyvästi.

Tämän myötä todennäköisesti saat pääsikin toimimaan taas ja joko voit keskittyä työhösi niin, että löydät sen mielenkiinnon, tai ainakin jaksat hakea uutta duunia. Tosiasia on kuitenkin, että aika harvalla on etuoikeus tehdä vain tai edes suurimmalta osalta työtä, josta nauttii. Työ on työtä, se tehdään, jotta saisi rahaa ruokaan ja asumiseen, perimmiltään koska on pakko. Jos se olisi nautinto, se todennäköisesti olisi harrastus, eikä kukaan maksaisi sulle siitä vaan sinä maksaisit että saisit tehdä sitä.

Olen työtön ja minua ahdistaa ihan kauheasti ajatus töihinmenosta. Ja sitten taas kotona ahdistaa se että olen vain loinen joka tuhlaa muiden verorahat.

Tuntuisi pahalta mennä takaisin entisenlaisiin töihin. Palkka on suunnilleen ollut sitä mitä saa työttömänäkin, mutta joutuu tekemään 8tuntista päivää. En saa oikein mielihyvää siitä että teen pomolle rahaa. Haluaisin tehdä jotain sellaista työtä jossa voisin olla hyödyksi tavallisille ihmisille, konkreettisesti, eikä pelkästään veronmaksamisen kautta.

Jos menen takaisin kokoonpanohommiin sillä 9e tuntipalkalla niin juu kyllähän se parissakymmenessä vuodessa siitä nousee ehkä vähän, mutta en haluaisi käyttää elämääni työntekoon josta en pidä eikä jää mitään käteen.

Ääh, vittu kun ahdistaa kirjoittaakin tätä.

Mulle ihan vieras ajatus, että työstä voisi edes nauttia. Nuorena jo ei kiinnostanut mikään ala, joten valitsin ammatin vain sen perusteella missä on töitä ja saa hyvin palkkaa. Päädyin it-alalle. Ei kiiinnostaneet yhtään tietokoneet, mutta eipä mikään muukaan, joten ihan sama minkä valitsin.

Parikymmentä vuotta jo olen tehnyt työtä joka itsessään ei kiinnosta yhtään. Mutta ei mulla valitettavaa ole. Ei tämä myöskään ole sietämätöntä tai kamalaa, vaan lähinnä neutraalia. Vähän tylsää, mutta koska palkkakompensaatio on varsin hyvä, niin kyllä sen jaksaa.

Eli yksi vaihtoehto, jos ei muuta työtä oikein saa, on sopeutua siihen ettei työn tarvitsekaan olla nautittavaa, vaan se on vaan jotain mikä pitää hoitaa, ja sisäiset kitinät pois.

Aloittaja: Olen liikunnallinen ihminen, mutta ehkä juuri ne oikeanlaiset liikkeet pitäisi saada haltuun, jotka auttaisi niskaan. Kävin osteopaatilla, mutta ehdittiin vasta selkää katsoa ja niska jäi huomioimatta, vaikka se aiheuttaa tämän todella epämukavan olon, välillä tuntuu kuin olisi ihan eri maailmoissa. Mutta uudestaan käyn siellä ja fysioterapeutillallakin voi toki käydä.

Kyllä itse miettii sen niin, että työ on niin iso osa arkea, ettei sitä halua vaan tehdä jotain sellaista mikä oikeasti jopa ahdistaa välillä. Neutraali tunne on eri kuin mitä tämä työ mulle välillä teettää. Juttelin työkaverinkin kanssa ja hän oli mua aikaisemmin tehnyt mun työtehtäviä ja sanoi ettei kauaa jaksaisi, koska on tosiaan aika puuduttavaa. Välillä on oikeasti kivoja päiviä, mutta kyllä tämä tylsää on. En pääse loistamaan tässä työssä ja toimistotöitäkin on niin erilaisia, juuri tässä yrityksessä missä olen ja mitä teen täällä, niin tämä ei ole mun juttu. Joku toinen toimistotyö voi kuitenkin olla ja jos olisi esim. säädettävä pöytä, se helpottaisi niin paljon!

Mulla oli ap:n kanssa sama ongelma, vaikka olin ulkopuolisen silmin upeassa työssä ja sinne päätynytkin erittäin suunnitelmallisesti juuri siksi, että periaatteessa työllä olisi ollut mahdollisuus olla kaikkea sitä, mitä työltä halusin. Reaalityöelämä ei ollut kuitenkaan niin kiinnostavaa kuin mitä työtehtävän piti olla, ja jaksoin katsella meininkiä muutaman kuukauden ennen kuin ehdotin että hommat voisi mun kohdalta loppua.

Menin pienempään firmaan töihin ja teen nyt juuri niitä asioita, joita haluan tehdä. Sen lisäksi tiedän että omalla työllä on aidosti merkitystä. Ei ole ollut enää ongelmia motivoitua aamuisin :)

Eli ehkä se on vaan merkki siitä, että on aika vaihtaa kuvioita?

Kyllä tässä on aika vaihtaa kuvoita, ei tuo työ tuosta muuksi muutu ja kyllähän se jo kertoo paljon jos joka päivä tyytymätön olo tilanteeseen. Ahdistaa vaan kun ei tiedä milloin nyt sitten käy hyvä tuuri ja saisi uuden työpaikan, vaikkei sekään olisi mikään huippupaikka niin kiva kuitenki ois jotain muuta tehdä. Ehtii miettiä sitten taas mikä on se oma juttu.