Oliko lapsuuden kodissasi väkivaltaa? (Vanhempien välistä)

Totta puhuen en tiedä enää mikä on totta ja mikä ei.  Minulla on jonkinlainen muisto esim siitä kun isä on pitänyt äitiä polvillaan keittiössä ja laittanut aseen ohimolle. Mutta en tiedä onko tuo totta vai äidin keksimää josta on sitten muodostunut itselleni valemuisto. Äidillä oli kyllä toisinaan tapana valittaa isästä ja kertoa lapsille jos isä oli tehnyt jotain pahaa.. Kerran ihan aikuisenakin se halusi näyttää jonkun tekstiviestin missä isä haukkui häntä. Mitenkähän helvetissä se kuvittelee että minua kiinnostaisi niiden välit??

Nykyään isäni on muuttunut mies ja oikein fiksukin vieläpä. Äiti nyt on vähän masentunut kun meistä lapsista tuli melkoisia elämäntapaluusereita, mutta itse olen vähän skarpannut.

Äiti oli meillä hallitseva hahmo. Me saimme remmiä, tukkapöllyä ja luunappeja kuten ajan tapa oli. Isä oli aina sitä mieltä että naisten lyöminen on heikkojen kusipäiden hommaa, mutta isällä oli ahneutta 70-luvulla viinan perään ja aina piti vetää pellit seis lähes joka lauantai - paitsi jos oltiin reissussa mummolla, joka ei sietänyt viinaa yhtään. Niistä lauantaista voisin kertoa paljonkin juttuja. Tarpeeksi juotuaan isän käytös saattoi muuttua tappelunhaluiseksi tai kummalliseksi. Humalassa oli kuin toinen mies. Yleensä se sammui tai haastoi riitaa jossain kylällä, mutta kerran 7-vuotiaana heräsin keittiöstä tulevaan riitelyyn, menin katsomaan ja näin, että isä uhkasi raskaana ollutta äitiäni haulikolla uhattuaan sitä ennen ryyppykaveriaan pyssyllä (ryyppykaveri pakeni),  silmät seisoi päässä ja näki että taju oli jossain ihan muualla. Nähtyään minut se jotenkin havahtui ja laski aseen alas. Minä juoksin rappukäytävään naapuriin ja soitin poliisit ja ukin paikalle. Faija joutui putkaan, mutta siihen aikaan oli mahdollista se, että syytettä ei tullut, jos uhri ei sitä nostanut. Eikä äiti nostanut.  Äiti meni Al Anoniin ja vaati isääkin menemään. Isä katui melko paljon, mutta ei mennyt ryhmään, juominen vähentyi mutta ei loppunut täysin, vaikka lupasi lopettaa. Kuitenkin  korkki meni tiukasti kiinni vasta neljä vuotta myöhemmin, kun oli kännissä läpsäissyt äitiä. Myöhemmin tunnusti kyllä veljelleen, että leikki liikaa sen viinan kanssa, kuulin sedältä jälkikäteen.

Minusta ja isästä tuli etäisiä, lapsuus ei voinut olla vaikuttamatta. Isän äkkikuolema oli silti järkytys, koska olin toivonut  mielessäni, että jotenkin saisimme välimme kuntoon.

Ei, meillä ei ole puolisoni kanssa minkäänlaista väkivaltaa. Minä en juo kuin joskus, ja oma puolisoni juo hyvin harvoin, eli lähinnä saunaolutta ja paukun, jos tarjotaan. Kotona saa lahjaviinapullot olla kaapin perällä ihan rauhassa. Nimenomaan katsoin miehen sen mukaan, että se ei sitten pidä asianaan rentoutua viinalla. Ei sitä pelkäämistä enää.

nim. 70-luvun lapsi