Eikö teillä miehenne ole kykeneväisiä olemaan pienten lasten kanssa jotta äiti pääsee johonkin yksin?
Tällä palstalla jonkin aikaa pyörineenä monta kertaa olen huomannut sellaisen asian että monen mielestä naisen paikka on vain kotona hoitamassa jälkikasvuaan, mikäli haluaa olla " hyvä äiti" .
Siitä herääkin kysymys että millaiset miehet ja lastenne isät te olette valinneet??!
Meillä kaks pientä lasta joiden kanssa mä vietän päivät ja mies käy töissä, ja tosiaankin olemme molemmat sitä mieltä mieheni kanssa että myös hän tarvii omaa aikaansa lasten kanssa ilman että mä pyörin siinä hääräämässä. Ja kai se on myös lasten oikeus tulla tuntemaan isänsä kunnolla?? Eli aina kyllä olen saanut sitä " omaa aikaa" jos vain olen halunnut, eikä koskaan ole tarvinnut edes miettiä että pärjääkö mies kotona lasten kanssa.
No, ehkä kaikki eivät tarvitse aikaa olla itsekseen, mutta mulle se on kyllä yksi jaksamisen elinehto.
Kommentit (26)
no sitä päivää saan odottaa...
en voinut sillon tietää kun olen mieheni kanssa alkanut olemaan että muuttuu tuollaiseksi kun lapsia alkaa tulemaan. Olisin kyllä kaks kertaa miettinyt että teenkö muuten ihanan miehen (mutta tuollaisen joka ei muka " osaa" olla lastensa kanssa) niin lapsia tekemään...
Monesti oon yrittän, että saisin mennä edes yksin kauppaan, mutta turhaan. Mies sanoo aina että lapset laitetaan " puoliksi" . Eli mä otan kaksi lasta mukaan ja mies jää kahden kanssa kotiin. Kun sitten taas tulee kyse miehen menoista, on se heti selvää että mä jään lasten kanssa kotiin. Ja perustelu on se, että mä kuulemma pärjään päivät kaikkien neljän kanssa, niin parjään sillonkin kun miehellä menoa:( Yleesnä sillonkin kun mies sitten jää kahen kaa kotiin, on kämppä kun pyörremyrskyn jälilt vaikken oo kun puolisen tuntia, korkeintaan tunnin poissa. Viimekskin kun tulin isompien lasten kaa kotii kaupastavvauvalla oli kakat vaipassa (tullut läpi reunoilta)ja huutaa sitterissä kun tuun kotiin. Mies istuu omassa harrastushuoneessaan ja taapero takassa joka paikka olkkarissa tuhkassa. Että sen verran kykenee hoitamaan lapsiaan!
kanssa? Ei onnistuisi meillä tuollainen meno.
Syksyllä olin yksin Jenkeissä kuukauden ja mies piti huolta muksuista ja kodista. Muksut olivat hoidossa mummilla, kun mies töissä. Eikä mua hirvittänyt yhtään jättää miestä muksujen kans, muksuja tietenkin oli tosi ikävä :(
Vierailija:
Mies sanoo aina että lapset laitetaan " puoliksi" . Eli mä otan kaksi lasta mukaan ja mies jää kahden kanssa kotiin.
Viimekskin kun tulin isompien lasten kaa kotii kaupastavvauvalla oli kakat vaipassa (tullut läpi reunoilta)ja huutaa sitterissä kun tuun kotiin. Mies istuu omassa harrastushuoneessaan ja taapero takassa joka paikka olkkarissa tuhkassa. Että sen verran kykenee hoitamaan lapsiaan!
Uskomatonta, jos vaan on totta!!!
mutta suurempi ongelma on halu. Ja tosiaan ei miesten mukana tule käyttöohjetta jossa kerrotaan mitä ne tekee lasten kanssa ja mitä ei. Meilläkin mies halusi lasta, minä en. JÄRKYTYS oli suuri, kun tajusin että se oikeasti kuvitteli ettei sen tartte muuttaa elämäänsä millään lailla.
Ja haluttomuus vaikuttaa myös kykyyn. Miehellä on esim. tapana nukkua silloin kun minä olen pois kotoa ja hän on kahdestaan taaperon kanssa. Kolme kertaa olen nyt kotiin tullessa löytänyt miehen nukkumasta, siitä huolimatta että on saanut kuulla kunniansa.
Pukemiset, pesut, syömiset ja kaikki muutkin nostelua ja kumartelua vaativat puuhat ovat minun vastuullani. En siis voi jättää lasta miehen kanssa, jos odotettavissa on em. hoitotoimia. Kurjaa. En silti tietenkään vaihtaisi miestäni. Tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, eikä vaadi niin fyysistä hoivaa.
Mieheni sanoi tässä eräänä päivänä, että jos joskus hankitaan vielä toinen lapsi, hän haluaa olla samalla tapaa mukana kuin esikoisemme kasvatuksessa. Eli tutustua lapseensa ja viettää tämän kanssa aikaa.
Meillä on ideaali tilanne, eli opiskelemme ja olemme kotona puoliksi.
Kamalaa, jos mies ei osaa omia lapsiaan hoitaa. Mä en sellasta miestä ainakaan kattois!
Mä olen yrittäny vaikka mitä, että saisin edes kerran kuussa mennä ihan yksin kaupoille tai vaikka lenkille. Kyllä mies yhteistä aikaa meidän kaa viettää, mut ei suostu olemaan kaikkien lasten kaa yhtäaikaa. Parasta aikaa mies on omissa harrastuksissaan ja mä täällä kotona jälleen lasten kanssa niinkun yleensäkkin. Ja alkaa olemaan mulle kynnys jättää edes kaksi lapsista miehen hoiviin, kun ei edes tuntia niiden kaa selviä:( T:5
lapsi isän huomaan, monet kun eivät siten millään voi uskoa miehen osaavan yhtään mitään. Eikä kyllä opikaan, jos ei tilaisuutta tule, tai äityli vahtaa vieressä joka hetki, ja oikoo tekemisiä. Meillä toimi niin, että kun minulle tuli sellainen olo, että tekee mieli kaupungille tuulettumaan tms, niin mies jäi lapsen kanssa muitta mutkitta, j akyllä he pärjäsivät, ei nyt tietysti montaa tuntia ihan pienen kanssa, mutta pikku hiljaa. Ja ihan yhteisymmärryksessä, kun tykkäsi rauhassa opetella isänä oloa...ilman minun niskaan hengitystäni...
Itse nautin suuresti siitä, kun pääsin ihan vaatelauppoihin tai kaupungille ihmiseten joukkoon, vaikkei suurempia tapahtunutkaan, tai sitten rauhassa kahvilaan tai elokuviin...eli ihan pieni tunnin parin poissa olo ja oma rauha toi voimia kummasti...ja suosittelisin kaikille, etenkin jos hiukankin tuntuu siltä että kotona ollessa pinna alkaa kiristyä, eikä mikään tunnu miltään tms...
ei oo rahaa, kaikki mitä mies tienaa menee siihen että lapset saadaan hoidettua kotona, ja omassa kodissa. oma valinta. mulla ei ole ajokorttia, niin ei ole sen vaivan arvoista ajella bussilla kaupunkiin ihan huvikseen. mies tekee myös päivää 9-17, käytännössä 8.30-17.30. tykkään viettää aikaa myös hänen kanssaan. samoin lapset! mutta esim. viikonloppuisin jos vapaata, on ystäväni minua hakeneet " irti" lapsista, kiitos heille! :) esim kahville tai syömään. tokihan mieskin mua kuskaa, mutta kun tosiaan tykätään toisistamme aikas kovasti vielä niin ei mulla ole tarvetta lähteä pois täältä kotoa. kesällä toki iltaisinkin fillarilla pääsee vaikka mihin, eikä tunnu olevan ajasta pula kun iltaa ei tunnu tulevan, on vaan ihana kesä! hieman tämä raskaus rajoittaa liikkumista myös nyt.
mutta en valita, kuten sanoin oma on valintamme. voisimme asua myös esim. vuokralla, ja olis rahaa enemmän omaan vapaa-aikaan. tai mies voisi mennä tehtaaseen töihin missä isompi liksa, paremmat työajat, ja kasettivika kaupanpäälle.
enkä mä ihan mökkihöperö ole, meillä on joka päivä ohjelmaa, aikuista seuraa näen noin 3x viikossa ulkokavereiden lisäksi. kahdesti päivään kun pihalle puunaudutaan ja siellä nähdään toisia äitejä ja hoitajia. harvemmin tarvitsee yksin ulkoilla. mä tykkään KOVASTI! =)
kahdeksi päiväksi. Sitten taas palataan vähitellen alkupisteeseen. Jossain vaiheessa sitä ei sitten vaan jaksa. Eniten se motivoi miestä kun lapsi on niin mammanpoika kuin olla ja voi ja mies huomaa kuinka paljon enemmän lapsi haluaa olla äidin kanssa :((. Isin nukuttamisyritykset tms. johtaa kamalaan huutoon.
syyksi :((. Minä olen aina jättänyt lapsen miehen hoitoon myös sillä periaatteella, että luotan mieheen ja ettei pikkujuttuihin puututa. Minusta vaan ei ole pikkujuttu jos mies nukkuu kun tulen kotiin ja taapero tutkii paikkoja omin päin. Kaipa sitten olen nalkuttava akka joka listii miehen lapsenhoitohalut! Meillä oli kyllä tällaista ihan alusta asti... Mies tilasi seuraavalle päivälle kun tultiin synnäriltä remonttimiehet. Sain homman peruttua, koska tunsin että hajoan siihen paikkaan, mutta samaan tahtiin jatkettiin koko isyysloma. Mies kävi makkarin ovella ilmoittamassa minne on seuraavaksi menossa ja nukkui makeasti yönsä vierashuoneessa. Siinä vaiheessa mulle vasta rupesi valkenemaan kuin tossun alla olen ollut, mutta vielä en osannut yhtään protestoida.
Vierailija:
lapsi isän huomaan, monet kun eivät siten millään voi uskoa miehen osaavan yhtään mitään. Eikä kyllä opikaan, jos ei tilaisuutta tule, tai äityli vahtaa vieressä joka hetki, ja oikoo tekemisiä.
Välillä toinen ottaa toisen lapsen ja toinen toisen. On mukava antaa vain toiselle lapselle välillä pelkästään aikaansa.
Tuttavapiirissä on pari tälläistä miestä jotka pakon edestä katsovat lapsiensa perään. Mutta on ilmeisestikin kamala homma. Ei kestä kauan kun puhelin ensimmäisen kerran soi, ja kysytään milloin tuut kotiin. Tosin nää miehenpuolikkaat ei muutenkaan oo mitään ihania ihmisiä!
Olen todella onnekas ja onnellinen, kun lapsillamme on tuollainen isä.
Mies on parempi keksimään taaperolle puuhaa kuin minä, ja niillä oli aina jotkut hienot projektit meneillään, kun olin poissa.
Nyt kun on lisäksi tuo täysimetetty vauva, niin eivät mun omat menot onnistu enää, ja ei kai tarvitsekaan. Eiköhän isä sitten taas ole lasten kanssa keskenään, kun tuo pienempi kasvaa. Äsken tosin kävin yksin lenkillä, mutta raaskin olla pois vain tunnin, kun pelkäsin, että vauva huutaa jo nälkäänsä täällä.
Vierailija:
Aamulla mies vie esikoisen hoitoon. Minä hoidan vauvaa ja istun netissä päivän. Illalla mies tulee ja minä huokailen päivän raskautta. Mies alkaa siivoamaan ja tekemään ruokaa ja minä lähden samalla ovenavauksella kavereiden luo tai shoppailemaan.
*Reps kops*
Aamulla mies vie esikoisen hoitoon. Minä hoidan vauvaa ja istun netissä päivän. Illalla mies tulee ja minä huokailen päivän raskautta. Mies alkaa siivoamaan ja tekemään ruokaa ja minä lähden samalla ovenavauksella kavereiden luo tai shoppailemaan.