Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla aivan täysin eritasoiset kummit
Bertha35
03.01.2017 |
Onko muilla samaa ongelmaa: lapsilla on aivan täysin eritasoiset kummit. Toisella viiden tähden ja toisella sellainen hätäseen yhden tähden kummi.
Esikoisella on superkummi, joka soittaa suoraan lapsen omaan kännykkään, laittelee postikortteja, kutsuu kylään, käy meillä kylässä, juttelee kylään tullessaan ihan sen lapsen kanssa itse (jopa puoli tuntia saattaa heillä mennä kuulumisia vaihdellessaan), kiittää lapsen lähettämistä postikorteista ja synttäri/joululahjoista. Saa lapsen nauramaan, nauraa itse lapsen jutuille.
Toisen lapsen kummi taas, noh. Eipä ole paljon kerrottavaa. Ei ikinä puhu lapselle mitään. Ei huomioi millään tavalla. Tämä on tullut tavallaan yllätyksenä, koska kummi on muuten sellainen papupata, jolta ei meinaa suunvuoroa saada. Siis sitä ihmistyyppiä, joka juttelee vaikka lyhtypylvään kanssa puoli tuntia.
Mutta kummilastaan ei huomioi. Ei puhu, ei soita, ei laita korttia, ei mitään. Kun tulee käymään, ei vahingossakaan käy lapsen huoneessa. Jos ja kun lapsi istuu samassa kahvipöydässä, ei puhu lapselle mitään. Ihan kuin lasta ei olisikaan.
Molemmat ovat lapsettomia. Tällä jälkimmäisellä on muitakin kummilapsia. Mietin, että mahtaako puhua niillekään.
Esikoinen on käynyt kiusaamaan pikkusiskoa siitä, että tällä on "tylsä kummi". Pienempi on jopa kysynyt, että miksi esikoisen kummitäti ei ole hänenkin kumminsa. On itkenyt asiaa, että miksi oma kummi ei puhu, eikä ole niin hauska.
Superkummin kanssa on puhuttu tästä ja hän osaa jo ottaa tämän toisenkin huomioon käydessään meillä, mutta silti. Isompi aina muistuttaa, että ei tuo sinun kummisi ole, läl läl lää, sulla on tylsä kummi.
Me huomioimme molempia kummeja yhtä paljon, tiedoksi. Juhannuksena saatetaan viedä siiderit, jouluna aina lahjakori, (kummien) synttäreillä käydään kun kutsutaan jne.
Kommentit (32)
Mekin tehtiin kummien kanssa moka. Tai siis lähinnä toisen valinta oli virhe. Olemme olleet ystäviä 10 vuotta ja meillä on ollut todella läheinen suhde.. mutta kummina hän on ihan paska :( ostaa joulu- ja synttärilahjoja mutta kun ei se ole se asian ydin. Saattaa sanoa lapselle max. 3 sanaa kun käy kylässä, haluaa puhua vain kanssani. Kyllä minäkin haluan vaihtaa kuulumisia, mutta samalla siinä kyllä voisi huomioida lastakin. Harmittaa, koska oma suhteeni kummeihini on ollut todella läheinen ja olen saanut siitä suhteesta paljon hyvää. Eikä ton alle 2veen viihdytys tai jututus kyllä ole rakettitiedettä :D on vaan hankala kuvitella että suhde korjaantuisi myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellasta se on. Mutta tosiaan, tuosta kummiasiasta ei kannattaisi tehdä kamalan suurta, koska harvoin ne kummin useamman lapsen perheessä on ns "samantasoisia". Mun mielestä tuollainen "superkummi" on enemmän harvinaista, eli vähän luksusta.
Se, mitä voitte tehdä, on puuttua tuohon isomman lapsen lällättelyyn kummiasiasta. Pistäkää heti poikki, ja opettakaa isommalle mieluummin empaattisuutta.
Yksi syy voi olla etäiseen kummiuteen taustapuheet. Mustamaalausta välissä. Joku arvostelee negatiivisesti kummiutta kummille (esim. anoppi), siksi kummi etääntyy lapsesta, jotta ei mitenkään vahingossakaan loukkaisi lasta. Puhuakaan ei asiasta voi, koska KUULEMMA kummin vanhemmat ovat puhuneet kummista ilkeästi.
Lopettakaa se odotusten lataaminen kummille. Kaikki ei osaa olla just sellaisia kummeja kuin vanhemmat haaveissaan odotti.
Tuo kummius on ihan aikansa elänyt instituutio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ne kummit ipanoille valitsi? Vanhempien kannattaisi panostaa vähän harkintaan. Ei pidä odottaa liikoja, muuten tulee vain pelkkiä pettymyksiä.
Miten ihmiset aina vaan jaksavat jauhaa näistä kummeista? Omani eivät varmaan edes tiedä, ketkä ovat heidän kummejaan ja itsekin joudun joskus vähän asiaa miettimään. Minulla on kolme kummilasta ja yhdelle olen juuri tuollainen "paskakummi". En enää lähetä edes joulukorttia. Näemme ohimennen pari kertaa vuodessa ja puhuminen jää lähinnä tervehtimiseen. Minä olen yksinkertaisesti niin huono ihmisten kanssa, etten keksi puhuttavaa lapsen kanssa. En keksi oikein puhuttavaa hänen äitinsäkään kanssa, vaikka joskus olimme tosi hyviä kavereita. Minusta tässä tilanteessa joku kummitädin esittäminen olisi täyttä pelleilyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on ollut peräti 3 kummia, kun minut on kastettu, vaikka sittemmin lapsena äiti erottikin meidät kirkosta. Ne 2 kummia oli pariskunta, joille tuli ero jo kun olin lapsi, toinen heistä oli aikanaan äitini paras kaveri, mutta sitten heille tuli vararikko, joten sekin kummi jäi, lähetteli kyllä aikanaan lahjoja aina postissa, muuten ei juurikaan elämässä näkynyt (asuivat hieman kauempana meistä, joten harvemmin kyläiltiin). Sitten se kolmas kummi on enoni, sellainen peräkammarinpoika, äitinsä nurkissa eleli yli 30 vuotiaaksi ja sitten alkoholisoitui. Hänenkin kummiutensa on näkynyt lähinnä lahjojen muodossa.
Itse olen "kummitustäti" sukulaislapselle, näen välillä useammin välillä harvemmin, riippuu vähän tilanteesta että kuinka aktiivisesti jaksan lapsen kanssa tavatessa olla, aina ei ikävä kyllä jaksa/keksi mitään innostavaa, hippaleikkiin en (sisällä varsinkaan) ala, mieluummin muunlaisia leikkejä. Kirjoitellaan kyllä kirjeitä toisillemme vaikka samassa kaupungissa asutaankin :D Ja lahjoja tietysti ostan, tosin ostaa muutkin lähisukulaiset :D Mutta ei kai tuota niin vakavasti tarvitse ottaa?
Sitäpaitsi, eikö kummien tarkoitus olisi oikeasti opettaa sitä uskontoa sille lapselle ;)
No voi.... Tasan ei käy onnen lahjat. Kukapa lie kummit valinnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkusiskolla ei ollut kummia lapsena (eikä oikeastaan pikkuveljellläkään), kun ei kuuluttu edes kirkkoon siinä vaiheessa. Pikkuveljen "kummiksi" kuitenkin nimitettiin mummoni kehitysvammainen sisko ja pikkusiskollani ei ollut ketään, hän sitten aina valitti kummittomuuttaan ja valitsi itselleen kummin eräästä tosi mukavasta perhetutusta :D Ja näin meillä kaikilla on jonkunnäköinen "kummi" elämässämme, varsin kirjavaa sakkia ja osa enemmän, osa vähemmän ollut elämässä mukana :) Varmaan tuo pikkusiskon valitsema kummi on ollut eniten "läsnä" :D
Tietävätkö ap nuo ihmiset jotka ovat hyvää hyvyyttään, vapaaehtoisesti sinun lastesi kummeiksi ryhtyneet, tuosta tähtiluokitusjärjestelmästäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Vararikko = välirikko, hups, melkein sama asia :D
Aika vaikea suhtautua, itse olen jotenkin ajatellut kummiudesta niin että kummeillakin on omat elämät ja kaikki yhdessä vietetty aika ja näkeminen on vain plussaa..eli kummiudessa ei oikein voi mennä miinukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihellätte pelin poikki tuolta lällättelyltä ja toisen kummin haukkumiselta! Se on tässä pahin ongelmanne! Miksi kummi edes olisi aktiivisempi kun lapsi häntä selän takana haukkuu? Paska kummilapsi, vaikka vanhempien vikahan se on.
Todella harvoin lasten kummit on mitään "samaa tasoa", varsinkin jos yksi kummi on tuollainen ylisuorittaja suorastaan. Kiva juttu että välittää, mutta sanoisin tuolle esikoisen kummille kyllä suoraan että ihan normaali huomioiminen riittää koska tuollaisesta tulee helposti sisarkateutta.
Meillä 3:en lapsen kummit on olleet "vaihtelevia".
Vanhimman lapsen toista kummia ei ole näkynyt koskaan; ei tule vaikka kutsuttiin esim. rippijuhlaan.
Keskimmäisen lapsen kummeihin välit katkesi muusta syystä vajaa 10 vuotta sitten; rippijuhlassa isoäidin sisko toimi lähinnä kummin sijaisena.
Nuorimman lapsen kummit näemme vielä suht' säännöllisesti.
Mitään lahjoja harvemmin tulee jo siitäkin syystä, että suurin osa kummeista asuu ulkomailla eli ovat ulkosuomalaisia tai ulkomaalaisia. Koska olemme itse suomi/ulkkispari.
Kummi-instituutio on syytä lopettaa; siitä ei ole kuin vaivaa ja pahaa mieltä.
Epäasiallista ottaa asia puheeksi "hyvän kummin" kanssa. Asia ei kuulu hänellä pätkääkään.
Vaikuttaa siltä että itse olette tehneet isompaa numeroa tuosta kummiudesta. Mistä lapset muuten oppii tuollaista tyhmä kummi, ei oo sun kummi, viiden tähden kummi ja hätäsen yhden tähsen kummi. Ap sietäisi hävetä kun puhuu lastensa kummeista noin alentavaan sävyyn. Nallekarkit ei mene aina tasan, voi voi mutta sen kanssa on opittava elämään.
Meillä on ihan sama ongelma, kolme lasta ja kaikilla ihan erilaiset kummit. Kummit on valittu silloisen elämäntilanteen mukaisesti ja kun elämä on vienyt eri suuntiin, on osa kummeista pudonnut pois matkasta. Keskimmäisen puolesta harmittaa kun ei kumpikaan kummi enää oikein pidä yhteyttä. Katsotaan tuleeko sitten rippijuhliin.
Vanhimman kummi on jopa pitänyt huolen kristillisestä kasvatuksesta kun kävi lapsen kanssa aikoinaan pyhäkoulussa ja rippivuonna useamman kirkkoreissun. Ei olla siis mitään erityisen uskovia ihmisiä kumpikaan, ihan perusluterilaisia, mutta halusi itse hoitaa varsinaisen kummivelvollisuudenkin. On tehnyt samoin myös muille kummilapsilleen.
Nuorimman kummi käy silloin tällöin kylässä ja yleensä ostaa synttärilahjan, on tainnut välillä muistaa joululahjallakin.
Taidatte liian paljon korostaa tuota kummiasiaa, jos siitä noin ison numeron olette tehneet.