Lue keskustelun säännöt.
Lapsilla aivan täysin eritasoiset kummit
Bertha35
03.01.2017 |
Onko muilla samaa ongelmaa: lapsilla on aivan täysin eritasoiset kummit. Toisella viiden tähden ja toisella sellainen hätäseen yhden tähden kummi.
Esikoisella on superkummi, joka soittaa suoraan lapsen omaan kännykkään, laittelee postikortteja, kutsuu kylään, käy meillä kylässä, juttelee kylään tullessaan ihan sen lapsen kanssa itse (jopa puoli tuntia saattaa heillä mennä kuulumisia vaihdellessaan), kiittää lapsen lähettämistä postikorteista ja synttäri/joululahjoista. Saa lapsen nauramaan, nauraa itse lapsen jutuille.
Toisen lapsen kummi taas, noh. Eipä ole paljon kerrottavaa. Ei ikinä puhu lapselle mitään. Ei huomioi millään tavalla. Tämä on tullut tavallaan yllätyksenä, koska kummi on muuten sellainen papupata, jolta ei meinaa suunvuoroa saada. Siis sitä ihmistyyppiä, joka juttelee vaikka lyhtypylvään kanssa puoli tuntia.
Mutta kummilastaan ei huomioi. Ei puhu, ei soita, ei laita korttia, ei mitään. Kun tulee käymään, ei vahingossakaan käy lapsen huoneessa. Jos ja kun lapsi istuu samassa kahvipöydässä, ei puhu lapselle mitään. Ihan kuin lasta ei olisikaan.
Molemmat ovat lapsettomia. Tällä jälkimmäisellä on muitakin kummilapsia. Mietin, että mahtaako puhua niillekään.
Esikoinen on käynyt kiusaamaan pikkusiskoa siitä, että tällä on "tylsä kummi". Pienempi on jopa kysynyt, että miksi esikoisen kummitäti ei ole hänenkin kumminsa. On itkenyt asiaa, että miksi oma kummi ei puhu, eikä ole niin hauska.
Superkummin kanssa on puhuttu tästä ja hän osaa jo ottaa tämän toisenkin huomioon käydessään meillä, mutta silti. Isompi aina muistuttaa, että ei tuo sinun kummisi ole, läl läl lää, sulla on tylsä kummi.
Me huomioimme molempia kummeja yhtä paljon, tiedoksi. Juhannuksena saatetaan viedä siiderit, jouluna aina lahjakori, (kummien) synttäreillä käydään kun kutsutaan jne.
Kommentit (32)
Itse olen nykyään huono kummi, en muista lasta kun lahjoilla :( tämä tosin ei kuitenkaan ole minun valintani mutta poden eritäin huonoa omatuntoa. Lapsen sijaisvanhemmat ei halua että kummit olemme lapsen elämässä. Mutta kummipojan ollessa vauva olin erittäin läsnä elämässä ja ikävöinkin niitä aikoija kovasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kummius on ihan aikansa elänyt instituutio.
Tuo on ihan totta ja nyt monissa seurakunnissa keskustellaan kokonaan kasteen yhteydessä luopumista kummeista. Syy siihen on: a) jokaisella seurakunnalla on nykyään hyvät valmiudet antaa lapselle kristillistä kasvatus, jos vanhemmat niin haluavat, toisin kuin ennen.
b) nykyään monen vanhemman on vaikea saada lapselleen vaadittavia kummeja, koska monet kieltäyvät liian suurten vaatimusten vuoksi.
Ihmettelen sp. aloitusta, sillä eihän lapsi ole yhden kummin varassa, oli hän miten hyvä tai huono kummin tehtävissä.
Millaiset suhteet lapsellasi on muihin kummeihin, kun vertaat vain yhtä kummia toisiinsa
Vierailija kirjoitti:
Mekin tehtiin kummien kanssa moka. Tai siis lähinnä toisen valinta oli virhe. Olemme olleet ystäviä 10 vuotta ja meillä on ollut todella läheinen suhde.. mutta kummina hän on ihan paska :( ostaa joulu- ja synttärilahjoja mutta kun ei se ole se asian ydin. Saattaa sanoa lapselle max. 3 sanaa kun käy kylässä, haluaa puhua vain kanssani. Kyllä minäkin haluan vaihtaa kuulumisia, mutta samalla siinä kyllä voisi huomioida lastakin. Harmittaa, koska oma suhteeni kummeihini on ollut todella läheinen ja olen saanut siitä suhteesta paljon hyvää. Eikä ton alle 2veen viihdytys tai jututus kyllä ole rakettitiedettä :D on vaan hankala kuvitella että suhde korjaantuisi myöhemmin.
Mun taas on helppo kuvitella, että jonkun nelivuotiaan kanssa luistaa jo ihan eri tavalla, puhukattakaan koululaisen. Omaan toiseen kummiini tuli läheisempi suhde vasta 18- vuotiaana, kun menin hänelle töihin. Nähtiin monta kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin tehtiin kummien kanssa moka. Tai siis lähinnä toisen valinta oli virhe. Olemme olleet ystäviä 10 vuotta ja meillä on ollut todella läheinen suhde.. mutta kummina hän on ihan paska :( ostaa joulu- ja synttärilahjoja mutta kun ei se ole se asian ydin. Saattaa sanoa lapselle max. 3 sanaa kun käy kylässä, haluaa puhua vain kanssani. Kyllä minäkin haluan vaihtaa kuulumisia, mutta samalla siinä kyllä voisi huomioida lastakin. Harmittaa, koska oma suhteeni kummeihini on ollut todella läheinen ja olen saanut siitä suhteesta paljon hyvää. Eikä ton alle 2veen viihdytys tai jututus kyllä ole rakettitiedettä :D on vaan hankala kuvitella että suhde korjaantuisi myöhemmin.
Mun taas on helppo kuvitella, että jonkun nelivuotiaan kanssa luistaa jo ihan eri tavalla, puhukattakaan koululaisen. Omaan toiseen kummiini tuli läheisempi suhde vasta 18- vuotiaana, kun menin hänelle töihin. Nähtiin monta kertaa viikossa.
No, voit olla oikeassakin. Mutta kyllä ton ikäinen selkeästi aistii jos häntä kohtaan ollaan tylyjä tai ei huomioida mitenkään.
Ja jotenkin vaikea kuvitella että yhtäkkiä olisikin kiinnostunut lapsesta, jos ei ole sitä nytkään?
Jotenkin niin ahdistava aloitus. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin tehtiin kummien kanssa moka. Tai siis lähinnä toisen valinta oli virhe. Olemme olleet ystäviä 10 vuotta ja meillä on ollut todella läheinen suhde.. mutta kummina hän on ihan paska :( ostaa joulu- ja synttärilahjoja mutta kun ei se ole se asian ydin. Saattaa sanoa lapselle max. 3 sanaa kun käy kylässä, haluaa puhua vain kanssani. Kyllä minäkin haluan vaihtaa kuulumisia, mutta samalla siinä kyllä voisi huomioida lastakin. Harmittaa, koska oma suhteeni kummeihini on ollut todella läheinen ja olen saanut siitä suhteesta paljon hyvää. Eikä ton alle 2veen viihdytys tai jututus kyllä ole rakettitiedettä :D on vaan hankala kuvitella että suhde korjaantuisi myöhemmin.
Mun taas on helppo kuvitella, että jonkun nelivuotiaan kanssa luistaa jo ihan eri tavalla, puhukattakaan koululaisen. Omaan toiseen kummiini tuli läheisempi suhde vasta 18- vuotiaana, kun menin hänelle töihin. Nähtiin monta kertaa viikossa.
No, voit olla oikeassakin. Mutta kyllä ton ikäinen selkeästi aistii jos häntä kohtaan ollaan tylyjä tai ei huomioida mitenkään.
Ja jotenkin vaikea kuvitella että yhtäkkiä olisikin kiinnostunut lapsesta, jos ei ole sitä nytkään?
Se voi toki olla, jos on ihan tyly. Mutta muutenhan homma helpottuu, kun lapsi ei ole enää niin kiinni äidissä ja oppii kommunikoimaan ja tulee yhteistä puuhattavaa.
Mun pikkuveljen ainoat kummit on katkaissut välit perheeseemme. Muakin välillä säälittää, että veljellä ei periaatteessa ole yhtään kummia, kun sisaruksilla on taas läheiset välit kummeihinsa. Tällaisessa tilanteessa kummien tilalle pitää keksiä jotain muuta, joka korvaa kummeilta saadun huomion. Ollaan keksitty veljeni kanssa, että mä olen hänen varakumminsa, ja muistuttanut veljeäni, että maailmaan mahtuu muitakin tärkeitä ihmisiä kuin kummit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan kans paska kummi. Mutta on siihen syynsäkin. Yhden kummilapsen perhe muutti toiselle paikkakunnalle eikä nähdä enää. Käyvät usein meidän kotikaupungissa mutta eivät koskaan meillä vaikka on kyllä pyydetty kylään. Lahjoja olen lähettänyt aina mutta kiitosta ei ole kuulunut, enkä ole nähnyt lasta ainakaan viiteen vuoteen. Meillä ei ole oikein mahdollisuutta eikä kyllä haluakaan lähteä toiseen kaupunkiin ihan vain (vieraan) kummilapsen takia kun ei sinne ole muuta asiaa.
Toisen kummilapsen kanssa vähän sama tilanne. Eivät ehdi tai halua olla yhteyksissä vaikka on pyydetty kylään ja sanottu että olisi kuva nähdä heidän lapsiaan. Ei ehdi millään koskaan, kiireinen elämä. Lahjat on viety parhaimmillaan ovenkahvaan ja lapsi nähty joskus vilaukselta. Ei kutsuja synttäreille, eli ei tätäkään lasta nähdä juuri koskaan.
En tiedä olenko sitten liian passiivinen näiden kavereiden mielestä. Minusta sekin on suoraan sanottuna hölmöä, että meillä kaikilla on lapsia ja olemme ainakin olleet ystäviä, ja sitten minä vain lähettelen lahjoja heidän lapsilleen kun satun olemaan "kummi". Yksin sitä suhdetta on vaikea rakentaa jos vanhemmat eivät ole siinä mukana. Voisin tietysti alkaa soitella vieraille pikkupojille mutta se luultavasti olisi kiusallista puolin ja toisin, eiväthän he edes tunne minua.
Tyhmä kai sitä on kun vielä jatkaa.
Kyllä kummeus on tosi paljon kiinni siitä kummilapsestakin.
Olen itse päätynyt jostain syystä ihan erilaiseksi kummiksi nyt parikymppiselle ja reilun 10-vuotiaalle kummilapselleni. Tuon vanhemman kanssa aikoinaan kierrettiin kaikenmaailman huvipuistot, hän suorastaan asui meillä ja välit on vieläkin niin läheiset että käydään kylässä muutenkin vain ja tietysti synttäreillä ym.
Nuorempi taas on aina ollut etäisempi, toki muistan lahjoilla ja käyn heidän perheessään kylässä, onpa hänkin joskus ollut yötä nuorempana mutta jotenkin on ihmisenä vaikeammin lähestyttävä tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei haluatko olla kuin toinen äiti/isä lapselleni. En halua.
Joidenkin toiveet tuntuvat olevan tuota luokkaa, kannattaisi tuoda esille kummivalinnassa, toisaalta voisi olla vaikea löytää kummia.
Varmaan käyttäytyminen lapsia kohtaan olisi samanlaista, olisivatpa kummeja tai ei.