Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein olette yhteydessä tai näette vanhempia/appivanhempia?
03.01.2017 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että kuinka usein tapaatte vanhempianne ja puolisonne vanhempia? Nimenomaan te, joilla on jo lapsiakin. Onko tapaamisten määrä mielestänne riittävä vai haluaisitteko nähdä useamminkin?
Meillä on kolme lasta, työelämässä ollaan ja eletään ns. ruuhkavuosia parasta aikaa. Meidän molempien vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Käydään mun vanhemmilla kylässä ehkä kerran kahdessa viikossa, muuten kuulumisia vaihdellaan välillä viesteillä. Yleensä ei ikinä soitella, ei oo vaan jostain syystä ikinä niin ruukattu tehdä. Ainoastaan jos on jotain tärkeää asiaa. Miehen vanhemmat soittaa miehelle yleensä noin 2-5 kertaa päivässä. Lisäksi piipahtelevat yleensä useamman kerran viikossa ohikulkumatkalla. Nyt tässä vasta tuli viikon tauko, ettei nähty miehen vanhempia, niin tuli viestiä, että miksei ole nähty ja on kamala ikävä meidän lapsia. Samana päivänä myöhemmin tulivat yhtäkkiä kyläilemään, ihan monen tunnin kyläreissu ja ilman että ilmoittivat edes mitään. Yleensä vierailuista ei muutenkaan etukäteen ilmoiteta eikä ylipäätänsä kysytä, että sopiiko meille. Kuitenkin iltapäivästä arkena vasta kotiudutaan, on ruuantekoa, kotihommia, kaupassa käyntiä, yms., niin tuollaiset "piipahtelut" haittaa niitä omia hommiakin.
Ootteko te muut näin paljon tekemisissä lasten isovanhempien kans? Vai oonko epänormaali kun mua jo välillä ahdistaa? Omien vanhempien kanssa ei ahdista kun eivät tule yllätysvierailulle ilmoittamatta eikä niistä muutenkaan koko ajan kuulu jotain. Mutta miehen vanhemmat ahdistaa, tuntuu nuo soittelut ja jatkuvat monta kertaa viikossa tapahtuvat näkemiset jo liian paljolta. Onko viikko liian pitkä aika olla tapaamatta? Minusta ei. Ollaan ihan pian muuttamassa toiselle paikkakunnalle, toivon että tahti vähän sitä myötä hidastuu.
Kommentit (20)
Asutaan puolen tunnin ajomatkan päässä toisistamme ja nähdään ehkä kerran, pari kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppia näemme pari kertaa vuodessa ja minun vanhempia kolme neljä kertaa vuodessa. Välimatkaa anopin kanssa vajaa kilsa ja vanhempien kanssa 30km.
Vierailija kirjoitti:
Anoppia näemme pari kertaa vuodessa ja minun vanhempia kolme neljä kertaa vuodessa. Välimatkaa anopin kanssa vajaa kilsa ja vanhempien kanssa 30km.
Surullista. Miksi näin on? Haluatko omien lastesi kanssa saman tilanteen?
Appivanhempia tavataan 1-2vko ja soitellaan myös, auttavat lasten aamu ja ip hoidossa välillä. Omia vanhempiani n.1xvko. Jos ei nähdä niin soitellaan äidin kanssa. Anopin kanssa tullaan hyvin juttuun niin siellä on kiva käydä ja asuvat lähellä. Siksi näin. Jos olisi pakkopullaa niin tuskin nähtäisiin niin paljon.
Ex-anopin (lasteni mummo) kanssa ollaan tekemisissä viikottain, soitellaan/tekstaillaan pari kertaa viikossa ja yleensä myös kerran viikossa kyläillään tai hän hakee lapset luokseen. Tärkeä hoitoapu. Silloin tällöinmyös kuskaa harrastukseen.
Omaa äitiäni nään pari kolme kertaa vuodessa pari päivää kerrallaan, asuu kaukana. Soitellaan yleensä kerran pari kuussa, mutta viestejä vaihdellaan kuulumisista viikottain.
Isääni nään yleensä monta kertaa viikossa, sama työpaikka mutta eri osastot. Kyläillään parin viikon välein yleensä.
Nykyisiä appivanhempia näämme parin kuukauden välein. Miehelle soittelevat kerran viikossa noin. Välimatkaa 50km. Minulla ei silleen ole omaa yhteyttä heihin. Olen tavannut heidät vain viitisen kertaa viimeisten 1,5 vuoden aikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppia nähdään noin 3x vuodessa. 500km välimatkaa. On kyllä tosi kiva ihminen hän ja olisi kiva nähdä enemmän. Appea ja tämän vaimoa ehkä 4x vuodessa, asuvat 30km päässä. Vanhempiani noin kerran kuussa (ollaan siellä vkl) 200km sinne.
Kerran tai pari viikossa. Tilanteen mukaan.
Soitellaan viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien vanhempieni kanssa soitellaan vähintään kerran viikossa, käydään keskimäärin kerran kuussa. Asuvat 100km päässä.
Anoppi asuu 1km päässä, käydään sielläkin keskimäärin varmaan kerran kuussa. Joskus käydään tiheämmin, nyt olen vieraillut siellä viimeksi lokakuussa, tosin mies ja lapset ovat käyneet ilman mua tässä välissä siellä useamman kerran.
Appiukko asuu 200km päässä, vieraillaan siellä 1-2 kertaa vuodessa, mies soittelee hänen kanssaan satunnaisesti.
Läheisimmät ja lämpimimmät välit koko perheellä on minun vanhempiini. Näin kaiketi siksi, että ovat enemmän samanhenkisiä ja jakavat samoja arvoja/ajatusmaailmaa meidän kanssa, ovat aidosti kiinnostuneita meistä ja tukena aina elämän joka käänteessä. Appi ja anoppi ok, mutta kanssakäyminen paljon pintapuolisempaa heidän kanssaan. Varsinkin miehen isä on etäinen, mikä johtunee ainakin osittain siitä, että mieheni vanhempien avioeron myötä side isän ja pojan välillä ei kehittynyt tiiviiksi. Mies oli aivan taapero eron sattuessa, ja muuttivat äitinsä kanssa kauas toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppia näemme pari kertaa vuodessa ja minun vanhempia kolme neljä kertaa vuodessa. Välimatkaa anopin kanssa vajaa kilsa ja vanhempien kanssa 30km.
Surullista. Miksi näin on? Haluatko omien lastesi kanssa saman tilanteen?
Voihan tuo olla surullista tai olla olematta. Kaikillahan ei ole mukavia ja rakastavia vanhemia ja/tai appivanhempia, tämä on hyvä muistaa kun ruvetaan jeesustelemaan, miksei isovanhempia nähdä tarpeeksi usein/pyydetä joulupöytään/osallistuta kissanristiäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä soitan isälle parin viikon välein. Yritämme tavata 2-3 kertaa vuodessa. Isä asuu Etelä-Amerikassa. M29 ja latino
Hmm.... joka päivä watsupilla olen yhteyksissä aikuisiin lapsiini. Ja omiin vanhempiin ja eksään. Näen vähän millon mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko porukalla vieraillaan vanhempiemme luona harvakseltaan, ehkä parin kkn välein. Molemmat meistä aikuisista näkevät omia vanhempia lasten kanssa viikon tai kahden välein. Äitini kanssa soittelen pari kertaa viikossa. Miehen vanhemmat soittelevat miehelle jatkuvasti ja jos eivät häntä kiinni saa, soittavat tyhjän päiväiset kyselynsä minulle. He haluavat jatkuvaa raportointia siitä missä ja kenen kanssa ollaan, todella kuluttavaa. Tämä tahti, puheluita lukuunottamatta, on ok. Työviikon jälkeen ei enää jaksa hypätä vierailuilla, kun harrastuksiakin viikonloppuisin on.
Asumme kaikki samassa kaupungissa.
Minä näin appeani vuosina 2000-2005 viikoittain salaa kun anoppi istui seurakunnan hartaustilaisuudessa.
Ajoin vartiksi näkemään appea 200km.
Mikä ajeluttaa vartiksi?
Vaihtoehtoja on 2.
Kuulemma raha ja homosuhde.
Mutta vannon että kyse oli ikävästä. Halusin käydä halaamassa häntä kun oma isäni oli niin hullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempiini etäisyyttä noin 200km. Soittelen äidin kanssa vähintään kerran viikossa ja käymme lapsuudenkodissani 3-4 vuodessa.
Miehen vanhempiin etäisyyttä noin 7 500km. Skypetämme muutaman kerran kuukaudessa. Vierailulla olemme käyneet sattuneiden syiden takia viimeksi kesällä 2019. Yleensä olemme käyneet kerran-pari vuodessa.
Minä en ota ketään kutsumatta ja sopimatta.
Ja nuo ”ikävälässytykset” johtaa välittömästi viilentämiseen.
En voi sietää kumpaakaan yhtään!
Anoppi ja mun isäni asuva naapuritaloissa. Anoppia nähdään useamman kerran viikossa, mun isää harvemmin (jos ei ole töissä niin sitten omissa menoissaan). Äitini kanssa tavataan ehkä pari kertaa vuodessa (asuu 20 kilsan päässä), ei oikein olla väleissä.
Olisi tietysti kiva nähdä isää useammin mutta katsotaan sitten kun hän jää eläkkeelle.
Jouluna, pääsiäisenä jakesälomalla käydään yöpymässä. Kesälomalla 5 päivää.
Matkaa on 700 kilometriä
Näemme mun vanhempia kerran tai kaksi vuodessa, miehen isää ehkä 1,5 vuoden välein. Anoppi on jo kuollut. Näkisin omia vanhempiani mielelläni useammin. 3000 kilometrin välimatka kuitenkin vaikeuttaa. Lapsilla tietenkin etäiset suhteet isovanhempiin, mutta se oli toki odotettavissa.
Mies puhuu isänsä kanssa videopuhelun välityksellä ehkä kerran viikossa. Minä vanhempieni kanssa n. kerran kuukaudessa.
Omista vanhemmista toinen jo kuollut. Silloin kun eli, soiteltiin keskimäärin kerran viikossa ja nähtiin lomilla yleensä useampi päivä kerralla jtn 5-6 krt vuodessa, välimatkaa oli aika paljon. Toista vanhempaa nyt en alaikäisenäkään nähnyt aina edes kerran vuodessa, niin miksipä nytkään. Juoppopuheluihin en jaksa enää vastata, olen kyllästynyt vahingoittamaan itseäni. Jossain sukujuhlissa parin vuoden välein ehkä törmätään.
Appivanhempien luona mies ja lapset käyvät 1-2 krt/kkssa, itse en yleensä lähde mukaan, koska se on ainoa tapa olla yksin kotona. Välillä harvemmin, nyt esim. kesällä kävivät enemmän. Joskus ovat yötäkin, sinne siis reilu tunnin matka. Itse olen mukana 3-6 krt/vuosi.
Kukaan isovanhemmista ei varsinaisesti auta missään, lastenhoidossa tms. mutta mummo onneksi touhuaa lasten kanssa kun ovat käymässä. Vaaria taas ei pahemmin meidän lapset kiinnosta, siis kumpaakaan vaaria.
Aikoinaan kun lapsi oli pieni (ja minä kotona) äitini asui lähellä ja saattoi piipahtaa parikin kertaa viikossa.
Appiukkoa näen 0-2x vuodessa, mies ehkä 2-4x ja lapsi jotain siltä välilä. Eli välimatkaa on enkä minä lähde joka reissuun mukaan, eikä aina lähde lapsikaan.