Kummi ei edes lähettänyt kummipojalle joulukorttia

Ei kummin pidä mitään kortteja lähetellä, vaan huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Jos sen kortin sitten kuitenkin lähettää, niin ei ainakaan mitään joulupukki- tai tonttu-aiheista. Enkeli tai Jeesus-lapsi korkeintaan.

Nyt on myöhäistä itkeä, kummi on ja pysyy kummina koko elämän. 

Meillä lapsen setä vaimoineen on kummeja, samoin kuin me ollaan heidän lapselleen.

Minä aina joka synttäri ja joulu muistin kummipoikaa, ja samoin hänen sisartaan joka ei ole edes oikeasti sukua, siihen asti että pääsivät ripille, samoin ylioppilas-yms. juhlat.

Mutta muistaako kummit meidän lasta? Ei, ei edes tekstiviestillä! Harmittaa kyllä nyt jälkeen päin että niin tunnollisesti heidän lapsiaan muistin mutta myöhäistäpä se nyt on... Ja juu, tiedän ettei kenenkään ole pakko kummilapsiaan lahjoa mutta harmittaa silti että he eivät meidän lasta huomioi vaikka ovat sukuakin kummiuden lisäksi.

Oletko varma? Meille ei tullut edes perille kaikki joulukortit, vaikka tiedän varmuudella että on lähetetty.

En lähettänyt kenellekään mitään kortteja. Kummipojalle ostin lahjakortin, ajanee joulukortin asian.

Meillä kummit ei lähetä edes synttärikorttia.

Mulla loppui korttien lähettely kummitytölle sen jälkeen, kun lapsen äiti sanoi, että kortit ovat hänelle vain "paperinpaloja". Samalle äidille eivät esim. kukatkaan kelpaa, koska "hän ei arvosta niitä". Vein lapsen synnyttyä hänelle (ja lapselle) kauniin sidotun kukkakimpun sairaalaan mennessäni katsomaan heitä. Ihan kiva kuulla, etteivät minun muistamiseni heille kelpaa. Toki olen lahjojakin silloin tällöin kummilapselle antanut, mutta nekin otetaan vastaan naama nykeröllä, eikä tietenkään kiitosta kuulu.

Ps. Yllä mainitun johdosta antamani muistamiset harvenevat ja halpenevat vuosi vuodelta.

Itse suostuin rippikoulun jälkeen serkun lapsen kummiksi kun ajattelin että se on hieno juttu. Myöhemmin tajusin että olen vain ilmainen lastenhoitaja ja oikea kummi onkin serkun vaimon sisko. Ensimmäiset kymmenen vuotta jaksoin ostaa lahjoja ja kortteja ja hoitaa lasta milloin he halusivat, mutta kun serkun vaimo alkoi kritisoimaan sisustustani, perheeni harrastuksia, kielioppiani tekstiviesteissä ja tekemään "hauskoja" kepposia jotka saivat minut juoksemaan ympäri kaupunkia turhan takia niin katkaisin välit. Toivotan teini-ikäiselle kummipojalleni onnittelut Facebookissa mutta esim. rippijuhliinkaan en mennyt. Harmittaa kyllä pojan ja itseni puolesta. 

Sillä vaan, että voisin tämän serkun vaimon nyt valittavan asiasta täällä palstalla..

No onneksi kyse on vain kortista. Itse en ole kummini kanssa edes missään tekemisissä. Joskus pikavilaukselta saattaa kysyä mitä kuuluu ja siihen se sosiaalisuus sitten loppuu. Sen sijaan eräs toinen sukulaisenkanssa käydään silloin tällöin reissuissa, vaikka nähdään harvoin niin ne harvat kerrat on aina mukava nähdä. Lähettelee lahjoja, vaikken pyydä mitään ja antaa äidille leivoksia joskus juhlapäivinä matkaan. On kuin kummi minulle.

Ja mikähän on sinun suhteesi kummiin? Joo, eihän se ole lapsen vika jos aikuiset riitelee, mutta ainakin erään ystäväni välit tuheltuivat kummilapsen vanhempiin kun lapsi oli tosi pieni. Mm. lainasivat rahaa jota eivät maksaneet takaisin, valehtelivat ja puhuivat kakkaa ystävästä. Kun ystävä ei halunnut olla tekemisissä näiden kummilasten vanhempien kanssa, eipä tullut enää kutsua lapsen synttäreille yms. Se kummius "katkesi" sitten siihen.

Meillä kävi niin että ystävä oli aivan riemuissaan kun kerroin olevani raskaana. Koko raskauden ajan hän vieraili jatkuvasti ja oli jatkuvasti kyynel silmissä kun kertoilin raskauden eri vaiheista. Ja tiedän että hänellä on vaikeaa, ja jonkin sortin mielenterveysongelmia. Mutta päätimme miehen kanssa sitten häntä ilahduttaa, ja pyysimme häntä kummiksi pitkän pohdinnan jälkeen.. Siitä alkoi aikamoinen suitsutus, hän kävi rippikoulunkin, että pääseen kummiksi. Ja humps, kun lapsi syntyi, niin eipä ole ristiäisten jälkeen näkynyt. Aina tasaisin väliajoin saan känniviestejä, joissa hän tilittää, että on paska kummi, ja paska ihminen ja tulee pikinmiten käymään katsomaan kummilastaan. Monet kerrat sovimme ajankohdankin, mutta eipä kummia näkynyt eikä kuulunut, eikä edes ilmoittanut ettei tule. Mitään ritaa ei meillä ole ollut jne. Joten täysi mysteeri meille miksi nyt sitten vaan katosi. En revi stressiä, koska lapsella on onneksi toiset, sitäkin paremmat kummit, jotka pitävät muksua kuin omanaan. Mutta silti ihmetyttää, ettei toista kiinnosta yhtään, kun oli niin innoissaan. Ei voi mitään, aina ei mene kummin valinnat nappiin.

http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/hiippakunta/usein_kysytyt_kysymy…

Eli kummin velvollisuus ei ole korttien lähettäminen, eikä lahjojen ostaminen

Miten kummilapsi itse huomioi kummiaan? Lähetittekö korttia tai muuta?

Ei voi lähettää kun kummilapsi muutti jonnekin toiselle puolelle Suomea. Ois voinut laittaa edes kortin johon osoite ja tieto koska muutettu ja minne. Siis vanhempien tehtävä.

Meillä kummilapsen vanhemmat varmistivat lapsensa joululahjan ilmestymällä aatonaattona oven taakse ja tekemällä tikusta asiaa.

Ei tullut korttia meillekään. Ei myöskään lokakuussa kun oli pojan synttärit. Ei sillä, että niitä niin kaivattaiskaan, mutta yhteydenpito olisi kiva. No, eipä ole osoittanut kiinnostusta silläkään saralla, kun pojan isä yrittänyt lämmitellä suhdetta. Ja niin halusi oikein sylikummiksi aikanaan.

Joulukortit on kamalaa turhuutta :( Jää vaan lojumaan jonnekin kunnes päätyy roskiin (jos on sydäntä heivata menemään... Itselläni läjä säästettyjä kortteja pölyttymässä kun ei vaan pysty kylmästi hankkiutumaan eroon...)

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin että ystävä oli aivan riemuissaan kun kerroin olevani raskaana. Koko raskauden ajan hän vieraili jatkuvasti ja oli jatkuvasti kyynel silmissä kun kertoilin raskauden eri vaiheista. Ja tiedän että hänellä on vaikeaa, ja jonkin sortin mielenterveysongelmia. Mutta päätimme miehen kanssa sitten häntä ilahduttaa, ja pyysimme häntä kummiksi pitkän pohdinnan jälkeen.. Siitä alkoi aikamoinen suitsutus, hän kävi rippikoulunkin, että pääseen kummiksi. Ja humps, kun lapsi syntyi, niin eipä ole ristiäisten jälkeen näkynyt. Aina tasaisin väliajoin saan känniviestejä, joissa hän tilittää, että on paska kummi, ja paska ihminen ja tulee pikinmiten käymään katsomaan kummilastaan. Monet kerrat sovimme ajankohdankin, mutta eipä kummia näkynyt eikä kuulunut, eikä edes ilmoittanut ettei tule. Mitään ritaa ei meillä ole ollut jne. Joten täysi mysteeri meille miksi nyt sitten vaan katosi. En revi stressiä, koska lapsella on onneksi toiset, sitäkin paremmat kummit, jotka pitävät muksua kuin omanaan. Mutta silti ihmetyttää, ettei toista kiinnosta yhtään, kun oli niin innoissaan. Ei voi mitään, aina ei mene kummin valinnat nappiin.

No kerroitpa ite vastauksen. Hänellä ei ole nyt omat asiat ihan kunnossa, niin ei ole hyvinvointia jaettavaksi muille. Lisäksi muistaa aina teistä oman epäonnistumisensa kummiudessa, eikä ole sitä valmis kohtaamaan.

Kummien vertailu on hieman outoa.

Valitkaa kummit siten, että ovat mukana lasten elämässä. Eli ihmiset ketä ovat kiinnostuneet kummin tehvtävästä.