Totta vai tarua: " Lapsi on kuin vanhempansa" ?

Minä esim. olen valitettavasti melkein yhtä luuseri kuin äitini. Raivostuttavan samallaisia ollaan. Muut sisarukset ei sen sijaan ole. Riippuu lapsesta ja siitä elämäntilanteesta mihin lapsi tulee. Jossakin kirjassa sanottiin, ettei yhdelläkään lapsella ole sama kasvuympäristö (noh, kaksoset on ehkä asia erikseen). Vanhemmat muuttuu ajan kuluessa, elämäntilanteet muuttuu. Eli vaikka kuinka väittäisi että lapset on kasvatettu tismalleen samalla lailla, se ei pidä paikkaansa.

Itse olen fyysisesti - siis ruumiinrakenteeltani, ääneltäni ja asennoiltani muun muassa - kuten isäni äiti. Luonteen kopioita ovat aika lailla äitini ja hänen yksi veljensä. Elämäni ja sen ratkaisut ovat olleet ihan omiani.



Omista lapsista toinen tuntuisi perineen minun äitini luonteenlaadun. Ulkonäkö on aika lailla samanlainen kuin isäni suvussa. Toinen lapsi näyttää isänsä äidiltä, luonnekopiota en ole vielä löytänyt.

Vierailija:

Comments, please.

Mutta kai se johtuu siitä, että vanhempani ovat poikkeuksellisen vanhanaikaisia, kun taas itse olen aika " nuorekas" . Mua ottaa joskus todella päähän kun vanhempani ovat sellaisia juntteja, eivätkä tiedä mistään yhtään mitään:))).



No kai mä joltain osin samanlainenkin olen, muttei kai kukaan meistä ole täysin kopio vanhemmistaan vaan meistähän muokkautuu mitä muokkautuu ihan sekalaisten geenien sekä ympäristön vaikutuksesta.



Minuun ovat ainakin lukio- ja yliopistoaikaiset ystäväni vaikuttaneet todella paljon, joten ystäväpiirillä on suuri vaikutsu!