kuinka moni on itkenyt KIVUSTA synnytyksessä?

mutta kivun aiheuttamasta stressistä itkin

tai no taisi pari tippaa valua silmäkulmasta kun loppuvaiheen supistukset oli aika helvetillisiä.

Juuri ennen ponnistusta supistuskivut olivat todella kauheat (en ottanut/saanut mitään kipulääkettä/ilokaasua) ja nyyhkytin ja anoin armoa.

Toivon, että olisin menettänyt tajuntani ja tehnyt mitä tahansa päästäkseni pois siitä' tilnateesta. Mutta ohi se sitten olikin nopeasti kun olikin jo aika ponnistaa, mikä oli paljon parempi vaihe kuin avautuminen.

anestesia lääkäri kävi sitten antamassa jotain epiduraalin kautta. en tiedä mitä, oisko ollut uusi epiduraali? no sen jälkeen sain nukuttua ja lapsenkin synnytin melko pökkyrässä.

joka oli minun kivunlievityskeinoni....

avautumisvaiheessa kiljuin ja sekoilin, yrjösin yms. ponnistaessa ähisin ja karjahtelin silleen keihäänheittäjämäisesti, mutta tikkaamisvaiheen kestettyä tunnin verran haihtui puudutukset ja multa petti pokka, ja sitten kyllä tuli kyyneleet kera ulinan ja rääkymisen. ja sitä jatkui sitten se seuraava tunti :I

Olin osastolla jo valmiiksi kun synnytys alkoi. Siellä oli sellanen tapa, että synnyttäjä on muiden joukossa niin kauan kunne siirtyy saliin. Se aika oli aivan kauheaa. Muut teki normaalirutiineja ja itsestä tuntu, että kuolee, eikä voinut ihan ääneen huutaa vähän vikistä vaan. Sillon tuli kyllä kyynel kun ajattelin, miten ihanaa se aika olisi ollut viettää kotona, ihan omassa rauhassa ja se kipu tuntu NIIIN kauheelta. Sen jälkeen en kyllä itkenyt vaikka nuo kivut olivatkin vasta ihan alkusoittoa.

Sitten sattui niin, etten saanut enää ääntä ulos ja meinas hengittäminenkin jäädä. Ens kerta jos tulee, niin opettelen jotenkin paremmin rentoutumaan, vai pystyyköhän sitä siinä tuskissaan...

mä huusin kivusta, mua sattu niin paljon.