Minkä hemmetin takia joidenkin pitää tulla avautumaan minulle lyhyydestäni?

Poika ja ehkä kasvaa ehkä ei. Kyse ei nyt ollut siitä vaan katsojien törppöydestä. Jos haluan keskustella kasvukäyristä niin perustan eri ketjun.

Lyhyen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa toivoo lyhyen äiti. Jotkut ottaa asian puheeksi ihan kun ei olisi itse huomattu! Todella röyhkeää, lyhyyttä tai pituutta ei tarvi selitellä kenellekään.

Poika vai tyttö? Minkä ikäinen ja kasvaako enää?

Lyhyenä miehenä olo on vielä surkeampi.

Olen 158 cm pitkä ja kertaakaan en ole pituudestani kuullut mitään loukkaavaa tai sellaista, mistä olisin mieleni pahoittanut. Minulla on useampikin ystävä, jotka ovat muutamia senttejä lyhyempiäkin ja heillä on ihan sama juttu. Tai sitten me emme ole mitään turhia valittajia niin kun ap. Jos ap ei saisi valittaa pituudestaan, niin hän varmasti valittaisi jostakin muusta asiasta. Tuollainen perusnegatiivinen asenne on syvältä ja sellaisen omaava ihminen saa helposti muut ärsyttämään itseään. Mutta minkäs teet, jokaiselle on jaettu erilaiset kortit. :)

Minulla on kai sitten outo suhtautuminen ihmisten pituuteen. Ystävinäni on tosi lyhyitä ja pitkiä miehiä ja naisia ja aina lempeästi vitsaillaan toistemme pituuksista sekä niiden hyvistä ja huonoista puolista. Minulle ihmisen pituus tai lyhyys ei ole koskaan ollut plussaa tai miinusta, vaan enemmän käytännön elämään vaikuttava asia. Meillä lyhyillä on vaikeuksia yltää hyllyille ja tiettyihin hallintalaitteisiin työpaikoilla. Pitkillä meinaa pää osua karmeihin ja hyvin istuvat vaatteet on harvassa. Ymmärrän toki, että on perseestä kuulla jatkuvaa kettuilua pituudesta, eihän se pituus kenenkään luonnetta tai muita ominaisuuksia määritä. Olisi ihanaa kun kaikki kelpuuttaisivat oman pituutensa osana itseään ja kanssaihmiset älyäisivät, että 150-senttiset ja kaksimetriset ovat myös ihan normaaleja tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 158 cm pitkä ja kertaakaan en ole pituudestani kuullut mitään loukkaavaa tai sellaista, mistä olisin mieleni pahoittanut. Minulla on useampikin ystävä, jotka ovat muutamia senttejä lyhyempiäkin ja heillä on ihan sama juttu. Tai sitten me emme ole mitään turhia valittajia niin kun ap. Jos ap ei saisi valittaa pituudestaan, niin hän varmasti valittaisi jostakin muusta asiasta. Tuollainen perusnegatiivinen asenne on syvältä ja sellaisen omaava ihminen saa helposti muut ärsyttämään itseään. Mutta minkäs teet, jokaiselle on jaettu erilaiset kortit. :)

Etkö ihan oikeasti? Onko vika minun asenteessani jos esim. baarissa joku tulee sanomaan, että "oho mikä kääpiö!" pitäisikö se ottaa jotenkin positiivisesti? Vai onko vika minun naamassani vai missä? Tai sitten sinäkin provoat, perus palstameininkiä. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä myös kuulen kovasti kommenttia pituudestani, ja koulussa siitä kiusattiin välillä lähes päivittäin. Ja minä kuitenkin olen itse täysin tyytyväinen pituuteeni ja kokooni, niin en ymmärrä miksi se muille on jatkuvasti joku ongelma. Välillä kuulen olevani "ruma kääpiö", "hukkapätkä", "lapsenkokoinen". Ja sitten taas pieni ja siro kokoni vetää myös niitä fetissimiehiä puoleensa ja kun satun vielä olemaan hyvin notkea niin kuulen kaikenmoista kommenttia miten minua voi kuulemma panna joka suunnasta ja käännellä miten haluaa. Minua myös ahdistellaan seksuaalisesti kohtuullisen usein ja luulen ettei joku 180 ylväs amatsonnainen saa samanlaista ahdistelua yhtä usein.

Jättäkää minut rauhaan!

Terveisin kolmikymppinen nainen, pituutta 151 cm

Koska 151cm on viehättävämpi kuin 180+cm nainen, tilastollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika pientä nuo lyhyiden naisten huolet. Lyhyet miehet eivät voi löytää edes rakkautta koska lyhyys pilaa maskuliinisuuden täysin.

Moni lyhyt mies on naimisissa yms. Asennekysymys.

Nope. Ei ole asenteesta kiinni kiinnostuvatko naiset fyysiseen olemukseesi. Miehenä ei omaan ulkonäköön voi paljoa vaikuttaa eli sellaisena pitää kelvata miksi synnytään 6

Hehe. Olet hassu. :D

Se on minullekin niin tuttua, että pituutta tai pikemminkin sen puutetta pitää kaikkien kommentoida keksimällä vaikka mitä ihme juttuja, että saa edes jossain sivulauseessa mainita sen, että kuinka lyhyt olen. Ihan kuin en itse tietäisi olevani kääpiö ilman että ihmisten pitää sitä jatkuvasti ihmetellä ja huomautella minulle siitä. Enkä minä myöskään kasva enää yhtään pitemmäksi, vaikka kuinka minulle päivitellään että kuinka lyhyt kääpiö ja hobitti olen.

Sama ongelma. Olen 157 cm, ja melko sinut lyhyyteni kanssa, mutta erityisesti uudet tuttavat luulevat että hyvä small talk-aihe on lyhyyteni. Olen 25-vuotias, ja vieläkin töissä joskus kysellään että "oletkos jo vai valmistunut?". Kai siinä kyllä hyvätkin puolensa on... Mutta ei aina jaksaisi. Varsinkin sitten kun ihmettelijät saavat tietää oikean ikäni... "Ai, minä kun luulin että olet 15."  Se saattaa joskus vähän kirpaista.