jos on tehty ennakollinen lasu

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka huolestuneita ollaan. Meillä ei kovin, joten kyselivät milloin sopii tulla ja halusin mahdollisimman nopeasti, joten kävivät ehkä noin reilu viikko lapsen syntymästä. Olin alkuraskaudessa psyk.hoidossa, joten siitä ennakollinen ilmoitus.

Miten suhtautuvait alkuraskauden psyk.hoitoon? Painostivatko vertaistukiryhmiin yms? Miten käynti sujui muuten? Kuka ennakollisen lasun oli tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka huolestuneita ollaan. Meillä ei kovin, joten kyselivät milloin sopii tulla ja halusin mahdollisimman nopeasti, joten kävivät ehkä noin reilu viikko lapsen syntymästä. Olin alkuraskaudessa psyk.hoidossa, joten siitä ennakollinen ilmoitus.

Mä olin suljetulla raskauden puolivälissä kun odotin esikoistani. Ei ennakoivaa lasu-ilmoitusta. Tämä olo ihan tällä vuosikymmmenellä. En tiedä vaihtelevatko käytännöt, vai oliko siihen joku muu syy.

Vähän aiheen vierestä, mutta millaista oli olla osastolla raskaana? Huomioitiinko raskautesi?

Emnakoivan lastensuojeluilmoituksen jälkeen sossu on kyllä odottavaan äitiin aiemmin yhteydessä kuin vasta vauvan syntymän jälkeen. Jos oikeasti ei ole mitään huolta ja se voidaan todeta jo raskausaikana, eivät sossut todellakaan tunge synnärille tai kotiin heti vauvan syntymän jälkeen. Sehän sen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen idea on, et ehditään kartoittamaan mahdolliset tuen tarpeet ja rakentamaan tuet valmiiksi alkamaan, kun vauva on maailmassa. Jos ei oo hätää eikä tuen tarvetta, ei sossu oo kiinnostunut. Niin paljon on oikeasti apua tarvitsevia, et yhtään turhaa työtä eivät tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisissa olevan työssäkäyvän/opiskelevan äidin, jonka puoliso on mukana lapsen saamisessa, täytyy kahvittaa sossuja useampaan kertaan tai odottaa käymistä synnärillä sen takia, että on menneisyydessä sairastanut ja hakenut siihen apua? Ei voi olla totta. Mitä ihmettä se sossu voi tehdä? Kaikki siivous- ja lastenhoitopalvelut saa myös ostettua, ei siinä sosiaalia tarvita. Ja jos äiti tarvitsee psyykkistä apua, hän voi käydä yksityisellä psykoterapeutilla. En minä ainakaan halua mitään kolmatta pyörää mun ja miehen suhteeseen (siis sosiaalitt tai perhett).

Sossut tulevat kotiin ns varmistumaan tilanteesta, että kaikki on kuten asiaan kuuluu. Antavat tukea, arvioivat avun tarpeen, huolehtivat taloudellisesta turvallisuudesta eli toimeentulotukiasiat yms...

Kaikilla kun ei ole varaa mihinkään yksityisiin palveluihin, eikä ostaa palveluja isolla rahalla. Sitä varten on kunnalliset palvelut, eli sostyöntekijät ja perhetyöntekijät.

Siis pelkästään sitä varten, että on joskus sairastunut? Ei kyllä tunnu hyvältä, että on leimattuna koko elämänsä. Mitä järkeä sitä on sitten parantua sairaudesta, kun senkin jälkeen kohdellaan kuin sairasta eikä saa normaalia avioelämää ja perhe-elämää elää puolisonsa kanssa?

Niin, jos on ennakkollinen lasu tehty. Lastensuojelu on maassamme erittäin tarkkaa ja hyvä asia se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka huolestuneita ollaan. Meillä ei kovin, joten kyselivät milloin sopii tulla ja halusin mahdollisimman nopeasti, joten kävivät ehkä noin reilu viikko lapsen syntymästä. Olin alkuraskaudessa psyk.hoidossa, joten siitä ennakollinen ilmoitus.

Miten suhtautuvait alkuraskauden psyk.hoitoon? Painostivatko vertaistukiryhmiin yms? Miten käynti sujui muuten? Kuka ennakollisen lasun oli tehnyt?

Ihan hyvin, ei siitä hoidosta hirveästi puhuttu. Ei painostettu mihinkään, etenkään vertaisryhmiin. Tosi hyvin meni (ja nopeasti käynti). Lasun taisi tehdä suljetun osaston sos.työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Emnakoivan lastensuojeluilmoituksen jälkeen sossu on kyllä odottavaan äitiin aiemmin yhteydessä kuin vasta vauvan syntymän jälkeen. Jos oikeasti ei ole mitään huolta ja se voidaan todeta jo raskausaikana, eivät sossut todellakaan tunge synnärille tai kotiin heti vauvan syntymän jälkeen. Sehän sen ennakoivan lastensuojeluilmoituksen idea on, et ehditään kartoittamaan mahdolliset tuen tarpeet ja rakentamaan tuet valmiiksi alkamaan, kun vauva on maailmassa. Jos ei oo hätää eikä tuen tarvetta, ei sossu oo kiinnostunut. Niin paljon on oikeasti apua tarvitsevia, et yhtään turhaa työtä eivät tee.

Oli meilläkin tapaaminen raskausaikana mutta tuen tarvetta oli silloin etukäteen mahdotonta arvioida, joten toinen tapaaminen oli synnytyksen jälkeen. Kolmas on vielä ja sitten homma siinä, koska ei ole tuen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka huolestuneita ollaan. Meillä ei kovin, joten kyselivät milloin sopii tulla ja halusin mahdollisimman nopeasti, joten kävivät ehkä noin reilu viikko lapsen syntymästä. Olin alkuraskaudessa psyk.hoidossa, joten siitä ennakollinen ilmoitus.

Mä olin suljetulla raskauden puolivälissä kun odotin esikoistani. Ei ennakoivaa lasu-ilmoitusta. Tämä olo ihan tällä vuosikymmmenellä. En tiedä vaihtelevatko käytännöt, vai oliko siihen joku muu syy.

Vähän aiheen vierestä, mutta millaista oli olla osastolla raskaana? Huomioitiinko raskautesi?

Lääkkeitä tietysti mahd. vähän, mutta ei muuten oikeastaan. Olin n. viikon, enkä sinä aikana tarvinnut mitään neuvolaa tai ultraa tms. erityishuomiota.

Lasua ei ole tehty sen jälkeenkään neuvolasta tai mistään muualtakaan. Lapsi menee tänä vuonna eskariin. Eli ei ne sossut automaattisesti niskaan huohota, jos on joskus sairastanut :)

Jos käyvät raskauden aikana ja toteavat, että

1) asumisolot ovat vauvalle sopivat

2) sulla on tukiverkosto ympärillä, vahva ja kunnossa

3) ei toimeentulohuolia

4) otat apua vastaan tarvittaessa, eli et vastusta tarjottua tukea, jos jokin tilanteessasi muuttuu (ja tukiverkostosi on riittävän lähellä nähdäkseen sen)

Niin ne sanoo sulle kiitos näkemiin. Jos taas näkevät, että olet aivan yksin kaoottisessa tilanteessa ja sulla on mielenterveystaustaa (psykoottisuutta, itsetuhoisuutta) , niin pääset kyllä asiakkaaksi, ja varmistavat vauvan hyvinvoinnin.

Ennakoivassa lasussa yhteydenotto on aina ennen synnytystä, jotta tukitoimet (perhetyö, tuettu asuminen, talous, päihdehoito...) voidaan aloittaa ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kuinka huolestuneita ollaan. Meillä ei kovin, joten kyselivät milloin sopii tulla ja halusin mahdollisimman nopeasti, joten kävivät ehkä noin reilu viikko lapsen syntymästä. Olin alkuraskaudessa psyk.hoidossa, joten siitä ennakollinen ilmoitus.

Mä olin suljetulla raskauden puolivälissä kun odotin esikoistani. Ei ennakoivaa lasu-ilmoitusta. Tämä olo ihan tällä vuosikymmmenellä. En tiedä vaihtelevatko käytännöt, vai oliko siihen joku muu syy.

Lainsäädäntö on muuttunut. 2014 soshuoltolakimuutoksen jälkeen lasuilmoitusten tekemisen velvoitteet tiukentuneet (koskien siis viranomaisia yms). Tämä tiukempi kontrolli lasuilmoituksissa ja ennaltaehkäisevässä työssä juontuu osittain siitä Vilja-Eerika tapauksesta. Toki se nyt oli vain yksi ääripään esimerkki, mutta nykyinen lainsäädäntö tosiaan tähtää siihen ennaltaehkäisyyn. Mieluummin sossut tulevat kyttäämään synnärille tunnollisia vanhempia, kuin että annetaan asioiden kärjistyä ja voivotellaan lööpeissä, kuinka se psykoottinen äiti nyt tappoikin ne lapsensa, kun ei saanut apua ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos käyvät raskauden aikana ja toteavat, että

1) asumisolot ovat vauvalle sopivat

2) sulla on tukiverkosto ympärillä, vahva ja kunnossa

3) ei toimeentulohuolia

4) otat apua vastaan tarvittaessa, eli et vastusta tarjottua tukea, jos jokin tilanteessasi muuttuu (ja tukiverkostosi on riittävän lähellä nähdäkseen sen)

Niin ne sanoo sulle kiitos näkemiin. Jos taas näkevät, että olet aivan yksin kaoottisessa tilanteessa ja sulla on mielenterveystaustaa (psykoottisuutta, itsetuhoisuutta) , niin pääset kyllä asiakkaaksi, ja varmistavat vauvan hyvinvoinnin.

Mitä tuo tukiverkosto kohta oikein käytännössä tarkoittaa? siis jos äidin ja isän sukulaiset asuvat muualla ja mitään suurta lähipiiriä ei ole, niin senkä takia sitten joutuu sossun asiakkaaksi? En minä ainakaan haluakaan viettää aikaani koko aikaa jonkun muun kanssa kuin mahdollisen perheen. Minulla on pari hyvää ystävää, mutta olen aika introvertti, enkä kaipaa koko aikaa muun kuin oman lähipiirini seuraa. Jos pärjää miehen kanssa kahdestaan, niin miksi tuo tukiverkosto olisi edellytys sille ettei sossun asiakkuus ala? Enkä todellakaan halua ketään vieraita oman perhe-elämän keskelle. Sellainen vaan stressaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennakoivassa lasussa yhteydenotto on aina ennen synnytystä, jotta tukitoimet (perhetyö, tuettu asuminen, talous, päihdehoito...) voidaan aloittaa ajoissa.

Jos asuu miehensä kanssa avioliitossa omistusasunnossa, eikä päihteitä käytä ja psyykehoito tapahtuu yksityispuolella, niin mitä tukitoimia siinä sitten enää tarvitsee?

Jos on suljetulla osastolla hoidossa ja on perheellinen, hoitohenkilökunnan velvollisuus on tehdä ls-ilmoitus.

Se tehdään aina.

Jos taas on joskus vuosia sitten ollut hoidossa, ei se kyllä pitäisi olla mikään syy ls-ilmoon.

Hmm. Synnytin esikoisen v 2008. Muutama vuosi sitä ennen sain mielialalääkityksen jota söin 6kk (.v. 2006). Minulla on myös ollut sosiaalihuollon asiakkuus lapsuudessa ja jälkihuoltoa 21-vuotiaaksi, lapsen sain 22-vuotiaana. Ei tullut ennakoivaa lasua.

Neuvolassa kannattaa miettiä mitä haluaa kertoa menneisyydestään, oikeesti. Jos oot nuoruudessasi kerran kokeillut hasista niin ei sitä kannata neuvolassa kertoa. Vauva joutuu huumeseulaan (pissaa pussiin) syntymän jälkeen.

T. Terveydenhoitaja, jota on kätilö synnärillä ohjeistanut.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Synnytin esikoisen v 2008. Muutama vuosi sitä ennen sain mielialalääkityksen jota söin 6kk (.v. 2006). Minulla on myös ollut sosiaalihuollon asiakkuus lapsuudessa ja jälkihuoltoa 21-vuotiaaksi, lapsen sain 22-vuotiaana. Ei tullut ennakoivaa lasua.

Neuvolassa kannattaa miettiä mitä haluaa kertoa menneisyydestään, oikeesti. Jos oot nuoruudessasi kerran kokeillut hasista niin ei sitä kannata neuvolassa kertoa. Vauva joutuu huumeseulaan (pissaa pussiin) syntymän jälkeen.

T. Terveydenhoitaja, jota on kätilö synnärillä ohjeistanut.

Mä oon hölöttänyt neuvolassa kaikenlaista menneisyydestäni. Mm. lapsuuden hyväksikäytöstä, lastenkotiajoista, itsetuhoisuudesta ja osastojaksoista. Ei mitään "seurauksia". Koen että avoimuuteni suojaa minua, ei minulla ole salattavaa, neuvolassakaan.

Terv. Se, joka oli raskaana suljetulla

Olen sairastanut vakavan masennuksen (ollut sen johdosta jopa osastohoidossa omasta pyynnöstäni) eikä minusta (tai siis lapsesta) tehty mitään ennakoivaa lasua. Ei siis ole mikään automaatio, että aiemmin sairastaneita "kytätään", tämä siis tietona muutamalle keskustelussa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisissa olevan työssäkäyvän/opiskelevan äidin, jonka puoliso on mukana lapsen saamisessa, täytyy kahvittaa sossuja useampaan kertaan tai odottaa käymistä synnärillä sen takia, että on menneisyydessä sairastanut ja hakenut siihen apua? Ei voi olla totta. Mitä ihmettä se sossu voi tehdä? Kaikki siivous- ja lastenhoitopalvelut saa myös ostettua, ei siinä sosiaalia tarvita. Ja jos äiti tarvitsee psyykkistä apua, hän voi käydä yksityisellä psykoterapeutilla. En minä ainakaan halua mitään kolmatta pyörää mun ja miehen suhteeseen (siis sosiaalitt tai perhett).

Masennuksesta jää merkintä papereihin siksi ei kannata ikinä masennukseen apua hakea. Joudut sossun kyttäykseen sitten kun saat lapsia.

Ei todellakaan näin. Itse olen sairastanut aiemmin masennusta, ja merkintä tästä oli tietysti papereissa. Neuvolassa asia taidettiin ottaa ehkä kerran esille, kun kysyttiin raskaudenaikaisesta mielialasta. Vastasin, että voin hyvin ja että oloni oli raskauden aikana ollut jopa seesteisempi kuin yleensä (mikä oli minun kohdallani ihan totta; masennuksen olin onneksi selättänyt jo vuosia sitten). Neuvolantäti ei tähän sen enempää tarttunut ja jatkettiin sitten muista aiheista.

Toisen kerran synnärillä joku hoitaja kysyi masennustaustastani, mutta vastasin ihan samoin kuin olin neuvolassakin vastannut, ja lisäksi sanoin että toki aion pitää mielialaani tarkasti silmällä ja koska olen masennusta sairastanut, tunnen ne hälytysmerkit joiden perusteella kannattaa lähteä hakemaan apua. Tästäkään ei mitään seurannut, eikä sossuja koskaan edes mainittu.

Masennus ei onnneksi palannut kummittelemaan synnytyksen jälkeisenä, mutta jos niin olisi käynyt, olisin varmasti hakeutunut hoitoon. On ehdottomasti aina parempi hakea apua kuin kärvistellä omin avuin masennuksen kanssa. Masennus ei sitä paitsi kosketa pelkästään sitä sairastavaa vaan myös kaikkia läheisiä. Varsinkin vauvan ja pienen lapsen kehitykselle masennuksesta kärsivä voi aiheuttaa suurta hallaa, vaikkei sitä tietenkään haluaisikaan eikä tahallaan siihen pyri. Suosittelen todella hoitokontaktiin hakeutumista kaikille masentuneille, jotta kaikki keinot voidaan käydä läpi ja voi saada avun. On mielestäni hyvin vastuutonta kehottaa netissä ihmisiä olemaan hakematta apua sairauteensa (!) jossain epämääräisessä sossujen pelossa. Sosiaaliviranomaiset kuitenkin tekevät vain työtään, jonka tarkoitus on juurikin suojella ja turvata lapsille hyvä elämä. Yhteistyökykyiselle ja vastuulliselle aikuiselle, jolla on elämänhallinta kunnossa ja lasten etu ykkösenä mielessä, ei ole sossuissakaan mitään pelättävää. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti kaikki käy hyvin!

Meistä tehtiin ennakollinen lasu neuvolassa, omalla suostumuksellani. Syynä mielenterveysongelmat. Kävin sitten raskausaikana tapaamassa kahdesti sossua, mutta siihen se sitten jäi. Sain itse päättää haluanko lastensuojeluasiakkuuden. Valitsin etten halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisissa olevan työssäkäyvän/opiskelevan äidin, jonka puoliso on mukana lapsen saamisessa, täytyy kahvittaa sossuja useampaan kertaan tai odottaa käymistä synnärillä sen takia, että on menneisyydessä sairastanut ja hakenut siihen apua? Ei voi olla totta. Mitä ihmettä se sossu voi tehdä? Kaikki siivous- ja lastenhoitopalvelut saa myös ostettua, ei siinä sosiaalia tarvita. Ja jos äiti tarvitsee psyykkistä apua, hän voi käydä yksityisellä psykoterapeutilla. En minä ainakaan halua mitään kolmatta pyörää mun ja miehen suhteeseen (siis sosiaalitt tai perhett).

Masennuksesta jää merkintä papereihin siksi ei kannata ikinä masennukseen apua hakea. Joudut sossun kyttäykseen sitten kun saat lapsia.

Ei todellakaan näin. Itse olen sairastanut aiemmin masennusta, ja merkintä tästä oli tietysti papereissa. Neuvolassa asia taidettiin ottaa ehkä kerran esille, kun kysyttiin raskaudenaikaisesta mielialasta. Vastasin, että voin hyvin ja että oloni oli raskauden aikana ollut jopa seesteisempi kuin yleensä (mikä oli minun kohdallani ihan totta; masennuksen olin onneksi selättänyt jo vuosia sitten). Neuvolantäti ei tähän sen enempää tarttunut ja jatkettiin sitten muista aiheista.

Toisen kerran synnärillä joku hoitaja kysyi masennustaustastani, mutta vastasin ihan samoin kuin olin neuvolassakin vastannut, ja lisäksi sanoin että toki aion pitää mielialaani tarkasti silmällä ja koska olen masennusta sairastanut, tunnen ne hälytysmerkit joiden perusteella kannattaa lähteä hakemaan apua. Tästäkään ei mitään seurannut, eikä sossuja koskaan edes mainittu.

Masennus ei onnneksi palannut kummittelemaan synnytyksen jälkeisenä, mutta jos niin olisi käynyt, olisin varmasti hakeutunut hoitoon. On ehdottomasti aina parempi hakea apua kuin kärvistellä omin avuin masennuksen kanssa. Masennus ei sitä paitsi kosketa pelkästään sitä sairastavaa vaan myös kaikkia läheisiä. Varsinkin vauvan ja pienen lapsen kehitykselle masennuksesta kärsivä voi aiheuttaa suurta hallaa, vaikkei sitä tietenkään haluaisikaan eikä tahallaan siihen pyri. Suosittelen todella hoitokontaktiin hakeutumista kaikille masentuneille, jotta kaikki keinot voidaan käydä läpi ja voi saada avun. On mielestäni hyvin vastuutonta kehottaa netissä ihmisiä olemaan hakematta apua sairauteensa (!) jossain epämääräisessä sossujen pelossa. Sosiaaliviranomaiset kuitenkin tekevät vain työtään, jonka tarkoitus on juurikin suojella ja turvata lapsille hyvä elämä. Yhteistyökykyiselle ja vastuulliselle aikuiselle, jolla on elämänhallinta kunnossa ja lasten etu ykkösenä mielessä, ei ole sossuissakaan mitään pelättävää. Tsemppiä ap:lle, toivottavasti kaikki käy hyvin!

Samaa mieltä hoitoon hakeutumisen kanssa! Ehdottomasti kannattaa hakeutua hoitoon, oli lapsia tai ei, ja sosiaalia ei kannata mielessään demonisoida. Kuitenkin hoitoalalle työskenteleville tiedoksi se, että vaikka teille se masennus ja ahdistus ovat sairauksia muiden joukossa, niin kunnioittakaa kuitenkin vasta synnyttänyttä naista niin, että ette puhu vieraiden kuullen hänen entisistä / nykyisistä mielenterveysongelmista. Nämä keskustelut voi käydä hyvin äidin kanssa kahden kesken.

Ei siellä ap. tarvitse mitään kahvitella, eikä kotia siivota, vaan voi elää arkipäivää.

Mun ystävälle tehtiin ennakoiva lasu äitiysneuvolassa, kun raskauden aikana sairastui syöpään.

Yhdessä perheen kanssa sos.viranomaiset kartoittivat avun tarpeen ja miten siitä eteenpäin. Ja siinä tilanteessa apu oli tarpeen ja kaikki järjestyi kivuttomasti.