Pelkään että äiti katkaisee välit jos kerron raskaudestani :(

Ja nyt kysyt vauva-foorumilla tehdäkkö jo toinen aportti kun äiti ei tykkää........? Ootko kuullut ehkäisystä?

No, kannattaako tuollaisen äidin kanssa edes yrittää? Mun äiti katkaisi välit minuun vuosia sitten. Oman mielenrauhan (ja lasten takia) parempi antaa olla. Juhlapyhinä ja lasten synttäreinä kirpaisee, mummu kun ei ole tavannut noita vuosiin. Nuorinta ei ole ikinä nähnytkään.

Kuulostaa siltä että sun äidilläsi on kova tarve sanella miten sun pitää elää elämääsi. Jokaisella on kuitenkin oikeus tehdä omat valintansa ja jos joku ei niitä hyväksy ja laittaa välit poikki niin silloin ne välit eivät ole säilyttämisen arvoiset. Sun on nyt _pakko_ toimia kuin aikuinen eli pidä lapsi äitisi mahdollisesta kiukuttelusta huolimatta. Hänellä ei ole mitään oikeutta määräillä sinua.

Äitisi on ihan oikeassa ja fiksu, mutta elämää ei voi aina suunnitella etukäteen. Minä antaisin äidin olla, en usko että kannattaa edes yrittää jos on tuollainen.

Miten salaat asian 9 kk jälkeen?

Miten sinulla voi olla hurjasti opintolainaa, olet vasta toista vuotta opiskelemassa? Minun matematiikalla se on vasta 6000 euroa joka ei ole juuri mitään. 2000/lukukausi, joten kevääseen mennessä se tekee 8000 euroa.

Hakekaa sosiaalitoimistosta rahaa eikä äitisi kukkarolta. Ymmärrän sen että äitisi turhautuu sen takia jos joutuu kustantamaan elämäänne. Ottakaa puolisonne kanssa vastuu elämästänne ja raha-asioistanne.

Jokainen päättää lisääntymisensä itse eikä kysele siihen lupia vanhemmiltaan.

Oma tytär on samassa elämänvaiheessa ja häntä pelotti kertoa raskaussuunnitelmistaan kesken opintojen. Minä tuen lapseni ja puolisonsa päätöstä ja en vastusta vauvan hankintaa. Omat haasteensa siinä on mutta uskon että he selviävät. Nuoria pitää kannustaa eikä lytätä omissa haaveissaan. 

Ootte aikuisia ja itse teette oman elämän ratkaisut myös taloudellisesti.

Heijastelen nyt täysin itseni kautta tätä sun tilannetta. Voi mennä ihan vikaan.

Äitisi ei taida olla ihan terve. Ei myöskään kuulosta normaalilta suhteelta että aikuinen ihminen pelkää äitiään. Mun äitini saneli myös tiukasti miten asiat tehdään ja katkoi välit jos en tehny sen pään mukaan. Kärsin koko ikäni peloista, hylätyksitulemisen pelosta ja hylkäämistraumoista. Ja toki myös muusta väkivallasta, henkisestä ja fyysisestä. Lopulta katkaisin itse yhteydenpidon lopullisesti. Sain esikoisen 23 vuotiaana. Nuorempaa ei äitini ole nähnyt. Esikoinen täyttää kahdeksan ja sen on nähnyt puolitoistavuotiaana viimeksi.

Sanoisin että jos haluat pitää lapsen tee se. Se voi olla parasta mitä sulle on ikinä tapahtunut. Se voi tosin avata kivuaalisti silmät oman äitisi suhteen. Alat tajuta, ettet voisi koskaan kohdella omaa lasta kuten sinua on kohdeltu. Edessä voi olla mentaalinen romahdus, kun alat hahmottaa omaa lapsuuttasi objektiivisesti. Jos näin käy, tie on kivinen ja vaatii paljon pohdintaa, terapiakin voi olla tarpeen. Mutta jumantsuikka miten ihanaa elämä on kun siitä pääsee yli. Saa olla viimein vapaa. Matkan varrella voi herätä kuitenkin paljon vihaa, katkeruutta ja surua, niistä kaikista pääsee yli. Voi herätä huolta omasta äitiydestä, osaanko, riitänkö, enhän toista oman äitin malleja jne. Siitäkin selviää.

Kaikesta selviää, varsinkin jos kumppani ymmärtää ja tukee, kuitenkin suosittelen sitä terapiaa jos tarpeelliselta tuntuu. Mun teraputti sanoi olevansa koulutettu paskasäiliö, että häneen kaadetaan kaikki, pysyy kumppanikin järjissään eikä kuormitu liikaa.

Äitisihän on ihan oikeassa! EI lasta pidä hankkia tietentahtoen ennen kuin em. asiat on kunnossa! 30-vuotiaana äidiksi tuleva on vielä nuori äiti, monet kun hankkivat lapset vasta nelikymppisenä.

Parikymppisenä lasten hankintaa ei kannata edes harkita, ihan hullua!

Siis asutte miehen vanhempien omistamassa kolmiossa ja äitisi auttaa teitä rahallisesti. Saat opintorahaa ja miehesi nettopalkka on vähintään 2000 euroa eli teillä on vähintään 2500 euron nettotulot. Miksi tarvitset lisäksi rahaa äidiltäsi ja nostat vielä opintolainaakin, jota sinulla on jo valtavasti, vaikka opiskelet vasta toista vuotta. Jokin tässä ei nyt täsmää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 23-vuotias ja olen raskaana. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa n. 2 vuotta. Raskaus ei ollut suunniteltu, olen tällä hetkellä vain opiskelija (korkeakoulu, toinen vuosi). Aiemmin olin loma-ajat töissä, mutta minut "irtisanottiin" (olin työhönkutsuttava, pomo otti oman tyttärensä tilalle)

Mies on tosin vakityössä, josta saa ihan kohtalaista palkkaakin (verojen jälkeen n. 2000€, joskus enemmänkin jos tekee pidempää työpäivää/saa bonuksia)

Minulla on aika hurjasti opintolainaa, samoin miehellä. Omaa asuntoa ei tietenkään ole, asumme vuokralla miehen vanhemmilta vuokratussa pienessä kolmiossa.

En haluaisi tehdä aborttia, koska en koe että lapsen saaminen olisi hirveä katastrofi. Olen tehnyt aiemmin abortin, mitä kadun vähän.

Äitini vain katkaisee luultavasti välittömästi välit jos päätämme pitää lapsen. Äiti on tukenut meitä rahallisesti, varsinkin sen jälkeen kun minä menetin työpaikkani.

Äitini on sitä mieltä, että lapset hankitaan yli 30-vuotiaana sitten kun ollaan oltu monta vuotta naimisissa. Pitäisi lisäksi olla vakityöt molemmilla, omakotitalo ja erittäin hyvät tulot.

Viimeksi minulla meni välit moneksi vuodeksi äitiin, kun muutin omilleni (äiti olisi halunnut pitää minut kotona) ja kun erosin kirkosta. Ihan viime vuosina olen saanut korjattua välit äitiini.

Mitä eniten pelkäät, sitäkö, että äitisi ei avusta sinua enää rahallisesti, kun kuulee raskaudestasi?

- Jos omalla tyttärelläni olisi tuollainen tilanne, yrittäisin auttaa häntä parhaan kykyni mukaan. Myös lapsen hoidossa, jotta tytär saa opinnot valmiiksi ja pohjan työelämälle. Vastuu pitää toki omasta elämästä ottaa ja kantaa, mutta en ymmärrä, miksi lähimmäisten pitäisi sitä vaikeuttaa, joko omalla asenteellaan tai käytöksellään. Äitisi vaikuttaa hyvin keskenkasvuiselta tai sitten hän pelkää, että toistat hänen virheitään tai hän on täydellisyyteen pyrkivä suorittaja.

- Saiko äitisi sinut nuorena ja joutui luopumaan unelmistaan realiteettien edessä? Jäivätkö opinnot kesken, mikä on pakottanut kaiken maailman hanttihommiin? Oma elämä ei mennyt niin kuin piti?

Minkä ihneen vuoksi äitisi maksaa teille jotain? Onhan miehelläsi tuloja ja saat sinäkin opintorahaa ja näköjään opintolainaakin. Kyllä niillä pitää todellakin pärjätä. Kyllä minäkin äitinä mieleni pahottaisin jos lapsi vielä kustannettavaksi väännetään. Mutta elättäkää itse oma perheenne niin asia on sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 23-vuotias ja olen raskaana. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa n. 2 vuotta. Raskaus ei ollut suunniteltu, olen tällä hetkellä vain opiskelija (korkeakoulu, toinen vuosi). Aiemmin olin loma-ajat töissä, mutta minut "irtisanottiin" (olin työhönkutsuttava, pomo otti oman tyttärensä tilalle)

Mies on tosin vakityössä, josta saa ihan kohtalaista palkkaakin (verojen jälkeen n. 2000€, joskus enemmänkin jos tekee pidempää työpäivää/saa bonuksia)

Minulla on aika hurjasti opintolainaa, samoin miehellä. Omaa asuntoa ei tietenkään ole, asumme vuokralla miehen vanhemmilta vuokratussa pienessä kolmiossa.

En haluaisi tehdä aborttia, koska en koe että lapsen saaminen olisi hirveä katastrofi. Olen tehnyt aiemmin abortin, mitä kadun vähän.

Äitini vain katkaisee luultavasti välittömästi välit jos päätämme pitää lapsen. Äiti on tukenut meitä rahallisesti, varsinkin sen jälkeen kun minä menetin työpaikkani.

Äitini on sitä mieltä, että lapset hankitaan yli 30-vuotiaana sitten kun ollaan oltu monta vuotta naimisissa. Pitäisi lisäksi olla vakityöt molemmilla, omakotitalo ja erittäin hyvät tulot.

Viimeksi minulla meni välit moneksi vuodeksi äitiin, kun muutin omilleni (äiti olisi halunnut pitää minut kotona) ja kun erosin kirkosta. Ihan viime vuosina olen saanut korjattua välit äitiini.

Mitä eniten pelkäät, sitäkö, että äitisi ei avusta sinua enää rahallisesti, kun kuulee raskaudestasi?

Niinpä. Lapsen ei kannata tehdä lasta.

Ennen kuin luin aloituksen, arvelin kirjoittajan olevan alaikäinen teini, joka on vähän leikitellyt poikkiksen kanssa ja sitten kävikin hassusti. Mutta sinähän olet aikuinen ihminen, joka elää parisuhteessa. Mitä miehesi sanoo raskaudestasi? Eikö se ole kuitenkin tärkeämpää kuin se, mitä äitisi kiukkuaa. Eläkää omaa elämäänne. Kyllä sinä vielä saat opinnotkin valmiiksi. Älä tee aborttia, sillä voi käydä niin, että sitten kun haluaisit lapsen, et ehkä tulekaan enää raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihneen vuoksi äitisi maksaa teille jotain? Onhan miehelläsi tuloja ja saat sinäkin opintorahaa ja näköjään opintolainaakin. Kyllä niillä pitää todellakin pärjätä. Kyllä minäkin äitinä mieleni pahottaisin jos lapsi vielä kustannettavaksi väännetään. Mutta elättäkää itse oma perheenne niin asia on sillä selvä.

Taitavat olla melkoisia tuhlureita...

AP, olisi kohteliasta kommentoida, jos aloittaa keskustelun! Minusta tuntuu kummalliselta, että tarvitsette rahaa äidiltänne, vaikka teillä on hyvät tulot ja todennäköisesti edullinen vuokrakin, koska asutte miehesi vanhempien omistamassa asunnossa.

Miten voi keskustella, kun aloittaja ei siihen osallistu ja kerro faktoja?

Onko se jotenkin hirveä asia jos menee välit äitiin? Olisin itse vain hyvilläni. Kannattaa toki itsenäistyä ennen kuin alkaa perhe-elämään.

Onks tämä Ikiksen uusin yritys?