Miten mä pääsen katkeruudesta eroon?

Olen koko elämäni ollut ns. liian kiltti ja kunnollinen, olen saanut päähäni että ihmisen pitää kouluttautua hyvään ammattiin ja elättää itsensä ja perheensä samalla kun pysyttelee tiukasti yhteiskunnan normien ja lakien sisäpuolella. Tästä hyvästä olen tullut hyväksikäytetyksi ihmissuhteissa ja saanut sitämyötä niskaani velat joita en varmaan saa ikinä maksettua.

Silti olen kiltisti kasvattanut lapseni yksin, käynyt samalla kouluja ja hankkinut ammatin ja työpaikan. Ns. sossun luukulle olen nöyrtynyt vain äärimmäisessä pakossa ja saanut sieltä silloin vain lainaa, joka on peritty heti seuraavassa kuussa takaisin. (Opintotukea ei makseta tietenkään kesäajalta ja eka palkka maksetaan tietysti jälkikäteen eli kesäkuun lopussa. Kuitenkin vuokrat yms hoidettava.) Ollaan sinnitelty pienillä rahoilla samalla kun olen yrittänyt lyhentää velkojani.

Lopputuloksena sairastuin vakavaan masennukseen, työuupumukseen ja pariin pitkäaikaissairauteen. Nyt olen edelleen sairaslomalla minimirahalla ja tunnen miten katkeruus syö mua sisältä.

Sillä lähipiirissäni on ihmisiä, jotka eivät ole käyneet kouluja, ovat toki velkaantuneet mutta onnistuneet luikertelemaan veloistaan niin ettei niitä tarvitse ikinä maksaa. Rahaa tuntuu olevan niin paljon, että on varaa pitää useampaa autoa, käydä ulkomailla muutaman kerran vuodessa, koko perheen puhelimet päivitetään vähintään kerran vuodessa ns. lippulaivapuhelimiin. Huonekalut uusitaan nekin kerran vuodessa hulppeisiin huonekaluihin. Samoin on tietysti iso omakotitalo, joka on oma. Työtä tietysti tekevät, mutta suuri osa tuloista tulee ns. pimeänä ja ties miten veroja kiertäen. Tiedän vain, että jos toimisivat kaikkien lakien yms mukaan, eivät voisi noin leveästi elellä koska joutuisivat lyhentämään lähes miljoonan euron velkaansa. Mutta nyt ei tarvitse, vaan kaikki rahat menee hulppeaan elämään.

Kyllä, olen kateellinen. Tai oikeastaan katkera. Mä olen tehnyt elämässäni ihan hirveästi töitä jotta pärjäisin ja saisin lapsilleni hyvän elämän. Palkkioksi sain yhä vain pienenevän palkan sekä vakavat sairauteni sekä exmiehen aiheuttamat velat. Kun taas nuo toiset, joille talousrikollisuus on elämäntapa, selviävät ilman suurempaa koulutusta ja elävät leveästi vailla huolta huomisesta.

En haluaisi verrata itseäni heihin, en todellakaan haluaisi olla kateellinen tai katkera, sillä ymmärrän että en saavuta sillä mitään hyvää. Mutta miten mä pääsen tästä tunteesta eroon? En voi sulkea noita ihmisiä kokonaan elämästäni poiskaan tietyistä syistä joita en halua tässä avata.

Ärsyttää myös tajuta, että tässä elämässä paha ei todellakaan saa palkkaansa, vaan olemalla liian kiltti ja sinisilmäinen saa kaupanpäälle myös ne pahojen palkat. Perkele.