Miten rakastaa lapsessa olevia toiselta vanhemmalta perittyjä piirteitä, joita ei voi sietää!!??
Hirveän ristiriitainen tilanne! Voisitteko neuvoa, miten pystyisin rakastamaan lapsiani kokonaisuudessaan, myös niitä piirteitä, joita en heidän isässään edelleenkään todellakaan arvosta enkä rakasta.
Olen omalla esimerkilläni koettanut näyttää kunnollisen ihmisen mallia ja se on osin onnistunutkin. Toisen vanhemman malli puskee kuitenkin näköjän ihan väkisin läpi etenkin hänen kanssaan samaa sukupuolta olevista lapsista. Ja se on kaikilla mittapuilla huono malli: alkoholismia ja epäluotettavuutta muunmuassa, joita en vaan mitenkään pysty rakastamaan ja hyväksymään, edes omissa lapsissani.
Tietenkin haluaisin rakastaa lapsiani sellaisina kuin he ovat, mutta en vaan pysty.
Oletan, että muutkin ovat havainneet jälkikasvussaan ikäviä piirteitä, joissa on otettu mallia toiselta vanhemmalta. Miten olette niihin suhtautuneet? Miten oppineet rakastamaan? Tai mitä tässä pitäis tehdä?
Kommentit (51)
Totta kai geenit vaikuttavat, mutta suurin merkitys on kasvatuksella. Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos kasvatat lapsesi kunnioittamaan hyviä arvoja kuten luotettavuutta, terveitä elintapoja yms, en usko että geeniperimä haittaa teidän elämää.
Se ei läheskään aina mene niin, että samaa sukupuolta olevan vanhemman piirteet periytyy tai opitaan. Etenkin jos esikoinen on tyttö, on isällä suuri vaikutus tyttöön jo siksikin, että äiti hoitaa seuraavaa vauvaa ja isä vanhempaa enemmän. Esikoistytär tietenkin kiinnittyy enemmän isään ja äidin vaikutteet jäävät vähemmälle. Mustasukkaisuus vauvaa kohtaan lisää ilmiötä.
Periytyvät ja opitut piirteet voivat tulla myös anopilta. Jos anoppi sattuu olemaan joku narsistinen tai luonbehäiriöinen tai muuten vain rintaisa ja epäkohtelias henkilö, tilanne on suorastaan sietämätön! Ja anoppi ylpeä vaikutuksestaan. Pitäkää pienet lapset kaukana huonosti käyttäytyvistä lähisukulaisista, mikäli haluatte tasapainoista ja luonteeltaan ehjiä ja hyviä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavampi kysymys on se, miksi valitsit lapsillesi isän, jonka ominaisuuksiin kuuluvat alkoholismi ja epäluotettavuus.
Nokkela kysymys. Koska minulla ei ole ennustajan lahjoja...
Mistä olisin voinut tietää, millaiseksi ihminen vuosien saatossa muuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai geenit vaikuttavat, mutta suurin merkitys on kasvatuksella. Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos kasvatat lapsesi kunnioittamaan hyviä arvoja kuten luotettavuutta, terveitä elintapoja yms, en usko että geeniperimä haittaa teidän elämää.
Ap kai juuri kertoi ongelmasta joka syntyy,kun on kaksi vanhempaa joiden kasvatus ja luonnemalli vaikuttaa eri tavoin?
Äitini "olet niin kuin isäs", lämmittää vieläkin. Yleensä vastasin, että ... ai, älykäs? Sain vihaisen tuhahduksen.
Lapsi on syytön syntymäänsä ja vanhempien riitoihin.
t. 50 v. DI nainen
Itse kannattaa koittaa kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai geenit vaikuttavat, mutta suurin merkitys on kasvatuksella. Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos kasvatat lapsesi kunnioittamaan hyviä arvoja kuten luotettavuutta, terveitä elintapoja yms, en usko että geeniperimä haittaa teidän elämää.
Niin, olen parhaani tehnyt kasvatuksen suhteen ihan alusta asti. Nimenomaan arvojen erilaisuus kasvatuksessa ajoi minut eroamaan. Terveet elämäntavat ja luotettavuus ovat minun kodissani ja suvussani tärkeitä ja arvostettuja piirteitä. Silti geeniperimän vaikutus toiselta puolelta on näköjään todella voimakas! Lapset ovat teini-ikäisiä nyt.
Miten muut ovat ratkaisseet tämän pulman?
Minkälaisten kavereiden kanssa lapset liikkuvat? Jos lapset ovat nyt teini-ikäisiä, eiköhän kavereilta tule taipumus alkoholiin.. tuossa iässä ihan normaalia, en huolestuisi jos ei ihan rappiolle ala painumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavampi kysymys on se, miksi valitsit lapsillesi isän, jonka ominaisuuksiin kuuluvat alkoholismi ja epäluotettavuus.
Nokkela kysymys. Koska minulla ei ole ennustajan lahjoja...
Mistä olisin voinut tietää, millaiseksi ihminen vuosien saatossa muuttuu?
Siis miehessäsi ei ollut noita piirteitä tavatessanne, mutta näet niitä lapsissanne? Outoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavampi kysymys on se, miksi valitsit lapsillesi isän, jonka ominaisuuksiin kuuluvat alkoholismi ja epäluotettavuus.
Nokkela kysymys. Koska minulla ei ole ennustajan lahjoja...
Mistä olisin voinut tietää, millaiseksi ihminen vuosien saatossa muuttuu?
Siis miehessäsi ei ollut noita piirteitä tavatessanne, mutta näet niitä lapsissanne? Outoa...
Niin, mies ei alkuaikoina ollut ainakaan huomiotaherättävissä määrin huikentelevainen, valehteleva, kieroileva, alkoholiin menevä ja huonokäytöksinen. Nämä piirteet tulivat hänessä esiin vasta myöhemmin.
Lapset ovat nähneet sellaista käytöstä häneltä nyt jo monta vuotta, eivätkä itsekään arvosta moista, mutta näemmä sellaiseen käytökseen sortuminen tulee heiltä varsin helposti..
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisten kavereiden kanssa lapset liikkuvat? Jos lapset ovat nyt teini-ikäisiä, eiköhän kavereilta tule taipumus alkoholiin.. tuossa iässä ihan normaalia, en huolestuisi jos ei ihan rappiolle ala painumaan.
No alkoholi ei varsinaisesti ole se ongelma, lapset inhoavat alkoholia, koska ovat nähneet miten typeräksi ihmiset muuttuvat, eivätkä sitä käytä.
Ongelma on luonteenpiirteet ja käytösmallit, jotka ovat isältä peruja, alkoholin vaikutuksesta johtuvat tai ei, joita lapset ovat selkeästi omaksuneet. Asenne, epäterve suhtautuminen tiettyihin asioihin (alkoholia lukuunottamatta), ymmärrys siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei, arvomaailma...
Minullakin on vaikeuksia sietää lapsessani joitain mieheltä tulevia piirteitä. En yhteen mennessäni tullut lainkaan ajatelleeksi, että luonteenpiirteitä saattaa periytyä.
Itse koen tärkeiksi hyveiksi luotettavuuden, tasaisuuden ja tarkkuuden. No, noissa mkeheni on huono ja valitettavasti lapset sitten myös.
Moni ei tajua periytyvyyttä ajatella. Jos vaikkapa sietää miehessään lievän adhd:n, se voi tulla lapsille vahvempana ja onkin sitten järkytys.
Ei kai kenessäkään, edes omissa lapsissa pitää rakastaa negatiivisia piirteitä, mainittakoon vaikkapa epäluotettavuus ja alkoholismi.
Tietenkin voit varoittaa heitä A-geenistä, nyt vielä kun he kuuntelevat, vanhempina monet vain nauravat.
Vierailija kirjoitti:
Äitini "olet niin kuin isäs", lämmittää vieläkin. Yleensä vastasin, että ... ai, älykäs? Sain vihaisen tuhahduksen.
Lapsi on syytön syntymäänsä ja vanhempien riitoihin.
t. 50 v. DI nainen
Jep. Äitini uhkailu että 'sinusta tulee alkoholisti niin kuin isäsi koko suku on', ei mieltä lämmittänyt. Mieluummin olisin ehkä halunnutkin niin olisin vähänkuin kuulunut sukuun jolla ei ole mitään tekemistä sekopää-äitini kanssa. Nyt aikuisena en ole tekemisissä äitini kanssa, enkä ole alkoholisti. Ja mikä säikäyttää on jos minulle sanotaan että yhtään muistutan äitiäni.
Kasva ap aikuiseksi. Lapsesi piirteet ovat hänen eikä keneltäkään perittyjä. Sulla on vikaa päässä, ehkä yrität tuolla lailla vierittää huonon kasvatustyösi tulokset lasten isän syyksi.
Kiinnostavampi kysymys on se, miksi valitsit lapsillesi isän, jonka ominaisuuksiin kuuluvat alkoholismi ja epäluotettavuus.