Kerroitko ihastuksellesi. Mitä sitten tapahtui?

Ap jatkaa. Vuosia sitten kerroin kirjeessä kesätyöpaikassa olleelle ihastukselle ja se on kaduttanut. Tästä syystä en mennyt enää kyseiseen työpaikkaan seuraavana kesänä. Tuli elämään toki muutakin. En ole sen koommin kyseistä miestä nähnyt. On sen verran kaukana nykyiseltä paikkakunnaltani.

up. Missä kaikki epätoivoiset tänään? ap

Miksi kysyt? Minusta tuntuu, että taidat kysellä omakohtaisen tilanteen takia. Ja miksi päättelet, että ihastunut on epätoivoinen??? Jotenkin haistan tässä kalastelua...

No onhan se usein epätoivoistakin. Ei näistä täällä muuten kyseltäisi.

En uskaltanut. Hän sanoi pitävänsä musta, oli kyllä vähän kännissä. Jotenkin jäädyin ja sitten tilanne meni ohi, en tiedä tarkoittiko vaan kaverina vai jotain muuta. Jos tulisi sama tilanne uudestaan niin todennäköisesti sanoisin jotain.

Joo. Kirjoitin viestin jossa ilmaisin asian. No ei se vastannut. Tavallaan ymmärrän koska ei tunnettu, voin kuvitella miltä itsestä tuntuisi. Mutta harmittihan se jonkun aikaa. Myöhemmin kysyin mieheltä itseasiassa mitä ajatteli. Ei ainakaan pahaa. Ei vaan kiinnostanut. Että lohdutuksena muille

Miksi ihastumisesta pitäisi kertoa? Miksette vaan tee aloitetta muuten? Vaikka toinen osapuoli olisi vähän kiinnostunutkin, tuollaiset vuodatukset voivat olla hiukan kiusallisia, jos ei edes ole kunnolla tutustuttu.

Kerroin kasvotusten 6 vuotta sitten. Pakit tuli, mutta se ei haitannut. Itse asiassa vaikka sainkin pakit, oli oloni hyvä koska olin sentään yrittänyt enkä enää jahkaillut sen asian kanssa. Tuon jälkeen pääsin ihastuksestakin eroon vielä aika nopeasti, ilman mitään katkeruutta siis.

Pahinta on pelko, että torjutuksi tulemisen jälkeen toinen halveksii tai luulee, että ihastuneella on tapana ehdotella esim tapaamista vaikka voi olla, että se on ensimmäinen kerta kun on elämässään itse naisena uskaltanut tehdä aloitteen...

T eräs

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihastumisesta pitäisi kertoa? Miksette vaan tee aloitetta muuten? Vaikka toinen osapuoli olisi vähän kiinnostunutkin, tuollaiset vuodatukset voivat olla hiukan kiusallisia, jos ei edes ole kunnolla tutustuttu.

No siis niin itse asiassa teinkin. Mutta olihan rivien välistä varmasti luettavissa että olen ihastunut? t.6

Nuorempana olin paljon, paljon nätimpi ja Helsingissä kun asuin, opiskelin, paljon ihmisiä ympärillä. Tästä on aikaa siis yli 15 v, kun ekat kotitietokoneet vasta ilmestyi kaveripiiriin

Sain vähintään kerran kuussa, mutta hyvin usein eri ihastuksen tunnuksia

Usein tuli kukkia, suklaata ja oli se vähän ehkä noloa jos tuli parikin kukkaa samalla viikolla ilman nimeä ja sitten tuli tunnustussoittoja enkä edes tiennyt mistä kukasta puhuu.

Kannattaa tunnustaa se palava rakkaus kun teidän välillä on enemmänkin kuin se Kemia, sinun mielestäsi. Ainakin tarkista hlö tietää nimesi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana olin paljon, paljon nätimpi ja Helsingissä kun asuin, opiskelin, paljon ihmisiä ympärillä. Tästä on aikaa siis yli 15 v, kun ekat kotitietokoneet vasta ilmestyi kaveripiiriin

Sain vähintään kerran kuussa, mutta hyvin usein eri ihastuksen tunnuksia

Usein tuli kukkia, suklaata ja oli se vähän ehkä noloa jos tuli parikin kukkaa samalla viikolla ilman nimeä ja sitten tuli tunnustussoittoja enkä edes tiennyt mistä kukasta puhuu.

Kannattaa tunnustaa se palava rakkaus kun teidän välillä on enemmänkin kuin se Kemia, sinun mielestäsi. Ainakin tarkista hlö tietää nimesi.

Olisi varmaan ollut kiva tietää, keneltä kukat on.

Kannatan ehdottomasti sitä, että tekee ennemmin tuttavuutta muulla verukkeella, kuin tunnustamalla kättelyssä suuria tunteita. Ap:llä ei ole ikinä tullut yhtikäs mitään ihastuksen tunnustamisista. Iän myötä yritän ymmärtävää, että joskus sen ajan voi antaa ihan vaan kulua. ap

Vierailija kirjoitti:

En uskaltanut. Hän sanoi pitävänsä musta, oli kyllä vähän kännissä. Jotenkin jäädyin ja sitten tilanne meni ohi, en tiedä tarkoittiko vaan kaverina vai jotain muuta. Jos tulisi sama tilanne uudestaan niin todennäköisesti sanoisin jotain.

Minunkin yksi ihastus, pahin niistä ihastuksista, kuulemma "välitti", mutta ei enempää.

Kerroin tunteistani, kun olin eroamassa edellisestä miehestäni ja tämän ihastukseni kanssa oli ollut jonkinlaista flirttipeliä jo vuoden ainakin. Mies oli aiemmin sanonut minusta tykkäävänsä, mutta meistä ei kuulemma voisi paria tulla. Myöhemmin latasin kaikki kortit vielä humalassa pöytään ja tunnustin omat tunteeni, mies meni hiljaiseksi tästä ja kun kysyin hänen tunteistaan, vastaus oli ettei voi kommentoida asiaa.

Minulle on yksi mies tunnustanut ihastuksensa ja ainakin minulle tuli todella ahdistunut olos. Ei siksi, että mies olisi ollut jotenkin vastenmielinen tms. Päin vastoin todella mukava ja komea. Se tilanne vaan ei ollut tahdikas ja ahdistus tuli lähinnä siitä, että "Nyt hän odottaa jotain tapahtuvaksi tai minun on pakko ihastua häneen"-ajatus. Jos hän olisi vain hieman enemmän jutellut arjessa ja hiljalleen syventänyt ystävyyttä, niin tilanne olisi täysin toinen. Kyllä sitä itsekin haluaa kokea valloittamisen tunnetta, sen sijaan, että kaikki tulisi hopealautasella. Tutustuminen on paljon vapaaehtoisempi kokemus, kuin suora ihastuksen tunnustuksen jälkeinen vaivautunut.

Primadonna kirjoitti:

Minulle on yksi mies tunnustanut ihastuksensa ja ainakin minulle tuli todella ahdistunut olos. Ei siksi, että mies olisi ollut jotenkin vastenmielinen tms. Päin vastoin todella mukava ja komea. Se tilanne vaan ei ollut tahdikas ja ahdistus tuli lähinnä siitä, että "Nyt hän odottaa jotain tapahtuvaksi tai minun on pakko ihastua häneen"-ajatus. Jos hän olisi vain hieman enemmän jutellut arjessa ja hiljalleen syventänyt ystävyyttä, niin tilanne olisi täysin toinen. Kyllä sitä itsekin haluaa kokea valloittamisen tunnetta, sen sijaan, että kaikki tulisi hopealautasella. Tutustuminen on paljon vapaaehtoisempi kokemus, kuin suora ihastuksen tunnustuksen jälkeinen vaivautunut.

Tilanteen tahdikkuus, hyvä pointti. ap

Suosittelen pyytämään vaikka treffeille mieluummin kuin kertomaan jotenkin yksipuolisesti omista tunteistaan. Toisella ei ole muuten mitään mahdollisuutta tehdä omia mielipiteitä, heti pitäisi vaan joko rakastaa tai jättää.

Minulla on ollut muutama epätoivoisen ihastunut stalkkeri. Ei ole käynyt mielessäkään että voisin ihastua heihin. Kirjeet, kukat, pehmolelut, yölliset puhelut, kortit, viestit, seuraaminen yms oli todella ahdistavaa. Yleensä ihastunut ihminen (joko minä tai joku mies) on pyytänyt ulos ja siitä on sitten joko alettu tapailemaan tai sitten ei.

Kerroin.

Naiselle joka sanoi kääntyneensä lesboksi ja rakastuneensa minuun.

Sitä ennen oli ollut monia pusuja ja kädestä pitämisiä ym. Siis PALJON.

Lopputulos. Ei ollut kääntynyt miksikään eikä tuntenut koskaan mitään ystävyyttä kummempaa.

Kyseessä aikuinen nelikymppinen nainen.

On vähän huijattu olo.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen pyytämään vaikka treffeille mieluummin kuin kertomaan jotenkin yksipuolisesti omista tunteistaan. Toisella ei ole muuten mitään mahdollisuutta tehdä omia mielipiteitä, heti pitäisi vaan joko rakastaa tai jättää.

Minulla on ollut muutama epätoivoisen ihastunut stalkkeri. Ei ole käynyt mielessäkään että voisin ihastua heihin. Kirjeet, kukat, pehmolelut, yölliset puhelut, kortit, viestit, seuraaminen yms oli todella ahdistavaa. Yleensä ihastunut ihminen (joko minä tai joku mies) on pyytänyt ulos ja siitä on sitten joko alettu tapailemaan tai sitten ei.

Niin ja selviäähän siinäkin jotain, jos toinen ei lähde ulos tai kahville tai minne sitten pyydätkin.